Avomeripurjehdus on haastavaa, mutta antoisaa

Seuraavassa veljeni Eero Heinon yhteenveto siirtopurjehduksesta, jolle hän osallistui keväällä 2007 ja jonka kuluessa purjehdittiin Heikki Herrasen samaisena keväänä hankkima X-40 -vene Ranskasta Turkuun.

”Kevään venemessumatkan yhteydessä kävi ilmi, että seuramme jäsen, Heikki Herranen, oli ostanut Ranskasta pari vuotta vanhan X-40 purjeveneen, joka oli tarkoitus purjehtia ennen vappua Turkuun. Innokkaana purjehtijana ja seikkailuhenkisen luonteen omaavana tarjouduin tietysti heti mukaan matkalle.  Ennen lopullista päätöstä oli kuitenkin käytävä esimieheni kanssa dialogi, miten käytännön asiat hoidetaan tämän ylimääräisen loman aikana. Asiat saatiin sovittua, ja päätös purjehdukselle lähtemisestä sai näin vahvistuksen.
Veneemme kippari, Heikki, hoiti kaikki käytännön järjestelyt, ja niinpä minun tehtäväkseni jäi huolehtia vain siitä, että olin matkatavaroineni valmiina lähtöön keskiviikkona 11.4.2007.

Matkareitti Kannettavaa riitti 

(Karttakuvaa klikkaamalla saat auki matkareitin kartalla toiseen ikkunaan, toisesta kuvasta taas saat auki matkakuva-albumin. Kuvan joukossa olevia pikkukuvia ei tässä jutussa kannata klikkailla, ne eivät johda mihinkään :-))

11.4.2007 Turku – Pariisi – Auray

Herätys klo 02.00, kuppi kahvia, vaatteet päälle, viimeinen katsaus muistilistaan ja varmistus, että kaikki tarvittava oli mukana ja pakattu nykyisten lentokenttäturvasäännösten mukaisesti. Kipparimme Hessu haki minut klo 02.50, ja ajoimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Autossa vaihdoin ensikommentit matkamme keittiö-/huoltomies Kari Lehtisen kanssa. Lähestyessämme Helsinki-Vantaan lentokenttää alkoi reipas räntäsade muistuttaen meitä siitä, ettei ainakaan Suomessa ihan vielä ollut kesä.
Kentälle saavuimme aamuyöstä klo 05.00. Siellä tapasimme ryhmämme neljännen jäsenen, Harri Svahnin. Hessu oli antanut meille kaikille tarkat ohjeet olla ottamatta mukaan mitään ylimääräistä, jotta tarvittaessa voisimme siirtää hänen ”ylikuormastaan” jotain itsellemme. Näin ollen olimme hieman huolissamme, miten selviämme matkatavaroiden selvityksestä, mutta hyvinhän siinä kuitenkin kävi ennakkoepäilyistämme huolimatta. Turvatarkastuksenkin selvitimme kunnialla, paitsi että jouduimme luopumaan aurinkovoiteista ja shampoopullosta, jotka Hessu oli viime tingassa sullonut epähuomiossa käsimatkatavaroihin. 

Klo 06.40 lento Helsinki–Kööpenhamina-Pariisi. Pariisin kentältä siirryimme linja-autolla rautatie-asemalle. Liikenneruuhkat olivat kuitenkin sitä luokkaa, että tavoitteemme ehtiä klo 12.00 lähtevään junaan osoittautui mahdottomaksi. No, tämä ei meitä pahemmin harmittanut, sillä nyt meille jäi runsaasti aikaa nauttia herkulliset pihvit oluen kera (kaikki eivät ”rohjenneet” vielä tässä vaiheessa olutta nauttia) ennen klo 14.00 lähtevää junaa.
Neljän tunnin junamatkan jälkeen saavuimme klo 18.00 aurinkoiseen Auray -nimiseen ”kylään”. Taivas oli pilvetön, lämpötila +20 astetta ja tunnelma korkealla. Edessä oli vielä viimeinen etappi taksilla Trinite Sur Marin satamaan (47.35.26N 003.01.49W) brokerin luo, josta jatkoimme matkatavaroinemme brokerin pakettiautolla viimeiset sadat metrit veneelle.
Veneellä klo 19.00. Veneellä kaikki näytti hyvältä. Hessukin pystyi rentoutumaan varmistuttuaan, että hänen maksamalleen rahasuoritteelle löytyi vastine. Kannoimme tavarat sisään ja tutustuimme veneeseen, mikä tosin varmasti tulisi meille tutuksi seuraavan parin viikon aikana. Teimme nopean kauppareissun hankkiaksemme iltapala-ainekset, mutta kattilaa emme onnistuneet kaupasta löytämään. Tarjouduin vierailemaan naapuriveneessä, ja ”hyvän” ranskan kieleni ansiosta sain meille kattilallisen kuumaa vettä iltateetä varten. Väsymys yllätti pitkän matkapäivän jälkeen klo 22.00.

12.4.2007 Valmisteluja Aurayssa

Asennukset viela kesken

Hyvin nukutun yön jälkeen venekuntamme heräili pikkuhiljaa uuteen päivään. Koska emme olleet onnistuneet eilen hankkimaan kattilaa emmekä myöskään kaasua, oli aamupalan osalta tyytyminen leipään, tuoremehuun ja jogurttiin. Aamupalasta saimme kuitenkin riittävästi energiaa, jotta kaikilla oli nyt ”virtaa” päivän toimiin. Jaoimme ryhmän puoliksi. Kari ja Harri aloittivat plotterin ja tutkan asennuksen, ja me suuntasimme Hessun kanssa brokerin luo. Hän oli jo aiemmin luvannut meille auton käyttöön, jotta proviantin hankinta sujuisi joutuisammin ja helpommin. Broker kuitenkin esitti meille toivomuksen, josko voisimme tulla uudestaan iltapäivällä.  No, meillä ei ollut juurikaan vaihtoehtoja, joten päädyimme takaisin veneelle käytyämme matkalla muutamassa veneliikkeessä.  Minun teki mieleni vähän shoppailemaan, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista.
Veneellä teimme kunnostustöitä, kunnes lähdimme uudelleen brokerin luo. Tällä kertaa auton lainaus onnistui brokerin antaessa oman autonsa käyttöömme. Suuntasimme ensin paikalliseen Lidliin, josta ostimme viisi pahvilaatikollista ruokatavaraa Hessun hyvin laatiman listan perusteella. Niin ja tietysti ostimme myös juomaa ja pakolliset oluet. Seuraavaksi haimme rautakaupasta astioiden lisäksi mm. akkuporakoneen, tyynyt sekä ämpärin. Tämä laajavalikoimainen rautakauppa löytyi helpolla erinomaisen suuntavaistoni ansiosta. Vai olisiko syynä sittenkin ollut se, että kaupan aulassa oli baari, mistä sai kylmää olutta…
Tehtyämme ostokset ja tungettuamme ne täpötäyteen autoon, ajoimme takaisin satamaan ja kannoimme tavarat veneeseen. Auringon paistaessa oli lämpötila jo mukavasti kohonnut, ja hikikarpalot nousivat iholle tavaroita laiturilla kantaessamme. Oli siis aika riisua paita ja nauttia Ranskan lämpimästä kevätsäästä.
Veneellä oli poissa ollessamme tapahtunut edistystä. Purjeneulomon kaveri oli tuonut purjeet, ja ne oli asennettu paikoilleen. Stackeria ei asennettu, koska purjeneulojan mielestä se olisi tiellä purjehdittaessa. Me muut olimme kyllä sitä mieltä, että kyse oli purjeneulojan laiskuudesta. Harrin ja Hessun pakatessa ruokia, viimeistelimme Karin kanssa tutkan asennukset. Keulapurjeen rullalaite osoittautui käsittämättömän tahmeaksi, ja valitimme siitä brokerille, samoin kuin veneen kiinnitysköysistä, jotka olivat todella heikon näköiset, lyhyehköt köydenpätkät. Onnistuimme tiukan keskustelun jälkeen saamaan uudet kiinnitysköydet, mutta rullalaite ei toimenpiteistä huolimatta toiminut jouheammin, joten sen kanssa olisi siis vain tultava toimeen.
Ennen iltaa miehistöömme liittyi vielä yksi jäsen, Lassi Hellman. Alkuilta kului roskia veneestä pois kantaen ja meidän peseytyessä. Illan hämärtyessä siirryimme läheiseen rantaravintolaan syömään läksiäisillallista. Kyseisessä ravintolassa ruokalistat olivat vain ranskaksi, joten tyydyimme varmaan ratkaisuun: grillipihvi, salaattia ja ranskalaisia perunoita. Hyvää ja terveellistä… Ruuan kanssa nautimme ranskalaisittain viiniä, mutta etikettiä rikkoen joimme valkoviiniä, ja puolikuivan puuttuessa oli tyydyttävä kuivaan. Kipparimme Hessu joutui lääkekuurin takia valitettavasti pidättäytymään viinistä. Herkullisen ruokailun jälkeen juoksimme ripeästi pienessä vesisateessa veneelle, missä nautimme vielä jälkiruokakahvit konjakin kera. Raskaan päivän päätteeksi menimme nukkumaan puolenyön maissa.

13.4.2007 Valmistelut tehty – Biskajalle!

Heräilin jo klo 06.30, ja tein aamupesun jälkeen aamupalan. Tänään aamupala olikin jo ruhtinaallinen: kahvia, leipää, paistettuja munia jne. Aamupalan jälkeen kävimme vielä tekemässä viimeiset hankinnat kaupasta. Sitten köydet irti, vene kohti polttoainelaituria ja tankki täyteen polttoainetta.  Harmiksemme polttoainejakelun yhteydessä ei ollut vedentankkausmahdollisuutta, joten jouduimme vielä piipahtamaan lähtölaiturissa täyttämässä vesitankit.
Testasin vielä veneen wc:n, jota ranskalainen huoltomies oli eilen huoltanut. Totesimme huoltomiehen taidot melko vaatimattomiksi, sillä pumppu ei suostunut toimimaan, vaikka ”poika” oli sitä jo kahdesti yrittänyt korjata ja vakuuttanut meille, että kyse on käyttövirheestä. Heikki ja Kari kävivät kuitenkin vielä ostamassa pumppuun uuden kalvon, jonka Kari vaihtoi. Nyt pumppu toimi kuten pitikin eli se niistä ranskalaisen huoltomiehen taidoista.

2000 mailia edessa

Vihdoin saimme köydet irti ja pääsimme ulos merelle, Biskajalle. Klo 11.00 nousi isopurje, ja pienten manööverien jälkeen saimme myös keulapurjeen auki. Aluksi oli melko hankalaa, kun emme tienneet, mikä nostin/köysi vaikuttaa mihinkin. Niinpä merkitsimme tussilla lukon viereen kunkin köyden nimen, ja johan alkoi sujua. Purjehdimme leppoisassa myötätuulessa (< 5 m/s), mutta isopurje heittelehti maininkien vaikutuksesta melko levottomasti. Tämän vuoksi päädyimme ajelemaan alkumatkan moottorilla. Lassi ja Hessu alkoivat valmistella ensimmäistä meriateriaa: perunoita, nakkeja, sipulia ja herneitä yms. Maukasta oli. Ruokailun jälkeen oli minun vahtivuoroni klo 16.00-18.00. Juuri ennen vahtivuoroni päättymistä venettä kierteli iloisesti tiira, joka muutaman lähestymisyrityksen jälkeen päätti rohkeasti lepuuttaa siipiään keula-ankkurin päällä, ja se sille myös sallittiin. Yrittäessäni kuvata tiiraa, se lennähti hetkeksi pois, mutta tuli kuitenkin melko pian takaisin kuvattavaksi.

14.4.2007 Pimeässä ja sumussa Lezardrieuxiin

Yön nukuimme kolmessa kahden tunnin jaksossa. Minun vahtivuoroni oli klo 04.00-06.00. Yö oli kostea, sumuinen ja kylmä, joten heti vahtivuoroni päätyttyä kömmin makuupussiini nukkumaan. Aamulla Hessu ja Kari olivat nähneet retken ensimmäiset delfiinit, jotka olivat hetken seuranneet meitä.
Herätys klo 08.00. Söimme kevyen aamupalan omaan tahtiimme. Teetä, leipää ja jogurttia. Tähän mennessä lähes koko matka oli taitettu moottorilla, joten aamulla keskustelumme pyöri aiheessa, mistä saisimme lisää polttoainetta. Lyhin reitti seuraavalle polttoaineasemalle Plymouth’iin olisi ollut 120 mailia, mutta se olisi vaatinut vilkasliikenteisen kanavan ylittämistä, minkä vuoksi päätimme suunnata kohti kanaalin saaria. Tästä oli tulossa selkeä lisähaaste vuorovesien takia. Minulla oli ruorivastuu klo 09.45-10.45. Mainingit olivat isoja ja tuuli olematonta. Onneksi sumu alkoi hälvetä, ja myös aurinko tuli ajoittain esille.

 Sumussa Lezardrieuxiin
Klo 19.00 ja hetki aikaa kirjoitella muistiinpanoja: Sää on ollut tänään vaihteleva. Välillä on tullut pieniä sadekuuroja, mutta myös aurinko on yrittänyt näyttäytyä. Päivä on kulunut rauhallisesti. Tuuli on ollut kadoksissa lähes koko päivän. Hetki sitten yritimme edetä purjein ja saimmekin nopeuden ajoittain nousemaan kahdeksaan solmuun. Ilo oli kuitenkin ennenaikaista tuulen taas tyyntyessä. Tänään meillä oli ruuaksi Lassin ansiokkaasti paistamaa pizzaa punaviinin kera eli aterioiden laadusta emme ole valmiita tinkimään. Olemme päättäneet yöpyä Lezardrieux -nimisessä paikassa (48.47.77N 003.05.92W), jonne Harri jo soittikin. Huoltoasema aukeaa aamulla klo 08.00, ja meidän arvioitu saapumisaikamme sinne on klo 23.00. Vaikuttaa siis siltä, että ensi yön nukumme laituriin kiinnittyneenä.
Klo 20.00 totesimme, ettei meillä ole polttoainetta riittävästi ajaaksemme koko matkan Lezardrieux’iin moottorilla. Irrotimme Hessun kanssa polttoainetankin mittarin anturin ja teimme silmämääräisen arvion polttoaineen määrästä. Irrotimme myös tankin kiinnitysraudat, jotta tarvittaessa saisimme kallistettua tankkia.  Päätimme purjehtia niin pitkälle kuin mahdollista ja käyttää moottoria apuna vasta viimeisten mailien ajan. Arvelimme polttoaineen riittävän noin tunnin ajoon. Navigointi usvan keskellä piti koko miehistön vireystason korkealla, ja jännitys oli käsin kosketeltavissa.  Hieman ennen klo 01.00 käynnistimme moottorin ja ajoimme turvallisesti satamaan. Köydet kiinnitimme klo 02.00 ja laitoimme lämmityslaitteen päälle, mutta sepä ei suostunutkaan käynnistymään. Syyksi tähän osoittautui polttoainepula. Kevyen yöpalan jälkeen kaikki olivat valmiita nukkumaan.

15.4.2007 Englannin kanaalissa

Veneessä herätys klo 07.00 ja saman tien aamupalan valmistukseen. Söimme aamupalaksi kahvia, leipää, jogurttia ja Heikin paistamaa, äärettömän hyvää munakasta. Polttoaineen jakelusta vastaava myyjä saapui lupauksensa mukaisesti heti klo 08.00. Tankkasimme tankin täyteen ja myös varalla olleet kolme muovikanisteria, joten nyt meillä oli taas riittävästi menovettä, mikäli tuulet eivät olisi suosiollisia.
Tankkauksen jälkeen osa miehistöstä kävi pesulla. Lämmintä vettä sai vain kolikkoa vastaan ja koska emme onnistuneet hankkimaan vaadittua kolikkoa, oli meidän peseydyttävä kylmällä vedellä. No, ainakin suihku oli virkistävä… Suihkun jälkeen järjestelimme tavaroita ja suunnittelimme reittiä. Intouduimme Heikin kanssa jopa kannen pesuun. Palkkioksi saimme kummatkin tölkillisen kylmää olutta. Karikin ilmoitti tehneensä aktiivisesti veneen kunnostustöitä ja näin ansainneensa myös oluen, ja se Karille myös suotiin.
Köydet irti klo 10.30. Ajettuamme moottorilla avomerelle, saimme hetkittäin nauttia X-40 veneen purjehdusominaisuuksista. Päivän aikana kipparimme Heikki valmisti meille mitä mainioimman meriaterian.  Tomaatti-basilikakeitto ja paistetut perunat saattaa kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta ateria kyllä maistui kaikille. Jälkiruuaksi saimme eriomaista päärynäsäilykettä, jonka Lassi vielä varovasti maustoi valkoviinillä.
Päivän aikana korjailin autopilotin moottorin kiinnitystä. Moottoriin käsiksi pääsy edellytti kaasupullon kiinnityskotelon irrottamista, mutta haasteista huolimatta sain kiinnityksen korjattua. Aika näyttää kuinka pitkäkestoinen korjaus tulee olemaan.
Tänään saimme myös todellisen tuntemuksen ja käsityksen vuoroveden voimakkuudesta, kun melko hiljaisessa tuulessa nopeutemme oli parhaimmillaan 10 solmua. Huiput toteutuivat oman ruorivuoroni aikana. Koko porukan vireystila oli korkealla ja energia tuntui riittävän, kun vihdoin pääsimme purjehtimaan. Jossain vaiheessa WC pääsi hieman tulvimaan yli, koska emme olleet huomanneet sulkea sulkuhanaa.

Kohti kanaalin saaria

Iltakahvilla saimme kukin vain yhden keksin, mutta onneksi pienen taivuttelun jälkeen tiukkana ollut kipparimme heltyi tarjoilemaan pienen lasillisen Anis-likööriä.
Mainingit olivat ainakin näin saaristolaispurjehtijan perspektiivistä katsottuina melkoisen suuria. Ehkei niin korkeita, mutta pitkiä eli kuljimme kuin ylä- ja alamäkeä. Menin nukkumaan klo 21.30 ja olin vahtivuorossa klo 01.00-04.10. Tutkanäytöllä näkyi vilkasta liikehdintää ja silloin tällöin piti tehdä pieniä väistöliikkeitä. Onneksi tutka tuli asennettua ja myös toimi. Ilman tutkaa olisi ollut aika uhkarohkeata purjehtia vilkasliikenteisessä Englannin kanaalissa. Jossain vaiheessa yritin soitella Suomeen, mutta yhteydenpito koti-Suomeen oli matkapuhelinverkon puutteen vuoksi jätettävä myöhäisemmäksi.

16.4.2007 Kanaalin ylitys ja saapuminen Doveriin

Aamu valkeni selkeänä, mutta edelleen melko kylmänä. Päivän aikana ylitimme Englannin kanaalin ja jatkoimme matkaa Englannin rannikon puolella. Lassi teki havainnon WC:n toimintaan liittyen: WC:n poistoputken ja huuhteluveden läpiviennit oli asennettu siten, että pyttyä tyhjentäessä huuhteluveden kautta tuli takaisin ”sitä itseään”. Ranskalaista designia… Miehistö pyrki päivän aikana itse kukin löytämään erilaisia ajankuluaktiviteetteja. Heikki mm. korjaili keulakajuutan kaappien saranoita. Päivän aikana keskustelimme myös aktiivisesti vuorovesien vaihtelusta ja kellonajasta. Mitä aikaa noudatamme: Ranskan aika +/- Englannin aika vai UTC vai Suomen aika + kesäaika miinus jotain ja taas saimme ”tarkkaa tietoa” vuorovesistä. Heikki jopa suoritti teknisiä laskelmia harppia ja kolmioviivainta apuna käyttäen. Minulle kyllä jäi epäselväksi, mihin niitä tarvittiin vuorovesiä määriteltäessä. Etukäteen olisi pitänyt päättää, että veneessä käytetään vain UTC-aikaa, jolloin kaikki olisi ollut helpompaa.
Klo 13.41 ohitimme Brightonin. Iltapäivän aikana valmistimme jälleen erinomaisen päivällisen: perunaa, jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Ei voi kuin hämmästellä, miten hyvää ruokaa pystymme näissä olosuhteissa loihtimaan. Päivän aikana teimme myös päätöksen poiketa Doverissa, jossa yksi miehistömme jäsen, Lassi, jäisi pois kyydistä, ja me voisimme hieman täydentää ruokavarastojamme. Lähinnä tuore leipä oli toivomuslistalla, koska Ranskasta hankkimamme tuore leipä oli päässyt homehtumaan. Olin Karin kanssa vahdissa klo 17.30-20.30. Ei erikoisia havaintoja, sillä olimme nyt jo tovin taittaneet matkaa separaatioalueen ulkopuolella eikä törmäysvaaraa ollut, vaikkakin tutkassa näkyi vilkasta laivaliikennettä.
Heikki otti ruorivastuun klo 21.00, ja minä menin nukkumaan. Ajoimme moottorilla melko reippaaseen vasta-aallokkoon ja unen saaminen oli jokseenkin haasteellista. Havahduin yllättäen hieman puolen yön jälkeen, kun moottori sammui. Hetken päästä selvisi, että syynä moottorin sammuttamiseen oli sen aaltoileva käynti. Ajattelimme polttoaineen olevan vähissä ja pumpun saavan ilmaa aallokossa. Tankkasimme yhden kannullisen. Matka jatkui voimakkaassa vasta-aallokossa, joka aiheutti hetkittäin kovaa pauketta veneen keulan osuessa korkeaan aaltoon.

Doveriin

Harri oli yhteydessä Doverin satamaan ja sieltä toivotettiin S/YSpinac V tervetulleeksi satamaan. Juuri ennen kuin olimme ajamassa Doverin aallonmurtajan sisäpuolelle, moottori alkoi taas oikkuilla ja kierrokset aaltoilivat. Ei muuta kuin ankkuri valmiiksi, jos moottori päättäisi sanoa yhteistyönsä irti juuri kriittisellä hetkellä. Jännittyneinä ajoimme aallonmurtajan sisäpuolelle ja löysimme laiturin sataman henkilöstön ohjeiden mukaisesti. Selvisimme sisäänajosta kunnialla eikä moottorikaan aiheuttanut suurempia ongelmia. Köydet turvallisesti kiinni klo 02.00 Doverissa (51 07 13N  001 18 92W).
Tänään tuli hyvin todistettua, että miehistö toimii hyvin yhteen kunkin hoitaessa mallikkaasti omat vastuualueensa. Hyvä me!

17.4.2007 Hankintoja Doverissa ja taas matkaan

Veneellä herätys jo klo 06.00. Aamupalan ja aamupesun jälkeen suoritimme tehtävien jaon. Saatuani silmät auki ja vierailtuani kannella hämmästelin nousu- ja laskuvesiä. Nukkuessamme vesi oli laskenut kuutisen metriä!
Lähdin Heikin kanssa muonanhakuun. Kari ja Harri puolestaan lupasivat selvittää, mistä saisimme hankittua moottorin huoltotarvikkeita. Olimme nimittäin tulleet siihen johtopäätökseen, että eiliset käyntihäiriöt voisivat olla peräisin polttoainejärjestelmän epäpuhtauksista. Niin, ja Lassi suunnisti kohti lentokenttää, joten hyvästelimme pikaisesti Lassin ja kiittelimme matkaseurasta.

Doverin satama

Kauppareissu sujui ilman suuria ongelmia ja kaikki tarpeellinen saatiin hankittua. Veneelle palattuamme olivat Kari ja Heikki onnistuneet hankkimaan tarvittavat suodattimet, ja Kari jo olikin ahkerasti työn touhussa. Viime yönä olimme myös havainneet mastovalon sammuneen ja niinpä vedimme Heikin ripeästi puosun tuolin avulla mastoon. Kari oli myös saanut huoltotyöt valmiiksi, joten suuntasimme takaisin merelle toivoen, että moottorin käyntiongelmat olivat nyt poissa. Ajoimme ulos aallonmurtajasta voimakkaassa vastavirrassa ja aallokossa, ja hetken jo vaikutti, että paikallinen hinaaja törmäisi meihin virran näyttäessä painavan sitä voimakkaasti meitä kohti.
Kari valmisti meille heti matkan alkajaisiksi herkulliset voilevät, ja näin matkamme kohti seuraavaa kohdetta lähti hyvin käyntiin. Tuuli oli edelleen vastainen. Kipparimme Heikki teki tarkkoja laskelmia, miten paljon ajassa häviämme, jos joudumme purjehtimaan seuraavat 60 mailia liian alhaista kurssia. Tarkkojen matemaattisten toimenpiteiden jälkeen päätimme nostaa purjeet, ja vauhti nousikin heti 7,4 solmuun. Ilo oli kuitenkin hieman ennenaikaista, sillä melko pian tuuli tyyntyi ja jouduimme ottamaan moottorin avuksi.
Päivän ruokailun järjestelyt olivat tänään aallokosta johtuen jokseenkin haasteelliset, mutta emme olleet kuitenkaan valmiit tinkimään punaviinitarjoilusta päivällisen yhteydessä. Tulevan yön vahtivuorojen osalta sovimme, että Kari ja Heikki aloittavat. Minun ja Harrin vuoro olisi siten taas ottaa vastuu klo 01.00, joten oli syytä mennä ajoissa nukkumaan. Nukkuminen oli voimakkaasta aallokosta johtuen melko hankalaa ja katkonaista. Jossain vaiheessa moottorin käynti alkoi taas aaltoilla, ja kun Kari alkoi ilmata polttoainejärjestelmää, oli se viimeinen merkki siitä, että tänä yönä ei turhan paljon nukuttaisi. Veneessä alkoi olla jo melko epämiellyttävä polttoaineen hajukin.

18.04.2007 Pohjanmerellä matkalla Den Helderiin

Unettomuudesta huolimatta olimme Harrin kanssa valmiina siirtymään vahtivuoroon klo 01.00. Moottorilla ajaen ja isopurje tukipurjeena vauhtimme pysyi parhaimmillaan 7,5 solmussa. Yö oli kirkas ja kylmä. Oli uskomatonta katsella rahtilaivoja, jotka kulkivat Pohjanmeren moottoritiellä. Täydessä valaistuksessa olevia aluksia oli myös ankkurissa ja öljynporauslauttojen valot näkyivät uskomattoman pitkälle. Navigointi näissä olosuhteissa ei todellakaan tuota ongelmia, kunhan muistaa pysyä riittävän etäällä öljynporauslautoista ja ”moottoritiestä”. Vähäisestä unesta huolimatta jaksoimme kunnialla vahtivuoromme loppuun, vaikka kieltämättä hetkittäin tuntui, ettei kellon viisari liiku lainkaan eteenpäin. Vahtivuoromme päättyi klo 05.00, ja saman tien kömmin makuupussiini nukkumaan.
Heräsin klo 08.30, ja samalla moottorin käynti alkoi taas aaltoilla. Aamupalan jälkeen siirryimme kannelle ja pohdimme, mikä voisi olla syynä käynnin epätasaisuuteen. Voisiko kyseessä olla tankin huohotinputken tukkeutuminen? Kari piti voimakkaasti kiinni omasta teoriastaan, että järjestelmä saa jostain ilmaa. Tuntien ahkeran ja peräänantamattoman etsinnän ja työn tuloksena Kari löysi polttoainejärjestelmän tuloputkesta löysän liitoksen, josta mitä ilmeisimmin järjestelmä sai ilmaa. Liitoksen korjaus ja vielä kerran ilmaus, ja matka kohti Hollannin Den Helderiä jatkui.

Jossain Pohjanmerella

Odotin todella innolla saapumistamme Den Helderiin, sillä kipparimme Heikki oli luvannut palkita meidät perillä jäätelöllä. Loppumatka kohti Den Helderiä (52 57 74N 004 56 78E) sujui ongelmitta ja sisäänajo satamaan oli helppo, vaikkakin myös täällä oli melko voimakkaat vuorovedet. Huoltoasema löytyi helpolla ja saimme polttoainetta ja vettä, mutta suureksi pettymyksekseni huoltamoyrittäjällä ei ollut aitoa businessvainua, koska tähän aikaan vuodesta tarjolla ei ollut muuta kuin polttoainetta. Jäätelöt jäivät siis saamatta, koska tiukka matka-aikataulumme ei antanut myöten pidemmälle pysähdykselle. Siispä lähdimme välittömästi tankkauksen jälkeen takaisin merelle.
Jälleen kerran Heikki käytti kipparin valtaansa vahtivuoroja jaettaessa, joten Heikki ja Kari aloittivat ja pitivät vahtia 00.00 asti.

19.4.2007 Myrskyisä Pohjanmeri

Herätys puolelta öin ja kevyen yöpalan jälkeen uudet miehet siirtyivät kannelle. Kesti pienen tovin, että silmä tottui yön pimeyteen ja saimme tuntuman ohjaamiseen. Tuuli oli yön aikana yltynyt ja kääntynyt myötäiseksi ja päätimme edetä pelkällä isolla. Tuulen kulma oli todella kriittinen ja koko ajan sai olla tarkkana, ettei pääse syntymään vahinkojiippiä. X-40:n isossa purjeessa on sen verran voimaa, ettei isoa halua vahingossa päästää yli. Yö sujui rauhallisesti ja teimme muutaman hallitun jiipin, vaikkakin sisällä olleet antoivat myöhemmin ymmärtää, että äänistä ja veneen kallistelusta päätellen kaikki ei olisi ihan joka hetki ollut hallinnassa. Vahdin vaihto klo 04.00 ja nukkumaan. Tosin nukkumisesta ei tahtonut oikein tulla mitään voimakkaan aallokon vuoksi.

Aallot isompia kuin Airistolla

Aamupäivän aikana tuuli yltyi entisestään ja vaihtelimme ruorimiestä tiuhaan tahtiin. Tuuli puhalsi voimakkaasti suoraan takaa, ja aallotkin olivat jo kasvaneet ihan kunnioitettavan kokoisiksi. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että vene ei oikein pysy käsissä. Päätimme ottaa yhden reivin, mutta siitä huolimatta ohjaaminen oli aallokon vuoksi melko haastavaa.
Klo 10.45. Olin juuri kömpinyt meripunkkaan, kun Heikki huusi miehistöä kannelle ja rohkaisi miehistöä ripeään toimintaan kommentoimalla: ”Nyt lähtee käsistä!”. Tämä sai miehistön jalkoihin vipinää ja olimme nopeasti valmiina toimintaan. Vene pääsi nousemaan holtittomasti tuuleen ja nyt oli ripeästi mentävä kannelle irrottamaan preventeriköysi ja laittamaan 2-reivi paikoilleen. Tehtävä ei ollut isosta aallokosta johtuen helpoimpia, mutta onnistuimme ja matka jatkui.
Meno oli aika hurjaa tuulen yllyttyä 20 m/s ja ollen puuskissa 25 m/s. Aallokko oli huomattavasti isompaa kuin mihin saaristopurjehtija on tottunut. Ruorimiestä oli vaihdettava tiuhaan tahtiin, jotta tarkkuus säilyisi ja virheohjauksilta vältyttäisiin. Voimakkaasta myötätuulesta johtuen vaikutti siltä, että tulemme Elben sisäänajopoijulle väärään vuorovesiaikaan. Ennakkoon lukemamassamme kirjallisuudessa varoitetaan voimakkaasta aallokosta Elbeen sisään ajettaessa vastavirtaan ja tuulen tullessa mereltä. Harri oli yhteydessä Cuxhavenin merivartiostoon saadaksemme lisäinfoa asiasta ja sieltä Harrille kerrottiin edelleen voimistuvasta tuulesta. Meitä kehotettiin tulemaan mahdollisimman pikaisesti pois avomereltä ja myrskyn alta.
Lähestyessämme Elben sisäänajopoijua tuuli oli puuskissa jo lähellä 30 m/s. Laivaliikennettä oli runsaasti, mikä teki ohjaamisen enemmän kuin haasteelliseksi. Heikki oli ruorissa sitkeästi Elben poijulle asti, jonka jälkeen hän sanoi olevansa yksiselitteisesti niin poikki, että toivoi jonkun toisen ottavan ruorivastuun. Harri otti vastuun ja ohjasi kokeneen avomeripurjehtijan rutiinilla venettä aivan väylän reunassa, jolloin olimme turvassa isoilta konttilaivoilta. Harrin väsyttyä oli minun vuoroni, ja huolimatta kaikista yrityksistämme meidän oli jiipattava haasteellisissa olosuhteissa. Jiippi oli pyrittävä ajoittamaan sopivaan tuuli- ja aaltorakoon. Jiippi onnistui, mutta totuuden nimessä on sanottava, että iso tuli 2-reivistä huolimatta melko rajusti yli ja vain hyvä tuuri pelasti meidät siltä, ettei mikään paikka mennyt rikki. Aallot olivat ”riittävän” isoja ja meno oli sanoinkuvaamattoman hurjaa. Viimeisen hurjan jiipin jälkeen päätimme laskea ison purjeen, kunhan pääsisimme hieman lähemmäs Cuxhavenia, ja tuuli ja aallokko toivottavasti hieman rauhoittuisivat. Toive oli turha, mutta iso oli pakko saada alas, joten oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sovimme, että Heikki ajaa vastatuuleen ja pitää moottorin avulla veneen suorassa. Minä menisin mastolle ja Harri kiristäisi ison keskelle ja yrittäisi niputtaa purjetta puomille. Ilmojen haltija halusi kuitenkin hieman lisätä haastetta suunnitelmiimme ja meri näytti voimansa juuri kun saimme käännettyä veneen vastatuuleen ja pääsin mastolle. Heikki huusi ”Varokaa!” ja samalla huomasin, että keulaamme kohti tuli kaksi todella isoa seinäaaltoa. Hetkin ehdin jo miettiä, että tähän tämä purjehdus loppuu ja vene menee keulan kautta ympäri. Veneen keula nousi totaalisen pystyyn, kunnes se putosi takaisin aallon pohjalle minun roikkuessani turvavaljaissa kädet maston ympärillä. Toisen ison aallon jälkeen vene putosi melko ryminällä aallonpohjalle, mutta onneksemme vene pysyi suunnassaan ja kaikki veneessä. Harri oli onneksi ehtinyt kiristää ison skuuttia sen verran, ettei iso päässyt täysin holtittomasti lyömään puolelta toiselle. Kaiken lisäksi samaan aikaan meitä kohti oli tulossa iso rahtialus, mutta onneksemme aluksessa oltiin tilanteen tasalla ja siellä huomattiin vaikeutemme, ja alus teki kohteliaan väistöliikkeen.
Isopurje lepatti edelleen valtoimenaan puomin päällä, ja Kari heitti minulle pitkän köyden, jonka avulla saimme Harrin kanssa jotenkin sidottua purjeen kiinni. Aallokosta huolimatta onnistuin kiipeämään puomin päälle ja sain vedettyä ison nostimen mastolle ja näin varmistettua, ettei purje enää pääsisi vapaasti lepattamaan. Käännös myötätuuleen ja takaisin istumalaatikkoon. Kaikkien kasvoilta paistoi jännityksen laukeaminen ja väsymys.
Aallokosta huolimatta Kari alkoi valmistaa erikoisruokaa: sipulinakkikeittoa. Ensimmäisinä ruokailu-vuorossa olimme minä ja Harri. Vaati jonkinmoisia jonglöörin kykyjä syödä keittoa vallitsevassa kelissä, kun aallot heiluttelivat venettämme, mutta suurin osa keitosta taisi kuitenkin päätyä suun kautta vatsaamme. Seuraavat kolme tuntia ajoimme voimakkaaseen vastavirtaan lokin näyttäessä yhtä solmua. Vuoroveden vaihtaessa suuntaansa saimme loppumatkaksi ihan reippaan vauhdin ja saavuimme aamuyöstä Kielin kanavan suulle.

20.4.2007 Kielin kanavasta Itämerelle

Kanavan suulle tullessamme Harri oli yhteydessä viranomaisiin, joilta saimme käytännön ohjeet sulkuun ajamisesta. Kaikki meni hienosti. Olimme klo 01.40 kanavan sisäpuolella köydet kiinnitettyinä Bruusbuttelin satamassa ( 53 53 77N  009 08 83E). Matkaa oli tehty nyt yhtäjaksoisesti Doverista asti ja päivän keli oli enemmän kuin rankka, mutta selvisimme haasteista hyvin ja ainoaksi tappioksi tähän mennessä oli kirjattu Pohjanmeren syvyyksiin pudonneet kiikarit. Olen varma, että edellisen päivän aikana meistä jokainen toivoi hiljaa mielessään pääsevänsä pikaisesti pois aallokon ja tuulen kourista. No, nyt olemme kaikki yhtä kokemusta rikkaampia meren näytettyä jälleen kerran voimansa. Menimme kaikki nukkumaan herätäksemme pirteinä klo 08.00. Voin vakuuttaa, että kaikkien mieli oli korkealla selvittyämme kunnialla päivän koitoksesta, saatuamme ummistaa silmäämme ja nukkua edellisten päivien rasitukset pois ilman veneen keinuntaa.
Aamupalan jälkeen hyödynsimme tilaisuuden peseytyä, minkä jälkeen tutustuimme pikaisesti Bruusbytteliin. Klo 11.00 käynnistimme moottorin ja jatkoimme matkaa Kielin kanavaa pitkin Itämeren puolelle. Heti lähdön jälkeen Heikki yllätti miehistönsä tarjoamalla ainakin henkilökohtaisesti jo pitkään kaipaamaani jäätelöä, ja tunnelma oli korkealla. Päivä oli selkeä, mutta melko kylmä. Matka taittui moottorilla ajettaessa joutuisasti. Kanavan puolessa välissä pysähdyimme hetkeksi ostaaksemme jälleen polttoainetta sekä matkamuistoja. Tosin matkamuistojen hankinta täytyi siirtää tuonnemmaksi johtuen paikallisen jakeluaseman tavaravalikoiman suppeudesta. Päivän aikana oli myös hyvä mahdollisuus soitella koti-Suomeen, sillä puhelinyhteydet toimivat moitteettomasti eikä navigointi tahi purjeiden trimmaaminen vaatinut syvällistä keskittymistä, vaikkakin muutama isompi konttialus tuli vastaan. Ainakin minulle kokemus Kielin kanavasta ja siellä kulkevista jättikokoisista aluksista oli mieleenpainuva kokemus.

Kielin kanavassa

Päivän aikana mestarikokkimme Kari valmisti meille herkullista pasta pestoa. jonka nautimme perinteitä noudattaen punaviinin kera. Kanavan läpiajoon kului koko päivä. Alkuillasta saavuimme Itämeren puoleiselle sululle Holtnausiin (54 22 12N 010 08 94E). Tästäkin sulusta selvisimme kunnialla ja kokonaisuutena täytyy todeta, että sulutus ja niihin ajo sujuivat helposti ohjeiden tullessa tiukasti saksalaiseen tyyliin. Klo 20.00 olimme Itämeren puolella ja nostimme välittömästi purjeet ylös. Olihan luvattu suotuisaa 10-12 m/s tuulta ja näin saisimme hyvän alkuvauhdin Itämeren osuudelle. Tuuli olikin yllättävän voimakas puuskissa, ja meidän oli otettava yksi reivi sisään. Kipparimme Heikin silmistä näkyi poikamainen innostus, joka oli käsin kosketeltavissa, kun X-40 vihdoinkin oli Itämeren puolella ja kulki vauhdikkaasti eteenpäin. Toteutimme taas jo perinteiseksi muodostuneen vahdinjaon. Heikki ja Kari aloittaisivat ja minä ja Kari jatkaisimme. Siispä ”koiravahti” nukkumaan, jotta taas jaksaisimme kömpiä yön pimetessä kannelle. Harrin ollessa vielä iltapesulla tuli reipas tuulen puuska, joka kallisti venettämme voimakkaasti. Aalto heitti auki jääneestä vessan luukusta kylmää Itämeren vettä suoraan Harrin niskaan. No, tästä ei vanha merikarhu säikähtänyt, vaikkakin loi tiukan katseen muutamalla voimasanalla vahvistettuna ruorimiehelle.

21.4.2007 Kohti Bornholmia ja kuuluisia tanskalaisia bratwursteja

Ruorimies yon  pimeydessa

Klo 00.00 vahdin vaihto ja uudet pirteät vahtimiehet kannelle. Yö oli kirkas ja taivas täynnä tähtiä. Kesti hetken ennen kuin silmä ja ajatus taas tottuivat yön pimeyteen ja navigointiin. Vene kulki vauhdilla kohti Borholmaa. Vahtivuoro kului leppoisasti ja suurimpana haasteena oli kylmyys. Yön pimeydessä sivuutimme myös mahtavan tuulimyllykentän, joka oli omalla tavallaan jotenkin pelottavankin näköinen. Kolmen tunnin ruorissa olon jälkeen aloin jo olla todella kylmissäni, mutta onneksi Harri tarjoutui keittämään lämmintä teetä, jonka voimalla jaksoimme vahtimme loppuun. Aamuyöstä tuuli alkoi tyyntyä. Poistimme reivin ja avasimme keulapurjeen kokonaan. Klo 04.30 kömmin lämpimään makuupussiin ja nukahdin välittömästi.
Klo 08.30 herätys. Aamupalan jälkeen siirryimme kannelle. Aamu oli aurinkoinen, mutta samalla tuuli alkoi tasaisesti hiipua. Vene keinui mainingeissa, mutta vauhtia ei enää kevyessä tuulessa ollut kovinkaan paljon, joten taas piti käynnistää moottori edesauttamaan matkantekoa. Klo 12.30 matkaa Borholmaan oli jäljellä vielä 60 mailia. Vaikutti siltä, että meidän oli pakko poiketa siellä ainakin polttoainetäydennystä varten. Miehistön henki oli hyvä, mutta kaikilla taisi jo olla aikamoinen kaipuu kotiin. Koska kyseessä oli siirtopurjehdus, ei liiemmälti ollut jäänyt aikaa lepäillä taikka ihailla maisemia.
Tosin minulla kyllä oli virtaa, sillä syötyämme Karin valmistaman herkullisen lounaan, heräsi minulla halu testata X 40:n spinnuvauhtia. Laitoimme spinnun skuutit ja puomin valmiiksi ja otimme spinnun esille, kunnes harmiksemme totesimme spinnun fallin olevan jotenkin jumissa emmekä halunneet ottaa riskiä, että spinnu nousisi mallikkaasti, mutta emme saisi sitä enää alas. No, tulipahan tämä puute havaittua ja listattua tarkastettaviin asioihin.
Klo 20.15 isopurje ylhäällä, mutta myös moottorilla auttaen etenimme vauhdilla kohti Rönneä, jonne oli matkaa vielä 10 mailia. Ilma alkoi kylmetä ja vaikutti siltä, että edessä olisi todella kylmä yö. Yön pimeydessä saavuimme klo 22.00 Rönneen (55 05 71N 014 41 45E). Satamaan sisään ajettuamme havainnoimme heti, ettei meriasemalla ollut aktiivista toimintaa ja niinpä jouduimme tankkaamaan polttoainetta irtokanisterien avulla läheiseltä huoltoasemalta. Kipparimme halusi samalla kohottaa miehistön tunnelmaa ostamalla paikallisia bratwursteja, joita sitten antaumuksella söimme.

22.4.2007 Pysähdys Kalmarissa

Makkarat nautittuamme matkamme jatkui kohti Ruotsin Kalmaria. Jälleen kerran kipparimme Hessu ja Kari aloittivat vahdissa ja me Harrin kanssa menimme nukkumaan vatsat täynnä herkullista tanskalaista makkaraa. Vahtivuoron vaihto oli klo 02.45. Yö oli kirkas eikä näin ollen navigoinnin kanssa ollut ongelmia. Jostain syystä minulla kuitenkin oli suunnattomia vaikeuksia pysyä hereillä. Silmät tuntuivat painuvan kiinni kaiken aikaa. Vahdin vaihduttua painoin saman tien pään tyynyyn ja vaivuin onnelliseen uneen.
Herätys klo 09.30. Aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Jatkoimme siis taas matkaa moottorilla.  Miehistössä alkoi jo selvemmin näkyä väsymisen merkkejä. Tästä hyvänä osoituksena oli kipparimme Hessun yritys kertoa makoisa vitsi. Kerronta keskeytyi aina naurun purskahdukseen ja vitsi jäi loppujen lopuksikin kertomatta, mutta ainakin veneessä riitti naurua. Päivä kului leppoisasti moottorilla ajettaessa. Yritin aktiivisesti selvittää syytä spinnun fallin kireyteen ja anelin lupaa spinnun nostolle.  Kippari oli tiukkana, mutta lupasi harkita asiaa Kalmarin jälkeen.

Kalmarin silta

Ennen Kalmaria kohtasimme uuden haasteen, kun aluksemme virtakapasiteetti alkoi huveta. Latauksessa oli siis ongelmia. Ensireaktiona pudotimme virrankulutuksen minimiin ja aloimme Harrin kanssa valmistautua perinteiseen navigointiin merkitsemällä paikkatietoja ylös ja varmistaen suuntimia. Kari aktiivisena huoltomiehenä alkoi tutkia syytä latausongelmaan. Mittaustulokset varmistivat latausongelman. Epäilin vian voivan johtua löysästä liitoksesta virtalukossa johtuen aiemmin tekemistämme kytkennöistä virtalukon ympäristössä. Kari oli irrottamassa lukkoa, kun hän huomasi virta-avaimen olevan off-asennossa… Joskus viat voivat olla helpostikin ratkaistavissa. 😉 No, olipahan hyvä taas vähän kerrata navigoinnin perusteita.
Iltapäivällä saavuimme Kalmariin ja ajoimme suoraan meriaseman laituriin. Vaikutti hiljaiselta, mutta onneksi Harri osoitti jälleen taitonsa ja sujuvalla ruotsin kielen taidollaan soitti paikalliselle yrittäjälle, joka oli hyvin palvelualtis. Satamaan oli tulossa meripelastuksen alus noutamaan polttoainetta ja meillä olisi mahdollisuus tankata samalla. Meidät opastettiin ajamaan aallonmurtajan ympäri suojaisaan lahteen vihreän ”tankkerin” kylkeen, josta saisimme tarvitsemamme polttoaineen. Polttoainetta odotellessamme söimme jälleen maittavan päivällisen.
Heti tankattuamme suuntasimme takaisin merelle. Kalmarin sillan (joka muuten on aikamoinen rakennustyön näyte) alitettuamme nostimme reippaassa tuulessa purjeet. Isoa purjetta nostaessamme huomasimme kick-taljan plokin irronneen, koska sakkelin tappi oli pudonnut. Ehdimme vasta pikaisesti miettiä, mistä saisimme korvaavan, kun katseeni osui kannella olevaan tappiin. Niinpä saimme plokin takaisin paikoilleen varmistettuna uudella sokalla.
Purjeiden säädöt kohdalleen ja viimeinen osuus kohti Suomea saatiin hyvään vauhtiin. Vahtivuorot sovittiin lyhennettäviksi kolmeen tuntiin johtuen kylmenneestä ilmasta. Tällä kertaa pääsimme Harrin kanssa aloittamaan.

23.4.2007 Turkua lähestyessämme ilma alkoi kylmetä

Yö sujui rauhallisesti. Tosin hetkittäin taivaalta tuli räntää, mutta kipparimme koki tämän positiiviseksi seikaksi, sillä näin hän totesi varmistuneen, että suuntamme on oikea. Aallokko keinutti venettä ilkeästi, mutta siitä huolimatta söimme aamupalaksi puuroa, jota tosin oli syötävä varoen, ettei kaikki puuro olisi ollut sylissä.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Päivä oli utuinen ja kostea. Sovimme tunnin mittaisista ajovuoroista. Päivä kului rutiiniaskareiden parissa ja tunnelma oli hilpeä. Liekö syynä väsymys vai tieto huomisesta kotiinpaluusta? Päivän aikana tuuli oli taas tyyntynyt ja merikin tasoittunut, joten matkamme jatkui jo tutusti moottorilla avustaen. Kylmyydestä johtuen päätimme jatkaa myös yön yli tunnin yksittäisillä vahdeilla, varsinkin kun navigointi ja purjeiden säätö eivät tuottaneet lisähaasteita.

24.4.2007 Utön ohitus aamulla – ja illaksi Turkuun!

Uton ohitus

Yö sujui ilman kommelluksia ja ohitimme aamulla klo 05.00 Utön majakan (59 46 73N 21 20 71E). Mieli oli korkealla. Kotiinpaluu häämötti ja kohta olisi 2000 mailia takana. Aamu valkeni aurinkoisena ja täysin tyynenä. Merellä olo alkoi jo käydä voimille, mutta tieto siitä, että illalla oltaisiin kotona, auttoi jaksamaan. Päivän mittaan ilma lämpeni huomattavasti. Suomen vesille saapumisen kunniaksi kipparimme tarjosi meille lasilliset Anis-viinaa, mikä kohotti entisestään tunnelmaa. Päivän aikana vahtivuorot vaihtuivat epämääräisessä rytmissä, mutta hyvässä hengessä. Päivän mittaan miehistön jäsenet pakkailivat henkilökohtaisia tavaroitaan ja siivosivat venettä sisältä. Kipparimme oli yhteydessä Satavan Venepalveluun sopiakseen veneen välittömästä nostosta ylös pohjan pesua ja muita huoltotöitä varten. Saavuimme Satavaan hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja vene oli nostettu ylös ja pohja pesty klo 17.00. Matkamme oli siis päättynyt. Takana oli seikkailua ja kokemusta 2000 mailin verran. Kotiinpaluu tuntui hienolta, mutta kenties joskus eteen tulee vielä uusia seikkailuja siirtopurjehduksen merkeissä. Niiden aika ei kuitenkaan ole ihan heti…
Tämä kirjoitus on tehty yhteenvetona matkan aikana tekemistäni muistiinpanoista ja tuntemuksistani.  Oli hienoa olla mukana ja saada mahtavia kokemuksia sekä kasvaa niin ihmisenä kuin purjehtijanakin.
Haluan vielä kertaalleen kiittää kippariamme Heikkiä, joka mahdollisti tämän ainutlaatuisen elämänkokemuksen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.