Tiikkikannen uusiminen

S/Y Meriharakka sai viime talvena uuden tiikkikannen (eli veneen siirtyminen kokonaan Pirkon veljen omistukseen on vaan lisännyt panostusta siihen). Seuraavassa Eeron yhteenvetoa remontista ja sen vaiheista.

Päätös teak-kannen uusimiseen syntyi kahdesta syystä: Vaikkakin sen pinta ulkoisesti oli hyvässä kunnossa siitä oli vanhemmiten tullut vaarallisen liukas. Lisäksi paikoitellen saumakitti oli irronnut eikä pintaa voinut enää oikein hioakaan, koska se oli jo kulunut liian ohueksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jäi kannen uusiminen.

Suunnitteluvaiheessa oli tehtävä periaatepäätös toteutustavasta: uusi kansi irrallisista tiikkirimoista vai liimaamalla isommasta levystä. S/Y Meriharakan osalta veljeni päätyi irrallisiin rimoihin.

Työ alkoi veneen siirtämisellä lämpimään halliin ja kannen helojen irrottamisella helmikuun alussa. Helojen irrotustyö sujui pääosin ongelmitta – mitä nyt  skuuttikiskon pulttien mutterit olivat kirjahyllyn takana verhoilun alla. Eli myös sisällä piti hiukan purkaa paikkoja ja leikata verhoiluun aukko mattopuukolla – onneksi kohta jää listan taakse piiloon. Seuraavaksi aloitettiin vanhan tiikkikannen irrotus. Ensimmäinen idea kiertää kaikki ruuvit irti osoittautui turhan työlääksi – mutta paineilmakäyttöisellä taltalla irrotus onnistui helposti – kohtuullista varovaisuutta noudattaen. Työtä helpotti huomattavasti, että vanhaa katta ei oltu liimattu kiinni. Vanhan tiikin ja ruuvien irrotuksen jälkeen kansi hiottiin epäkeskokoneella.

Tiikki ostettiin ns. ”pattinkina”, joka sahattiin oikean kokoisiksi rimoiksi. Avotilan istuimista tehtiin paperimuotit, jotka teipattiin vaneripöytään. Rimat sovitettiin sapluunoihin ja ruuvattiin pöytään kiinni. Saumoihin ensin primeria ja sitten kittiä. Kuivumisen jälkeen saumat hiottiin. Kanteen rimat sovitettiin suoraan paikoilleen ja ruuvattiin kiinni. Kannen kaarevimpia rimoja kasteltiin viikon ajan jotta ne hieman helpommin taipuisivat liimausvaiheessa. Kun koko kansi oli kiinnitetty valmistauduttiin liimaukseen. Liimauksessa on hyvä olla useampi henkilö – tätä remonttia teki tässä vaiheessa kolme henkeä. Kertaalleen kiinnitetyt rimat irrotettiin puoli kerrallaan, epoxiliima sekoitettiin ja työ alkoi. Liiman levittäminen sujui parhaiten lastan avulla. Liimaa levitettiin koko puretulle alueella ja sitten nopeasti ruuvaamaan tiikkirimat takaisin paikoilleen ennen sen kuivumista- aikaa 1 tunti! Kaksi henkeä sovittivat rimat takaisin ja ruuvasivat ne kiinni. Yksi henkilö tulppasi ruuvin reiät propulla mahdollisimman nopeasti: tiikkiproppu kastettiin epoxi-liimaan, painettiin paikalle ja nuijittiin vielä vasaralla pohjaan. Proppuja meni noin 1000 kpl!

Seuraavana päivänä saumat käytiin läpi primerilla ja kitattiin. Ennen kittausta reunat teipattiin huolellisesti maalarin teipillä.  Kitin kuivuttua kansi hiottiin. Viimeisessä vaiheessa avotilan valmiit levyt liimattiin ja reunat kitattiin.

Tämän jälkeen kansi on hyvä pyyhkiä lämpimällä vedellä kastetulla rätillä ennen suurempaa kulkemista kannella. Viimeisenä vaiheena asennettiin kannen helat takaisin ja suoritettiin loppusiivous. Vaikka kaikki luukut oli pyritty pitämään kiinni koko korjauksen ajan oli veneen sisäpuolella paljon pölyä. Huolellinen imurointi ja pyyhkiminen kuitenkin tuottivat tulosta. Tässä vaiheessa elettiin huhtikuun alkua.

Lopputulos miellyttää silmää ja tuntuu siltä, että tehty työ oli hintansa arvoinen – välillä usko oli kyllä kovilla! Erityisesti avotilan pienet yksityiskohdat vievät yllättävän paljon aikaa suhteessa neliömäärään.

Tiikkikannen uusimisen perusedellytyksiä:

  • lämmin hallitila
  • kunnon työkalut
  • kokenut puuseppä
  • riittävästi aikaa (työmäärä n. 200h)
  • huolellisuutta ja hyvät hermot

Remontti tehtiin siis itse, kavereiden avustamana, joten työkustannuksia ei juurikaan syntynyt. Tarvikkeet 33-jalkaiseen veneeseen maksoivat n. 3500 euroa. Lisäksi kustannuksia syntyi hallivuokrasta.

Lopuksi vielä työn vaiheet pienenä kuvasarjana.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tiikkikannen uusiminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.