Pari kuukautta Facebookissa

PSc on FB

Tapaan kiinnostua melko nopeasti uusista asioista – ja uskon, että asioiden kokeileminen voittaa usein niistä lukemisen. Joten päätin mennä mukaan Facebook -maailmaan muutama kuukausi sitten. Nyt on pari Facebook –kuukautta takana, ehkä Suomessa juuri kiihkeimmän Facebook-innostuksen aikana – ja jonkinlaisen yhteenvedon aika, ehkä.
Facebook on siis sosiaalinen yhteisö, johon menet kertomalla kuka olet, haluamallasi yksityiskohtatasolla ja lisäämällä ehkä kuvan tai pari itsestäsi ja sitten linkityt siellä ystäviisi, jonka jälkeen voit katsoa ystäviesi tietoja. Jollain tapaa samantapainen yhteisö on Linkedin – mutta se on Facebookia asiallisempi, staattisempi ja ehkä juuri siksi useampien (ikäluokkani!) ihmisten hyväksymä kuin Facebook.
Asiallisempi? Facebook on paitsi yhteystietorekisteri, tapa jakaa valokuvia ja viestejä myös avoin kokoelma erilaisia applikaatioita, joista osa on jotenkin asiallisia, kuten vaikka elokuva- ja kirja-arvostelut, osa pelejä, osa erilaisia ”heitä kaveria lumipallolla” –tyyppisiä täysin turhia (?) viihdykkeitä. Innostuin aluksi esimerkiksi elokuva-applikaatiosta, mutta jonkin ajan päästä Euroopan ja Suomen puuttuminen sovelluksesta alkoi häiritä. Peleistä en ole oikein ollut kiinnostunut koskaan, poikkeuksena muutamat tietokoneiden alkuaikojen yksinkertaiset pelit kuten Snake- ja Tetris – ja innostui taas hetkeksi, kun löysin Tetriksen Facebookistakin, mutta enpähän sitä montaa kertaa kuitenkaan tullut pelanneeksi. Pienten sovellusten kautta tehdyt halaa kaveria/heitä kaveria lumipallolla tuntuivat hyvin pian noin roskapostin tapaiselta häirinnältä – mieluummin olisin ottanut näiltä ”ystäviltäni” pari lausetta arjen keskeltä vain mailinä kuin koneellisen ”halauksen”.
Staattisempi? Facebookissa voit halutessasi päivittää statuksesi vaikka pari kertaa päivässä: Olen töissä, kotona, nukun, leikin kissani kanssa, valmistelen väitöskirjaani – joten voin seurata ”ystävieni” elämää halutessani noin päivätasolla, kuten he voivat seurata minun tekemisiäni (jos niin haluan). Linkedin pitää minut ajan tasalla siitä miten ystäväni vaihtavat työpaikkoja, eli muutaman vuoden välein, korkeintaan. Tältä osin pidän oikeastaan Facebookista, sen tapa ”houkutella” kertomaan hyvin lyhyesti missä mennään, kertoo jotain ihmisten arjesta tavalla, jota useimmat eivät tulisi vaikka sähköpostilla tai puhelimella koskaan tehneeksi.
Hyväksymä? Olen käyttänyt sanaa ”ystävä” lainausmerkeissä – näin siksi, että jos mietin vaikka 5-10 minulle läheisintä ihmistä, niin heistä kukaan ei taida olla Facebookissa. Näin ehkä siksi, että monet heistä ovat 40- 60 –luvulla syntyneitä siinä missä Facebookissa ovat ”kaikki” 80-luvulla syntyneet. Mutta toisaalta, yhteydenpitoni nuorten sukulaisten kanssa on lisääntynyt Facebookin myötä – ei luultavasti huono asia sekään!
Facebookin tulevaisuus osaltani? Halusin kokeilla Facebookia ymmärtääkseni oikeasti mistä on kyse. Nyt asiaan liittyvä uutuuden viehätys on ohi. Tuskin nyt kuitenkaan poistuin sieltä kokonaan, onhan minulla siellä jo puolensataa ”ystävää”, mutta aktiviteettini siellä saattavat vähentyä. En viitsi tapella toimimattomien sovellusten kanssa ja hylkään niistä monta, pettyneenä. Itämeren suojeluun tai Älä osta mitään –päivää voin harkita tukevani kertomatta sitä Facebookissakin. Statuspäivitykset saattavat jäädä tasolle töissä tai lomalla. Ja muiden statuspäivityksistä päätellen voi olla, että monet muut ovat innostuksessaan samassa vaiheessa – Facebookissa on vähemmän aktiviteettia näinä päivinä kuin vaikka kuukausi sitten.
Mutta – olen blogannut, enimmäkseen asiallisesti, halaamatta tai heittämättä lumipalloja, jo useamman vuoden, ja sitä taidan toistaiseksi ainakin jatkaa!

2 kommenttia artikkeliin ”Pari kuukautta Facebookissa

  1. Terve! En ole koskaan joutunut vielä tilanteeseen, jossa olisin harkinnut Facebookiin liittymistä, joten se on tullut minulle tutuksi vain ihmisten mainitessa sen. Tässä kirjoituksessa olikin kaikki mitä siitä tarvitsi tietää, eli enpä taida liittyä tulevaisuudessakaan. Vastaava turhake (?) lienee Googlen orkut, jonka hylkäsin heti sinne kirjautumiseni jälkeen. Jostain syystä irc-galleria taas mahdollisesti formaattinsa yksinkertaisuuden vuoksi tuntuu ihan mukavalta käyttää. Ehkä siksikin, että se alun perin palveli tiettyä tarkoitusta, eli kasvottomat nimet ircissä saivat naamat.

    Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos sinne Facebookkiin liittyisikin jonain päivänä. Tässä on vähän sama kuin bloggauksessa, että pitää miettiä miten aikansa jakaa erilaisten sosiaalisten kommunikaatiomuotojen välille..

    Leppoisaa syksyä teille molemmille! Toivottavasti Intian matka on jännä muttei liian jännä. 🙂

  2. Moi

    Hyvä yhteenveto… olen miettinyt samaa, että on s omistuista että serkkujen kanssa saa paremman yhteyden facebookissa… ja toiseksi, että haluanko puolitutuista keavereitani sinne. kohta teen rajauksen, että linkedin on työ ja vieraammat tutut ja lähikaverit voivat olla ffacebookissa. muutoin tuntuu että esim tiimiläiset pääsevät liikaa tirkistelemään yksityiselämään…

    Sytykeen seuraava lehti on teemaltaan Systeemityöläinenkin on ihminen…

    trämä bogitekstisi muutettuna artikkeli muotoon kiinnostaisi ainakin minun käsittääkseni muitakin.

    Jos sopii niin latan linkin toimituskunnalle…

    Lehteen voit toki kirjoittaa muutoinkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.