Näinä päivinä tulemme asuneeksi nykyisessä asunnossamme 10 vuotta. Miten me sitten tänne päädyimme? Asuimme syksystä 1982 kevääseen 1998 Pohjois-Tapiolassa, Tietäjäntiellä ja kesällä 1997 aloimme jossain määrin tosissamme kierrellä mahdollisia muita asuntoja – Tietäjäntieltä lähdön syinä sen viereen noussut toimistokompleksi (Spektri), sen ja Kalevalantien lisääntynyt liikenne ja toisen kunnollisen autopaikan puuttuminen.
Polku Iirislahteen kulki suunnilleen seuraavasti (vanhoista päiväkirjamerkinnöistä poimittuna):
- Heinäkuu ’97: Nuottaniemessä tutustumassa rakennettaviin taloihin, Nuottaniemi alueena ei kuitenkaan oikein innostanut.
- Syyskuu ’97: asuntojen katsastamista Koukkuniemessä, Haukilahdessa ja Lehtisaaressa. Turhan monessa asunnossa oli vanhoja uima-altaita, joihin emme oikein innostuneet
- Lokakuu ’97: Louhentiellä tarjolla atrium-asunto, mutta tilojen jakaantuminen kahteen taloon ei sittenkään innostanut. Kaskenkaatajantiellä asunto, josta ei olisi saanut hyvää edes remontilla, koska pohjaratkaisu oli niin omituinen. Sijainti tosin olisi ollut kiva, mutta autopaikkoja vielä huonommin kuin Tietäjäntiellä. Katsastimme myös yhden asunnon Riippakoivuntiellä.
- Marraskuu ’97: Jotain Hakamäentiellä ja Haukilahdessa … innostuksemme alkaa vähän hiipua, Tietäjäntien asunto on itse asiassa moneen muuhun verrattuna aika hyvä!
- Helmikuu ’98: Kuoretie? Liinasaarenkujalle rakennettava yhtiö Westendissä? Ja lopulta: 24.2. katsomassa Iirislahdessa yhtä taloa, illalla vain ulkoa päin ja sitten 25.2. sisältä. Tarjouksen teimme perjantai-aamuna 27.2. – ja se hyväksyttiin perjantai-iltana – ja täällä sitä sitten ollaan. Kaupat teimme 13.3.1998 ja ensimmäisen yö uudessa kodissa nukuttiin 30.5.1998.
Iirislahdessa toteutui kymmenen vuoden takaisista kriteereistämme ympäristön hiljaisuus – täällä ei kuule aamulla ohi ajavaa bussia vaan linnunlaulua. Autopaikkojen osalta tilanne parani ehkä hiukan … mutta edelleen joskus ihmettelemme miten ostimme asunnon kolmessa tasossa kun koko ajan haimme yksitasoista!
