Kaupunkijuhannus

Kun Kreetan matkamme ja juhannuksen väliin jäi alle viikko, niin päätimme jäädä juhannukseksi kotiin – ensimmäistä kertaa koskaan, väittäisin. Aikoinaan vietimme lähes kaikki juhannukset Eerolassa, sukumme kesäpaikassa, sittemmin purjeveneellä ja niinä vuosina, kun kimppaveneen juhannusviikonloppu ei osunut meille, niin varasimme hyvissä ajoin matkan maailmalle. Mutta, nyt siis jäimme kotiin.

Alkuviikosta riemuitsin jo hillitysti siitä, että juhannusruokien ostaminen ei tuntunut kovin vakavalta asialta ja uutisissa toistettu huoli juhannusliikenteen sujuvuudesta tai edes juhannussäästä ei meitä haitannut! Mitään suunnitelmia kun ei oikeastaan ollut yhdellekään päivälle etukäteen tehtynä.

Päivänkakkaroita

Aattoiltana teimme pienen kävelyn läheiselle Cafe Merenneidon terassille – ja ehdimme juoda siiderin/oluen puoleenväliin ennen kuin mahtava sadekuuro osui kohdalle. No onneksi terassilla oli iso päivänvarjo, jonka alle mahtui hyvin silloin paikalla ollut kourallinen asiakkaita. Rantaraitin varrella näkyi parikin kokkoa, joita olisi voinut tulla illemmalla katsomaan, mutta alkuillan sade ei innostanut lähtemään myöhemmin uudelleen kokkoja katsastamaan … kuohuviini, kotisohva ja elokuva tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Lauantaina sateesta ei enää ollut tietoakaan ja teimme pitkän pyöräretken – oli sen verran vähän ihmisiä liikkeellä, että hyvinkin saattoi kuvitella olevansa jossain kauempanakin Helsingistä. Iltapäivällä innostuimme ajatuksesta lähteä merelle – siis reittiveneellä Isoon Vasikkasaareen! Sielläkin oli väljää ja rauhallista, tosin kova tuuli tuntui hiukan hankaloittavan veneilijöiden elämää – veneet lännenpuoleisessa laiturissa hyppivät reippaasti. Mutta kesäkahvilat olivat auki ja saaren keskellä olevalla ruohokentällä ihan lämmintä ja suojaisaa.

Sunnuntaina kaupungissa oloa saattoi hyödyntää vaikka käymällä kampaajalla läheisessä ostoskeskuksessa ja samalla katsastaa kevyesti juuri alkaneita alennusmyyntejä.

Lenkillä oli kiva käydä kun pesumahdollisuudet kotona olivat tavalliseen tapaan loistavat (vrt. kesämökit) ja juhannuksen kunniaksi näimme sen verran vaivaa kuitenkin ruokailuissakin, että söimme ateriat ulkona, jopa grillasimme yhtenä päivänä. Ja samalla ruokimme siilin, joka aina ilmestyi jostain ruokakupilleen juuri samalla hetkellä kun olimme saaneet oman ruokamme lautaselle!

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.