Vielä kerran Rethymnon

Michael Clayton -elokuvaa katsomassa hotellihuoneessa

Saimme lopultakin matkan kuvista tehtyä pienen kuvakokoelman.
Ja tässä vielä pieni matkakertomus Kreetan matkastamme – vielä yhteenvetona vaikka vähän bloggasimme matkalta ja heti palattuammekin.

Parin vuoden takaisen Kap Verden matkan jälkeen nuorin kummilapsemme Petra aina joskus huokaili merkitsevästi, että olisi kiva päästä jonnekin lämpimään – ja tänä vuonna annoimme sitten periksi ja varasimme rantalomaviikon koulujen loputtua. Kreetalle päädyimme rajoittamalla valinnan kotimaisten matkanjärjestämien pakettimatkoihin 13-vuotiasta matkalaista ajatellen – mutta toisaalta rajoittuen TCC-listan kohteisiin, joissa emme olleet vielä käyneet. Sisiliasta ei enää tammikuussa löytynyt helposti huoneistotyyppistä majoitusta ja Madeira tuntui sääoloiltaan liian epävarmalta, aurinkolomaksi. Joten siis Kreikkaan ja Kreetalle. Rethymnoniin, kun rajansa sillä kuitenkin, että miten tyypillistä rantalomaa kestäisimme, tämä tuntui sentään tarjoavan jotain muutakin kuin rannan ja hotellin.

Rethymnon olikin ihan kiva kohde sikäli, että vanha kaupunki tarjosi hiukan autenttisuutta ja hotellistamme (Bio Hotel Suites) jaksoi kävellä keskustaan (toisin kuin jostain tyypillisimmistä rantahotelleista). Vanhan linnoituksen, Fortezzan kävimme katsastamassa yhtenä iltapäivänä ja myös 13-vuotias lumoutui sieltä aukeavista näköaloista. Kreetan luontoa näimme kivasti kävelemällä Milin rotkon ylhäältä alas – tämä tosin vaatii jo melkein seikkailumieltä ja huolellisuutta askelissa, ettei kapealta polulta putoa alas rotkoon – turvakaiteisiin kreikkalaiset eivät pahemmin panostaneet, edes Fortezzalle rannalta menevällä kadulla, miksi sitten jollain polulla keskellä metsää. Vanhassa kaupungissa oli ne tuhat matkamuistomyymälää, joissa kaikissa myytiin samoja tavaroita: pesusieniä, koruja, pyyhkeitä, oliiviöljytuotteita ja helteeseen tarkoitettuja vaatekappaleita. 13-vuotias löysi myös mielestään edullisesti Conversen lenkkarit, mutta ei Rethymnon mikään ostoskaupunki varsinaisesti ole.

Rethymnonin ulkopuolella retkeilimme yhden päivän hotellista edullisesti (mutta ilmeisesti ilman kaskovakuutusta) vuokratulla autolla ja ajoimme saaren poikki etelärannalle Agia Galinaan, jossa oleilimme vähän aikaa rannalla ja söimme lounaan ja sieltä jatkoimme vielä Matalaan katsomaan kuuluisia (?) hippiluolia. Auto oli onneksi ilmastoitu, sillä etenkin iltapäivällä muuten olikin jo tukalan kuumaa (n. 30 astetta), vaikka oltiin vasta kesäkuun alussa! Toisena päivänä osallistuimme yhdelle matkanjärjestäjän järjestämälle retkelle, joka vei meidät tippukiviluolaan, oliiviöljypuristamoon, keramiikkapajoihin ja Arkadin luostariin. Oliiviöljypuristamo oli minusta näistä mielenkiintoisin kohde – oliivipuut ovat sen verran iso business, että oli mielenkiintoista oppia aiheesta lisää. Talvella Kreetalla olisi kuulemma tarjolla töitä oliivien korjuussa, 40 euron päiväpalkalla, vai miten se oli – täytyy harkita.
Isolla bussilla pienissä kylissä kiertely oli välillä aika haastavaa – ainakin erilaista kuin Suomessa. Automatkalla 13-vuotias kommentoikin jossain vaiheessa jyrkkiä vuoristoteitä, että ”Vau, ihan kuin automainoksessa!”.
Tarjolla olisi ollut myös museopainotteinen retki Heraklioniin, mutta matka sinne oli sen verran pitkä ja kiinnostus historiaan sen verran vähäinen, että jätimme sen väliin.

Kreikkalaisesta ruuasta olemme jo aikaisemmilla Kreikan matkoillamme pitäneet ja niin nytkin – joskin kuumuudessa tuli enimmäkseen nautittua kreikkalaista salaattia ja iltapalana pariinkin otteeseen juustopiiraita. Liharuokia emme tainneet tilata kertaakaan, paitsi 13-vuotias, joka eli enimmäkseen kanafileillä. Rethymnonin rantakadulla oli paras salaattiravintola, jossa koskaan muistaan käyneeni – nimi ei jäänyt mieleen (kun eivät, kuten kovin tyypillistä Kreetalla) hyväksyneet luottokorttimaksua, joten ei tullut kuittia otettua talteen, mutta siinä se on on, rantakadulla keskustan ja Bion välisellä alueella … isoja salaatteja, tarjolla varmaan 30..40 eri vaihtoehtoa. Hotellilla söimme yhden lounaan ja yhden illallisen (kreikkalainen ilta). Buffet-tyyppisinä nämä ateriat sisälsivät kivasti vaihtoehtoina noin kaikkea – joskin sitten tietysti olivat aika hintava vaihtoehto – mutta 13-vuotiaalle kelpasivat ainakin jälkiruuat sen verran hyvin, että taisimme kyllä saada rahalle vastinettakin! Kotiin ostin jopa kreetalaisen keittokirjan – saa sitten nähdä tuleeko kokeiltua yhtään reseptiä …

Ilmat suosivat – niin kai sitä tavataan sanoa, kun lämpöä (28-30 astetta joka päivä) ja aurinkoa riittää. Yhtään pisaraa vettä ei tullut. Mutta itse asiassa tuo oli rannalla oleiluun turhankin lämmintä, ainakin niinä päivinä kun ei oikein tuullutkaan. Lenkkeily onnistui parhaiten aamulla vedenrajassa ennen aamiaista. Rannalla ja uima-altaalla viihdyimmekin sitten vähemmän kuin ehkä etukäteen olimme kuvitelleet, korkeintaan muutama tunti päivässä – useimmiten kirjan kanssa (Pirkko).

Se Kreetasta – ihan mukava matka ja ihan mukava paikka, mutta maabongarin sielulla tuskin palaamme tännekään, paikkojahan maailmassa riittää … itse asiassa kohta pitääkin jo paneutua joulumatkan ideointiin!

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.