Luin tämän vuoden Finlandiaehdokkaista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Kiinnostuin kirjasta alunperin Hesarin kirjasyksyn parin rivin esittelystä, jossa todettiin, että kirjassa kierretään maapallo 0-pituuspiiriä pitkin ja jäin miettimään, että eihän tuo ole mahdollista! (toisella puolen maapalloahan tuo on 180-pituuspiiri).
Mutta – yllättäen tarinassa tuo on kuitenkin suunnilleen mahdollista. Sääntöjä on paljon, mutta tärkeimpiä että pituuspiiristä saa poiketa maalla mailin verran (eli ”käytävä” on n. 3 km:n levyinen) ja merellä merimailin verran (siis ”käytävä” on 20 mpk) – ja että matka on tehtävä Edward Halleyn (1600-luku) aikaisilla kulkutavoilla, siis ilman moottorivoimaa. Maalla kävellään, napoja ja Saharaa ylitetään ilmalaivoilla ja merellä purjehditaan.
Tarinan yhteneväisyydet Amazing Race -tyyppisiin ”tosi-tv” -tarinoihin häiritsivät minua alussa, juttu tuntui liian tekemällä tehdyltä, mutta tarinan myötä matkakertomus vei mukanaan. Reitti ja matkustustapa oli oikeasti ainutlaatuinen, erilainen kuin mikään muu maailmanympärysmatka ja jäin aina välillä miettimään, että miksi matkustamme milloin minnekin – olisiko päätös, että seuraava kohde on 0 pituuspiirin ja päiväntasaajan risteyskohta sen huonompi kuin idea lähteä Krakovaan (paitsi että Krakova on toteutettavissa paljon helpommin!).
Sääntöjen noudattaminen saa matkalle lähtijät toteamaan, että Ranska on paljon enemmän maaseutua kuin olivat koskaan ajatelleet ja varsinaiset kilpailijat kävelemään Tyynellä merellä vastaan tulevan isomman saaren poikki (samalla kun avustajat, joita ei pituuspiireistä poikkeamisrajoitus koske, purjehtivat veneen toiselle puolelle saarta).
Toki kirjassa on paljon muitakin ulottuvuuksia, matkaan lähtevien ihmisten menneisyys ja heidän väliset suhteensa ja havainto siitä, että ”tosi-tv” -aloituksesta huolimatta matkan loppu ei enää mahtuisi mihinkään formaattiin!
Suomen Kuvalehden -juttu kirjasta (linkki poistettu jutun poistuttua netistä) ja sen tekemisestä kertoo muuten, että kirjailija matkusti tämän kirjan tekemiseksi 90 000 km – aika vaikuttavaa!
Jutun otsikkokuva on Lumiomena-blogista, jonka arvioon kirjasta voi tutustua tästä.