Tuokiokuvia loskaisesta Helsingistä

Aarnion puu       Pikku Nepali
Tapasin lauantai-iltana liettualaisen ystäväni muutaman vuoden takaa – edellisestä kerrasta olikin jo taas vierähtänyt aikaa kun hän ei enää asu Suomessa (kuten tutustuessamme). Istuimme iltaa hänen suosikkiravintolassaan, Pikku-Nepalissa, ja havainnoin, että ainakin vielä, ainakin jotkut ravintolat ovat ainakin lauantai-iltaisin täynnä – hyvä että sisään mahduimme. (Itse en itseasiassa erityisesti tuota ravintolaa fanita, ruoka lokeroidulta peltilautaselta syötynä ei oikein innosta, vaikka itse intialaistyyppinen ruoka onkin tavallaan ihan ok – mutta ystäviä tavatessa ystävät ovat tärkeämpiä kuin ympäristö.)
Havainnoin myös, että siinä missä vähänkin lunta tekee Espoon lähiöt kauniiksi, niin keskustan kadut se tekee rumiksi – sisällytin samaan kaupunkiretkeen myös pistäytymisen Designforumin pienessä Eero Aarnio -näyttelyssä ja siinä missä itse näyttely oli väripilkku tammikuun synkkyydessä muutamankin korttelin kävely Helsingin kaduilla on ankeaa! (Näyttelyn varsinainen ilopilkku oli mielestäni yli metrin mittainen vihreä muovidinosaurus, mutta siitä en netistä pienellä etsimiselläkään löytänyt kuvaa!)

Ystäväni oli päättänyt pitää taukoa työelämästä ja opiskella lisää, kuluvan lukuvuoden hän asuu Rotterdamissa ja opiskelee Erasmus-yliopistossa (mutta tekee työn lomassa lyhyitä työkeikkoja vielä Suomeen, aikaisempien projektien häntiä). Tämä opiskelutauko ei kuitenkaan ollut nykyisten talousnäkymien ohjaama, vaan päätös siitä oli tehty jo lähes vuosi sitten – mutta ajoitus osui ehkä sattumalta sitten ihan nappiin, konsultille.

Ja lopuksi vielä yksi havainto lauantai-illan Helsingistä – Kampissa tuntui olevan vain somaleja ja venäläisiä … onneksi bussi Espooseen vei nopeasti kotiin!

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.