Kroatian matkamme jälkeen päätin yrittää selvittää isäni päiväkirjoista, että missä ja koska hän tarkkaan ottaen Jugoslaviassa työskenteli ja aikani etsittyäni löysin oikean kohdan. Lokakuussa 1981 isäni matkusti UNIDOn edustajana auttamaan vuoden 1979 maanjäristyksessä tuhoutuneen Bijelan telakan uudelleenrakennuksen suunnittelussa.
Vuonna 1981 matka Dubrovinikiin ei sujunut alle kolmen tunnin suoralla lennolla vaan matka alkoi 19.10.1981 reitillä Helsinki – Tukholma –Wien (tai oikeastaan siis Turusta: ”Eero ajoi lentokentälle”). Seuraavana päivänä matka jatkui Wienistä Belgradiin ja sitten parin päivän päästä Dubrovnikiin. (Tosin niin Wienissä kuin Belgradissa oli myös tehtävään liittyviä tapaamisia).
Kuukauden ajan isäni työpaikkana oli siis Bijelan telakka, mutta hän asui Igalon kylässä ja kävi lenkkeilemässä ja asioimassa myös läheisissä Herzeg-Novin ja Njivicen kylissä – ja muutaman kerran Dubrovnikissa. Isäni harrastukset näkyivät myös hänen matkan aikaisissa päiväkirjamerkinnöissään: lintuhavainnoista mainitsemisen arvoisia olivat ainakin kuningaskalastaja ja peukaloinen ja matkan aikana luettuja kirjoja esimerkiksi Björn Kurtenin Den svarta tigern. Vasta 11.11. saapui ensimmäinen kirje kotoa (Pirkolta!) ja 13.11. ilta Belgradissa kului Suomen kuvalehteä lukien (jonka Pirkko oli lähettänyt).
Paluumatka Dubrovnikista alkoi 12.11. ja muutaman Belgradissa vietetyn päivän jälkeen matka Suomeen kulki tällä kertaa reittiä Belgrad – Wien (yöpyminen) – Kööpenhamina – Helsinki (yötä Pirkon luona) – Turku, jonne isäni palasi tasan kuukauden päästä lähdöstä, 19.11.1981.
Kartassa keltaisella merkitty isäni matkaan liittyvät paikannimet, vihreällä ympyröitynä Montenegron turistiretkemme pysähdyspaikat. Bijelan telakoista opas kertoi, että esimerkiksi Viking Linen laivoja on siellä maalattu.