Chile

Osallistuimme maaliskuun alussa Olympian Eteläisen Amerikan kierrokselle (Chile, Argentina, Uruguay, Brasilia). Kahdessa viikossa ei tietenkään näe neljästä maasta ”kaikkea”, mutta toki jotain tuossakin ajassa ehtii näkemään ja kokemaan.

Chilen kuviin tästä (Klikkaa kuvaa nähdäksesi lisää kuvia)

Viikko ennen lähtöpäiväämme maa järisi Chilessä kunnolla, mutta vaikka ehdimmekin jo ajatella, että emme taidakaan tällä matkalla päästä Chileen, niin saivat kuitenkin Chilessä viikossa Santiagon lentokentän provisorisesti auki (passintarkastus teltoissa, matkalaukut kannettiin itse lähes koneesta asti) ja niin saavuimme keskelle maansurua. Santiagossa, Valparaisossa ja Vina del Maressa turistin näkemät vahingot olivat pieniä: rikkoutuneita siltoja ja joitakin pudonneita ikkunoita. Santiagossa ei näkynyt sortuneita taloja – pilvenpiirtäjät seisoivat tukevasti pystyssä ja uusia, entistä korkeampia oli rakenteilla. Presidentin linnan aukiolla liput olivat puolitangossa. Mutta kauppahallissa kauppa kävi ja Cafe con piedras -kahviloissa hyväsääriset tytöt valmistivat kahvia normaaliin tapaan. Matkaohjelmammekin toteutui suunnitellusti – poislukien vierailu Tarapacan viinitilalla, joka oli kärsinyt sen verran vaurioita, ettei voinut ottaa vastaan vieraita. Mutta meille järjestyi kuitenkin vierailu toiselle viinitilalle Tarapacan sijaan.

Santiagon lisäksi kävimme Valparaison satamakaupungissa ja siellä olevassa yhdessä Pablo Nerudan nyttemmin museoidussa asunnossa (La Sebastiana). Kaupunki oli värikäs ja nousi jyrkkänä lukuisille kukkulalle. Nykyisin Chilen kongressi on Valparaisossa ja matkamme aikana tapahtunut presidentin vaihdos tapahtui täällä, jälkijäristysten saattelemana, mutta juuri sinä päivänä olimme jo matkalla Argentinaan. Valparaison vieressä on Vina del Maren rantakaupunki, jossa pääsimme taas kerran kastelemaan varpaamme Tyyneen valtamereen (edellisestä kerrasta olikin jo yli kolme vuotta) ja näkemään yhden Pääsiäissaarilta sinne tuodun moai-patsaan (näitä on kuulemma vain kaksi tuotu saarilta pois, ja ne ovat molemmat Tyynen meren rantakaupungeissa Chilessä). Chilestä jatkoimme matkaa bussilla Andien yli, kiemurrellen yli 3 kilometrin korkeuteen – aika hurja reitti. Mekin näimme reitillä yhden juuri hiukan ennen bussimme paikalle saapumista mutkassa kaatuneen rekan. Andeilla pysähdyimme mylös Portillon hiihtokeskukseen, mutta kausi siellä ei ollut vielä alkanut, syksyhän oli vasta juuri alkamassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.