Olympia: Eteläisen Amerikan kierros 7-21.3.2010 – kommentit

Varsinaisen palautteen matkasta Olympia kerää asiakaspalautelomakkeella, mutta joitakin kommentteja tässäkin loppumatkan matkakertomusten antaessa vielä odottaa itseään.

Idea matkaan tuli ystäväni ehdotuksesta lähteä Valparaisoon. Olympiaan päädyimme, kun tuntui jotenkin järkevältä sinne asti lähtiessä katsoa mannerta hiukan enemmänkin samalla kertaa ja ajatus siitä, että olisimme varanneet 4 maata 2 viikossa kierrokseen tarvittavat 9 lentopätkää ja 5 hotellia jokaisen erikseen tuntui työläältä ja riskialttiita, jos jokin valinta ei sitten osuisikaan kohdalleen tai muuten muuttuisi. Olimme aikaisemmin olleet yhdellä Olympian matkalla (Tansanian safari) ja ainakin näin muutaman vuoden jälkeen sen matkan järjestelyistä päällimmäinen mielikuva on, että kaikki meni hienosti. Chilen maanjäristys viikkoa ennen lähtöämme oli ensimmäinen potentiaalinen muutos matkallemme ja mielessä kyllä kävi, että jos meillä olisi vaan ollut itse varatut lennot, niin sitten olisi itse pitänyt jännityksellä selvittää viimeisen viikon aikana, että päästäänkö matkaan lainkaan vai ei – nyt matkan järjestäjä hoiti tuon.

Itse matkustamiseen ja lentoihin liittyvät asiat matkanjohtaja hoiti sitten matkan aikanakin melkein turhan hyvin – yhtään maahantulokorttia ei tarvinnut itse täyttää (vaan ne täytettiin puolestamme) ja opas huolehti ”varmuuden vuoksi” jopa jatkolentojen boarding passeista ensimmäisen lentopätkän ajan – vähän tuli lastentarharetkiolo ajoittain …
Kaikki 9 lentopätkää olivat jokseenkin ajallaan ja matkatavaratkin tulivat kiltisti mukanan koko ajan. TAM oli itseasiassa positiivinen yllätys – pisimmät lennot (Frankfurt – Sao Paulo) välin lensimme sillä mennen tullen ja tilaa turistiluokassa oli ihan kohtuullisesti ja leffat ja ruokakin olivat hyviä.

Hotelleista osa oli tosi onnistuneita valintoja – lähinnä Rion Porto Bay -hotelli jätti hiukan toivomisen varaa. Santiagon hotelli oli siistillä alueella ja huoneisto oli tilava. Mendozassa samoin hotelli oli hyvällä paikalla ja yhdeksi yöksi tavallinen kahden hengen huone riitti hyvin. Buenos Airesin hotelli sai lisäpisteitä melkein kelvollisesta uima-altaasta katolla – ainakin kun se oli ennen Montevideon hotellia, jossa oli 25 metrin allas ja sisäjuoksurata! Rion Porto Bayn pieneen huoneeseen kuului kaikki äänet käytävältä ja hissien kapasiteetti ei oikein riittänyt. Näkymät 22. kerroksen uima-altaan äärellä olevasta baarista yli öisen Copacabanan olivat kyllä huikeita ja sijainti välittömästi rannalla hyvä. Mutta olisi Copacabana Palacekin ollut samaisella rannalla …

Kiertomatkaan kuului lähes joka päivä myös retkiä, mikä oli enimmäkseen ihan ok – olisihan sitä joka tapauksessa halunnut käydä Chilessä vaikka Valparaisossa ja Buenos Airesissa vaikka La Bocan alueella ja Riossa Sokeritopalla ja Kristuspatsaalla – mutta osa retkistä vaikka Mendozassa tai Montevideossa olivat vähän täyteohjelman tuntuisia ennen lentokentälle siirtymistä. Olisikin voinut toivoa, että osa retkistä olisi ollut luontevammin valinnaisia ja että tavalla tai toisella jokaiseen päivään olisi jäänyt edes vaikka 4 tuntia aikaa liikkua paikassa itsekseen – nyt ei aina jäänyt sitäkään. Ja kuitenkin yksi kivoimpia retkiä, jonka me teimme, itseksemme, oli vaikka Riossa käveleminen Ipaneman ja Copacabanan rannat päästä päähän. Toki matkalla oli mukana myös joitakin yksin matkustavia, joille mahdollisuus viettää koko matka kaikkine ruokailuineen ryhmässä oli hyvä vaihtoehto, mutta pienellä vaivalla ohjelmasta olisi saanut sopivan sekä heille että hiukan omaakin seikkailumieltä omaaville.

Yhteisiin ruokailuihin osallistuimme siltä osin kun ne oli etukäteen maksettu ja kuuluivat siis ohjelmaan – muuten seikkailimme kaupungeissa itse: pitihän sitä nyt edes vähän päästä kokeilemaan syksyn aikana ihan matkaa varten opeteltuja espanjan alkeitakin. Yhteisistä ruokailuista pidin erityisesti viinitilalla Mendozassa tarjotusta lounaasta ja miksei lounaasta Valparaisossakin. Sen sijaan paljon mainostettu päätösillallinen Rion churrasco-paikassa ei kolahtanut: kreisisti sisustetussa ravintolassa korostettiin ruuan määrää, ei laatua ja paikassa taisikin olla vain isohkoja turisteseurueita, kokonaisuus jotenkin Keihäsmatkat -tyyliä. Voihan tietysti olla, että ruuan laatuun panostavia ravintoloita tuolla mantereella on harvemmassa, olihan tyypillinen pihvin koko esimerkiksi Argentiinassa ja Uruguayssa n. 500g.

Matkanjohtaja osasi asiansa ja pärjäsi hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Jos jotain arvosteltavaa pitäisi löytää, niin oppaan kommentit erilaisista asioista voisivat olla ehkä vieläkin neutraalimpeja – jotkut saattavat pitää hienoista boutiquehotelleista tai voisivat mielellään käydä myös hienoissa ostoskeskuksissa eivätkä välttämättä tarvitse vain tietoa siitä, että missä hinnat ovat halvimmat. (Mutta samaan ”syyllistyi” Aurinkomatkojen opas Intiassa, joka paikassa kerrottiin, että missä on lähin/halvin basaari – muu vapaavalintainen ohjelma jäikin sitten vähemmälle esittelylle.)
Lisäksi kun aina uuteen hotelliin tullessamme opas yritti joka kerta selittää tyyliin 3 korttelia oikealle ja kaksi vasemmalle löytyy lähin valuutanvaihtopaikka, veden ostopaikka ja supermarket, niin paljon hyödyllisempää olisi ollut piirtää tuo tieto parilla viivalla paperille alkeelliseksi kartaksi ja kopioida se hotelliin saavuttaessa jokaista huonetta kohti.
Ja oppaille tiedoksi – eivät kaikki naiset tee ostoksia miehensä rahoilla, jotkut saattavat tehdä niitä ihan omilla rahoillaan (vaikkakin Riossa kuljetimme turvallisuussyistä mukana vain yhtä luottokorttia kaupungilla ja se sattui olemaan Lassen …).

Sitten tietysti isoin kysymys on, että pitääkö tällaisestä ohjelmoidusta kiertomatkailusta yleensä. Nämä ovat tehokas tapa nähdä paljon lyhyessä ajassa – mutta eivät lomaa siinä mielessä, että olisi juurikaan lepäämään ehtinyt. Pari viikkoa yhdessä paikassa olisi varmasti ollut leppoisampi loma, mutta tuo valinta pitää tehdä jo ennen kiertomatkan varaamista …

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.