Retki Russaröhön on ollut suunnitelmissamme jo pari vuotta, mutta vasta tänä kesänä se sitten toteutui – ja toteutui hienosti, sillä ajatellen sitä, että retki pitää varata etukäteen, jotta järjestäjät ehtivät tarkistaa osallistujien henkilöllisyyden Puolustusvoimien alueella vierailua varten, niin sää oli kesäisen aurinkoinen ja meri lähes tyyni, vaikka elokuun loppupuolella oltiinkin.
Saarella on paitsi majakka, myös Puolustusvoimien hallussa oleva kasarmi, sotilaskoti, harjoitusalueita – ja mm. isoja tykkejä, joilla on mielenkiintoinen historia alkaen niiden valmistamisesta Chileä varten, ja jatkuen niiden siirtämiseen välillä Turkuun Hangon alueen sodanjälkeisen miehityksen ajaksi. Saarella vieraillessamme Puolustusvoimien edustaja muistutti myös, että jos täällä otettuja valokuvia haluaa julkaista, niin (ainakin teoriassa) siihen pitää saada Puolustusvoimilta lupa – mutta kun ihan oikeasti asiaa sitten Puolustusvoimista kysyin, niin antoivat luvan ihan helposti (ehkei sitä olisi tarvittukaan).
Majakkaan ei päässyt tällä retkellä sisään, mutta maisemat saaren eteläkärjestä majakan ympärillä olivat kuitenkin ehdottomasti satamasta majakalle vievän vajaan kilometrin matkan arvoisia.
Kasarmiin ja sotilaskotiin sen sijaan pääsi myös sisään ja sotilaskodissa sai jopa ostaa niitä kuuluisia munkkeja – panostimme ihan kahteen munkkiin tapauksen kunniaksi, vaikka useimmiten jaamme kahvileivän kaloreita säästääksemme.
Saarella olevat Puolustusvoimien alueet toivat yllättäen majakkaretkelle myös lukuisia nuoria miehiä nostalgiaretkelle katsomaan tuttuja paikkoja uudelleen – veikkaisin, että nämä matkailijat eivät samalla tavalla osallistu Bengtskärin, Isokarin tai Utön retkille.
Matkalla saarelle ohitimme vielä Gustavsvärnin, mutta emme rantautuneet kyseiselle saarelle, tällä kertaa ainakaan.
