Apua, hukun tavaraan!

Osallistuin syksyllä 2011 Espoon työväenopiston kolmen illan kurssille Apua, hukun tavaraan! Vähennä, järjestä ja huokaise helpotuksesta. No itse asiassa, en nyt itse asiassa kokenut olevani erityisesti hukkumassa tavaraan – monet ystäväni ovat ennemminkin ihastelleet sitä, että useimmiten kotimme on jokseenkin siisti, mutta olin aikaisemmin (luultavasti Helsingin Sanomien innostamana) tutustunut Anne te Velde-Luoman kirjaan Kaaoksen kesyttäjä, tavarat, paperit ja aika haltuun, ja kun huomasin kirjan tekijän vetämän kurssin, päätin käydä katsastamassa sen.

Kurssille osallistui kolmena pitkänä iltana tusinan verran naisia ja aihetta käsiteltiin työväenopistomaiseen tapaan antaen runsaasti tilaa myös keskustelulle aiheesta (ja välillä sen vierestäkin). Mutta tunteja oli riittävästi myös aiheellekin.
Asiaa, tavarakaaosta tai paperikasoja tai kaaosta kalenterissa, käsiteltiin luentomuotoisesti aika vähän, mutta kullakin kerralla piti kotitehtävänä miettiä joitain käsiteltyjä asioita omalta osaltaan, joka taisikin useimmilla saada aikaan jonkinlaisen muutoksen jonkun osa-alueen osalta.

Omalta osaltani, kun omia ”ongelma-alueita” piti miettiä, päädyin listaamaan, että mm. vaatteita ja kirjoja tulee ostettua liikaa ja televisio-ohjelmia tulee talletettua liikaa – ja vaikka kaikkia näitä myös karsin säännöllisin väliajoin, niin kieltämättä niitä kaikkia on aika paljon. Kurssin jäljiltä ehkä olen onnistunut jossain määrin toteuttamaan kevyintä ohjetta asian hallintaan: vähennä sisään tulevan tavaran määrää. Kirjojen osalta olen aikaisempaa enemmän käyttänyt kirjastoa ja voisin siirtyä enemmän e-kirjoihin, jos niitä vaan olisi tarjolla! Televisio-ohjelmien tallentamisen osalta tein päätöksen, että viikon elokuvatarjonnasta valitsen tallennettavaksi vain yhden – ettei rentoutumiseen tarkoitetusta asiasta muodostuisi urakka katsoa kaikki nämä ohjelmat!

Yksi kurssin harjoitustehtävistä oli tuoda seuraavalla kerralla kurssille mukaan kotiin päätynyt koomisin tai oudoin tavara (tai sen kuva). Meillä oli ihan hauskaa ihastellessamme mm. Malinin kesäiseltä kirpputorilta ostamaa isoa likaista peltilaatikkoa Silvian ja Kaarle Kustaan hääteemalla, jolle ei ollut löytynyt mitään käyttöä ja joka oli tosi isokokoinen säilytettäväksi. Itse tunnustin hairahtuneeni Ostos-TV:llä mainostettuun Salad Chef pilkkomiskoneeseen, joka yhden käyttöyrityksen jälkeen täytti keittiön kodinkonelaatikkoa (isoa osaa siitä) ihan turhaan – tunnistettuani sen myinkin sen sitten pois Huuto.netissä!

Kurssin papereiden järjestämistä käsittelevä osio tuntui minusta vanhanaikaiselta, siinä kun puhuttiin nimenomaan papereiden järjestämisestä ja mapittamisesta – omalta osaltani olin jo ennen kurssia siirtänyt lähes kaiken materiaalin digitaaliseen muotoon (ja ne ovat melko hyvässä järjestyksessä siinä muodossa, ja niiden varmistuksista on huolehdittu – asiat, joita kurssilaiset digitaaliseen arkistoon liittyen haastoivat).
Tältä osin kurssi innosti minua jatkamaan vielä vähän eteenpäin ja kävin tammikuun pakkasilla läpi 15 vuotta sitten isäni perinnön selvittämisen yhteydessä kokoamani mapin ja skannasin sen sisällöstä sen osan, jonka vielä halusin tallettaa ja hävitin fyysisen mapin kokonaan. Tästä sivujuonena päädyinkin sitten yllättäen aloittamaan pienimuotoisesti sukututkimuksen ja tulin ottaneeksi yhteyttä mm. pikkuserkkuuni, mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin!

Kevään kurssit aiheesta ovat jo meneillään (ja täynnä), mutta ensi syksyn kursseille (jos niitä järjestetään) voinee yrittää mahtua elokuussa. Tai voi lukea Annen kirjan tai kirjan The 100 Thing Challenge: How I Got Rid of Almost Everything, Remade My Life, and Regained My Soul – tai vaikka lisää aiheesta.

2 kommenttia artikkeliin ”Apua, hukun tavaraan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.