Madeira

Santanaan jäänyt matkamuistotaloBanaaniterttuja kaupunkilevadan reitillä

Madeiran kuvia näet lisää tästä.

Lomailimme pääsiäisen (ja vähän yli) Madeiralla – melkein pakettimatkalla, sillä ostimme lennot Aurinkomatkoilta, mutta hotellin valitsimme itse ja päädyimme The Cliff Bayhin, joka hotellina oli loistava. Hotelli sijaitsi Funchalin keskustan ja Lidon alueen Forum Madeira ostoskeskuksen puolivälissä – kävelyetäisyydellä kummastakin, jos on reipas kävelijä! Reippaille kävelijöille tosin Madeiralla löytyy paljon muutakin käveltävää – erityisesti levadoja. Me kävelimme viikon aikana kolme reittiä, kaikki kirjassa Madeira, Patikoitsijan paratiisi esiteltyjä. Tosin kirjaa enemmän reittivalintaamme vaikutti ystävän suositus, niin reiteistä kuin kirjasta, itse olimme ennen matkaa laiskahkoja etsimään tietoa aiheesta. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme reitin ”Rantapromenadia kalastajakylään”, eli Lidon alueelta Camara de Lobosiin (paluu taksilla), seuraavana päivänä reitin ”Villikukkia ja merinäkymiä” (Levada dos Piornais, ns. kaupunkilevada) Lidon alueelta Pinhero das Voltasiin (paluu bussilla) ja vähän myöhemmin viikolla kävelimme vielä Rabacalissa 25 lähteelle (tämän teimme ohjatulla levadaretkellä).

Ranta”levada” ihastutti jylhillä merinäköaloillaan – erityisesti mieleen jäivät meriluola Praia Formosan reunalla ja kivikkoinen ranta. Ja toki, olihan Camara de Lobos ”tunnelmalllinen” kalastajakylä.

Kaupunkilevadan käveleminen vaatii ajoitellen tiukkaa ohjeiden seuraamista (ja silti päädyimme kiertämään antennikukkulan väärältä puolelta, mutta mehän ihan erityisesti halusimme nähdä sen varuskuntarakennuksen …). Mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti tunneleille asti Ribeira dos Socorridosin reunalla (joskin ohitimme ne alapuolelta, vaikuttivat turhan ahtailta) ja vähän niiden jälkeen päätimme sitten uskoa kirjaa, jonka mukaan tästä eteenpäin levada muuttuu vaikeakulkuisemmaksi ja etsimme bussin Pinheiro das Voltasin kylästä. Tässä vaiheessa olimme jo tulleet siihen tulokseen levadakävelystä, että vähän rajoittunutta tämä, kävellä kapeaa kivettyä polkua vesiuoman viertä ja vielä kun tuo kivetty polku ajoittain kulkee vähän turhan korkealla.

Matkalla 25 lähteelle totesimme levadakävelyn käsittävän myös vähän turhan paljon jonossa kävelyä, kun menimme sinne ryhmän kanssa. Toisaalta ilman ryhmää meneminen olisi tarkoittanut taas tiukkaa kirjan lukemista. Ja paluumatkan 800 metrin osuus tunnelissa otsalampun valossa olisi ehkä jäänyt ilman ryhmää tekemättäkin. Joten ei meistä nyt mitenkään vannoutuneita levada-kävelijöitä tullut, mutta toki, jos toiseen kertaan Madeiralle päätyisimme, niin varmaan niitä voisi taas kävellä, onhan se ihan tavallaan mielekästä tekemistä tuolla saarella.

Funchaliin tutustuimme vain parina päivänä ja niistäkin toisen käytimme nousuun Monten kukkulalle ja siellä trooppiseen puutarhaan tutustuen. Kaapelivaunumatka ja Montella tarjolla ollut kelkkaosuus tuntuivat saarella meidän kokemistamme asioista pahiten turistirysiltä – mutta tarjosihan puutarha sentään Madeiran kuulua kukkaloistoa. Kuten Funchalin keskusta ja kauppahalli, Mercado dos Lavradores. Beatles-laiva Vagrant mennee taas turistirysä-sarjaan, mutta ainahan laivat ovat kiinnostavia!

Teimme myös bussiretken (ilman levadakävelyä) saaren koillisosiin. Reitti käsitti Pico do Arieiron vuoren, Ribeiro Frion kala-kasvattamon, Santanan kolmiokattoiset talot – ja runsaasti näköalapaikkapysähdyksiä. Niin ja pysähdyksen Camachassa, koritehtaassa. Korit eivät kuitenkaan taida turisteille käydä kovin hyvin kaupaksi – mitenkähän niitä lentokoneessa kuljettelisi ja pääosa turisteita taitaa saarelle lentokoneilla tulla. Vaikka oli Funchalin satamassa lähes joka päivä vähintään yksi isompi risteilylaiva, mm. Costa -varustamon laivoja. Jonkun kaupan ikkunassa oli tarjolla myös valokuva Costa Concordia -aluksesta Funchalissa – emme kuitenkaan ostaneet. Matkamuistopuolella sorruimmekin ”vain” hunajakakkuihin ja likööreihin ja yhteen astiapyyhkeeseen ja jääkaappimagneettiin. Maabongaus on vähitellen opettanut olemaan ostamatta muita matkamuistoja kuin noita magneetteja – Madeira oli Pirkolle ”maa” 104 ja Lasselle 110, joten jos joka paikasta olisi tallella matkamuistoja, niin niitähän riittäisi!

Toisen puolen päivän bussiretken teimme Nunnalaaksoon, jota ensin katsottiin Eira do Serradon näköalapaikalta, jonka jälkeen laskeuduttiin alas kylään. Näköalat olivat taas melko huikeita ja polku alas kylään jyrkkää rinnettä teki monta mutkaa – mutta myös matkamuistotarjonta Eira do Serradossa ja Curral das Freirasin kylässä oli runsasta …

Tässä vielä linkki 360-asteen näkymään The Cliff Bay -hotellin allasalueelle.

Save

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.