Nantucketin saarelta matkustimme lautalla (n. 1 tunti) Martha’s Vineyardille, Oak Bluffiin.
(Martha’s Vineyard on hiukan isompi saari, jossa on useita pieniä kyliä: Edgartown, Oak Bluff, Vineyard Haven, West Tisbury, Chilmark ja Aquinnah, ainakin. Päädyimme asumaan Oak Bluffissa, kun lautta Nantucketista tuli sinne ja kun ajatuksissa oli käydä myös Cape Codin puolella, niin mm. Oak Bluffista lähti lauttoja sinne.)
Siinä missä Nantucket oli minulle jossain määrin kirjoista ”tuttu”, Martha’s Vineyardia voisin sitten hieman liioitellen väittää leffoista tutuksi: saari hyödyntää edelleen mainettaan Tappajahai -elokuvien kuvauspaikkana. Edgartownissa (= elokuvien Amity) on mm. tarjolla kiertokävelyitä Tappajahai -elokuvan kuvauspaikoille ja mm. Oak Bluffin rannan mukava rantaravintoa Nancy’sin seinää komistaa iso haireliefi. Puhumattakaan kaikista Jaws -aiheisista t-paidoista turistikaupoissa. Tappajahain lisäksi Martha’s Vineyard on tunnettu presidenttien, erityisesti Bill Clintonin, kesäsaarena. Mutta kuvamateriaalia Barack Obamastakin saarella löytyy helposti. Tai viittauksia Kennedyihin, vaikkakin siis Kennedyjen tukikohta Hyannisport on Hyanniksessa, vajaan tunnin lauttamatkan päässä tältä saarelta.
Monta kylää samalla saarella
Saaren kylät ovat kaikki luonteeltaan hiukan erilaisia. Oak Bluff, jossa asuimme, on piparkakkutalojen kylä. Edgartownissa talot ovat hillitympiä ja komeampia ja kylästä lähtee myös lautta Chappaquiddickin saarelle. Vineyard Haven taisi olla ainoa paikka, johon on lauttaliikennetta myös talvella. Saaren keskiosien Tisburyn ja Chilmarkin kylät ovat jo tosi pieniä ja Aquinnahissa ei taida olla juuri muuta kuin majakka ja sen ympärillä muutama turistimyymällä ja kahvila. Tutustuimme saareen ensin pienellä kiertoajelulla, joka antoi hyvän yleiskuvan saaresta ja vei meidän Aguinnahin majakalle ja sen jälkeen teimme vielä myöhemmin omatoimiretken Edgartowniin ja Vineyard Haveniin. Ja Oak Bluffin tuli tietysti sen myötä melko tutuksi, että asuimme siellä, Isabelles Beach Housessa Sea View Avenuella, josta sitten kävelimme keskustaan syömään tai katsastamaan turistikauppoja ja lauttarantaan lähtiessämme päiväretkelle Hyannikseen. Mukavan Bed & Breakfastin sijaintia rannalla hyödynsimme myös käymällä Suomen juhannusaattoa juhlistaaksemme uimassa kerran Pohjois-Atlantissa.
Lähes kaikissa saaren taloissa oli muuten oleellisena osana talon edustalla oleva katettu terassi, jossa oli keinutuoleja ja mahdollisesti puutarhakeinukin – näillä terasseilla (porch) asukkaat tai vieraat istuivat iltaisin ja usein vaihtoivat pari sanaa ohikulkijoiden kanssa. Pienessä kuvakokoelmassa on myös joitakin kuvia näistä taloista ja terasseista.
Päiväretki Hyanniksen kaupunkiin
Hyannikseen teimme siis päiväretken, aamulautalla sinne ja iltalautalla takaisin. Hyanniksen vetonauloina oli paitsi se, että se antoi jonkinlaisen esimerkin tyypillisestä Cape Codin pienestä kaupungista, myös ihan mukava pieni JFK-museo ja JFK-muistomerkki. Hyanniksen retki tarjosi myös yllätyskohteen, sillä helteinen päivä ja turhan pitkäksi venähtänyt tutkimusretki johtivat siihen, että kaaduin pitkin pituuttani hiukan epätasaisella jalkakäytävällä ja löin silmäkulmani sen verran pahan näköisesti, että olimme sitä mieltä, että käydään näyttämässä sitä lääkärille, joten pääsimme sitten tutustumaan paikalliseen ambulanssiin ja Cape Codin sairaalaan ensiapuasemaan. Näin jälkikäteen, kun selvisin säikähdyksellä, eli silmässä tai päässäni ei ollut mitään mustaa silmää isompaa ongelmaa, niin mikäs sen parempi turistikohde sairaalasarjojen ystävälle kuin amerikkalainen ensiapuosasto! Etenkin kun oli matkavakuutus kunnossa ja tämän kokemuksen perusteella ainakin voin suositella if:in vakuutusta, if:n kortti hoiti rekisteröinti- ja maksupuolen sujuvasti.