Armi

Kävimme lauantai-iltana katsomassa Helsingin kaupunginteatterin näytelmän Armi Ratian elämästä.
Aviomies vähän harmitteli jo ennen lähtöä, että miten hän onkin tänne lähdössä (arveli, ettei yleisössä juuri miehiä olisi) – ja näytelmän päätyttyä taisi harmitella entistä enemmän sen katsomiseen kulunutta aikaa. Kommentoi mm. että ”Älä enää osta Marimekkoa”.

Ja kieltämättä, aika raju tuo näytelmä oli – en tiedä oliko tuo sitten totuus Armi Ratian elämästä, mutta näytelmän perusteella tuo aika ja Armin elämä tuntui olevan yhtä sekoilua, viinan kanssa tai ilman. Jotenkin tuntuu vaan, että kun Marimekko kuitenkin on ollut myös menestystarinaa, että jotain muutakin siinä on täytynyt olla – ja ehkä näytelmän olisi voinut tehdä vähemmänkin sekoilua painottamalla. Tai sitten ei. Jos näytelmästä positiivisia asioita haluaisi mainita, niin Marimekon vaatteita oli mukava katsella näyttämölläkin – erityisesti ”Armin” käyttämä pitkä vaaleanvihreä halatti, jota mustavalkoiset kaitaleet ryhdittivät oli hieno!

Vähän kävi mielessä, että joko teatteri on hiukan aikaansa jäljessä – ainakin työelämässä sekoilu alkoholin kanssa taitaa olla aika harvinaista nykyisin, mutta syyskaudella näkemistämme kolmesta näytelmästä kahdessa tuo alkoholipitoisuus on ollut häiritsevän korkea (toinen tuo syyskuussa näkemämme Sian morsian – Kansallisteatterin Patriarkka sentään ammensi voimasta muusta kuin alkoholista).

Ehkä Lumikuningatar, johon saimme tammikuulle liput, ei sentään, satuna, syyllistyisi tähän!

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.