Grand Cayman

Grand Cayman feature

Grand Cayman on suurin Cayman -saarista, jotka ovat Britannian merentakainen alue. Näistä suurimmalle, Grand Caymanille rantauduimme jouluaattoaamuna.

Täälläkin olimme päätyneet valitsemaan Costan retken, ja niistä Hell-nimisen nähtävyyden ja rauskujen kanssa uimista käsittävän vaihtoehdon (erilaisia retkiä jokaisessa kohteessa on tyypillisesti tarjolla tusinan verran ja näistä kutakin sitten vielä eri kieliversioina).

Matkalla tähän Hell-nimiseen paikkaan, jota mainostettiin esimerkiksi mahdollisuudella lähettää postikortti ”helvetistä”, näimme myös ohimennen kuvernöörin talon (Britannian alusmaassa kun oltiin). Itse Hell oli nähtävyytenä jokseenkin olematon, pieni alue, jolla oli mustaa terävää laavakiveä, joka tietysti olisi ollut aika hankala maasto edetä, muttei muuten nyt erityisen hirveä. Ja sitten se postitoimisto ja muutama kauppa, jossa myytiin erilaisia Hell -aiheisia t-paitoja ja muuta turistikamaa.

Cayman
(Kuvia Helvetistä ja muualtakin Cayman-saarilta)

Helvettiä merkittävästi parempi pysähdys oli kilpikonnafarmi, jonka altaissa pääsi näkemään eri-ikäisiä kilpikonnia, joista joitakin sai halutessaan ottaa käteenkin. Ja oli siellä muutama lisko ja yksi laiska krokotiilikin. Toisin kuin Helliä, niin tänne menemistä voisin vaikka suositella, vaikka siis ihan aikuisillekin.

Vakioretkiin tapaa myös sisältyä kaupallinen pysähdys – tällä retkellä rommikakkukauppaan, jossa sai pienen palan kakkua, vähän rommia – ja loistavan mahdollisuuden ostaa niitä kotiin (ja myönnettäköön, vaikkakaan ei tältä saarelta, niin Karibian risteilyltä yhteensä taisimme ostaa kotiin jopa 4 pientä eri makuista rommikakkua).

Kilpikonnapuiston lisäksi toinen retken pääkohteista oli Stingray City (hyvä linkki, jossa lyhyet kuvaukset noin kaikista Cayman-saarten nähtävyyksistä). Täällä pääsi matalassa vedessä (n. metri) uimaan rauskujen kanssa. Rauskut olivat sen verran kesyjä (?) että niitä sai sitten pidellä ja kokeilla miten pehmeitä ne vatsapuoleltaan ovat. Ja tarjolla oli sitten tietysti mahdollisuus valokuvata itsensä rauskujen kanssa (me kuitenkin luotimme omiin kameroihimme, eli Lasse kuvasi ja Pirkko suostui käpälöimään rauskuja). Rauskujen taputtelussa ei ollut mitään vikaa, mutta matka rannalta rauskualueelle kesti suuntaansa 45 minuuttia, eli panos/hyötysuhde jäi melko alhaiseksi.
Alueelle olisi myös päässyt purjeveneellä, mikä olisi voinut olla mielekkäämpi vaihtoehto.

Georgetownissa ehdimme kierrellä hiukan rannan turistikauppoja ja käydä, poikkeuksellisesti, lounaalla Hard Rock Cafessa. Katukuva täällä oli taas Jamaikaa siistimpi ja varakkaamman oloinen – onhan Cayman -saaret rikas veroparatiisi, jossa on enemmän rekisteröityjä yrityksiä kuin asukkaita!

Illalla oli laivalla vuorossa matkan toinen gaala-ilta – olihan jouluaatto – ja joulupäivän vietimme merellä, eli vuorossa matkan toinen meripäivä välillä Grand Cayman – Roatan (Honduras), matkaa 419 mpk.

Tags from the story
,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *