Roatan, Honduras

Tapaninpäivän vietimme Hondurasissa, Roatanin pienellä saarella. Honduras on maailman väkivaltaisimpia maita, mutta tämä turistisaari lienee yhtä turvallinen kuin muutkin Karibian risteilymme kohteet – ainakaan siitä ei laivalla edes mitenkään erityisesti varoitettu päivän aviisissa.

Täällä kokeilimme taas omatoimiretkeilyä – jos sitä nyt omatoimiseksi voi sanoa, kun siinä missä laivan retkille osallistuneet etsivät rannassa oikean bussin, niin me etsimme rannasta taksin, jolla oli valmis esite, josta saattoi valita kohteen (ja jossa kohteilla oli standardihinnat). Tosin olin kohteeksi valinnut perhospuiston ja kun sitä ei taksin esitteessä ollut ja kun meille ei kummallekaan heti tullut mieleen, että mariposahan se oli, perhonen espanjaksi, niin vähän aikaa meni sen verran englantia osaavan kuljettajan löytämisessä, että saimme sovittua päivästä. Pari lausetta sitten vaihdettiin siinä espanjaksikin, mutta valitettavasti suullinen espanjankielen taitomme ei ihan riittänyt puolipäiväretken tarpeisiin. Perhospuistossa oli sitten perhosten lisäksi joitakin muitakin eläimiä ja lintuja ja maya-patsaiden replikoja. Ihan mukava pieni paikka. Matkalla sinne pysähdyimme myös ylhäällä näköalapaikalla. Omatoimiretkelle taksilla olisi kannattanut lähteä vasta iltapäivällä – kun palattuamme kyselimme huviksemme nyt jo paljon vähemmän ruuhkaisessa satamassa hintoja, niin ne olivat lähes puolittuneet aamusta: kysynnän ja tarjonnan laki!
(Hondurasin kuviin tästä.)

Rannalla oli risteilyturisteille rakennettu hienompi alue t-paita-kauppoineen ja muutamine ravintoloineen, mutta jos siitä uskaltautui edes hiukan ulos, niin löytyi tuolta Roatanilta, vaikka se kai lähinnä turistisaari onkin, hiukan edes rosoisempaa Hondurasia, rähjäisiä taloja ja paikallisempia turistimyymälöitä. Ja baareja, joissa oli wi-fi ja ihan kiva merinäköala.

Turvakysymyksiä Facebook-tilille kirjoittautuessa

Hondurasissa törmäsin nettisurffailussa siihen, että niin Facebook- kuin Gmail -tilini kysyivät sisäänlogatessa lisävarmennuksena turvakysymyksiä ja etenkin kun päätelaitteena oli vaan puhelin, niin olin hiukan huolissani, että saanko niihin varmasti vastattua kerralla oikein, etteivät tilit mene lukkoon. Vihjeenä vaan kaikille, että jos nopeasti siirrytte maasta toiseen ja liikutte vähän eksoottisemmalla alueella, niin varmistakaa mahdollisuuksien mukaan jo kotona ennen matkalle lähtöä, että osaatte ja muistatte turvakysymysten vastaukset. Ja Facebookin tapaan käyttää turvamenettelynä kaverien valokuvien tunnistamista kannattaisi ehkä varautua tiputtamalla kavereista pois kaukaisimmat, joiden lapsuudenkuvista heitä ei kuitenkaan tunnistaisi – vaikka muutaman kuvan saakin ohittaa, niin jos kavereita olisi 500, joista oikeasti tuntee jollain tavalla vaikka 100, niin todennäköisyydet alkavat olla onnistunutta tunnistautumista vastaan!

Tässä vielä yksi taulukko maailman väkivaltaisimmista maista murhien määrällä mitattuna:

Roatanista matka jatkui Belizeen, joka olikin sitten matkamme viimeinen uusi maa, mutta palataan maabongaussaldoihin sitten vasta siinä yhteydessä!

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.