Vuodesta toiseen

Valokuvien digitalisointiprojekti tarkoitti myös, että olen viimeksi kuluneiden kuukausien aikana katsellut kaikki valokuvani (paitsi uusimmat, jotka jo olivat valmiiksi digikuvina).

Päädyin toteuttamaan projektia vuosi kerrallaan nykyhetkestä taaksepäin – etenkin kun alkuun en ajatellut skannaavani kaikkia kuvia, ensimmäinen tavoitteeni oli skannata ne paperikuvat, jotka olivat sellaisilta vuosilta, joilta oli myös jo digikuvia, jotta voisin ajatella, että jostain hetkestä eteenpäin kaikki kuvat ovat digikuvina, mutta projektin sitten edetessä huomasin, että vähitellen on ihan mahdollista skannata kaikki kuvat ja niin sitten etenin taaksepäin aina vanhempieni jäljiltä jääneisiin vanhimpiin kuviin isovanhemmistani – aina arviolta vuoteen 1910 asti.

Jo melko alkuvaiheessa projektia aloin koota aina vuoden parhaita kuvia, keskimäärin 40-60 kuvaa per vuosi, pieniksi nettialbumeiksi, joita tarjosin katsottavaksi sukulaisilleni ja näin lopputuloksena syntyi valokuvaelämänkerta ensimmäiseltä 50 ikävuodeltani.

Kuvamateriaalia läpikäydessäni vuodesta toiseen toistuvat asiat elämässä tulivat tutuiksi: Juhlapyhät tietysti, vaput, juhannukset ja joulut. Urheilutapahtumat: isäni hiihtämässä Pirkan Hiihtoa, minä juoksemassa (paljon myöhemmin) Naisten Kymppiä, Elokuun kisat (kesän päättäjäistapahtuma, jossa ohjelmanumerona oli myös juoksulenkki osallistujille). 70- ja 80-luvulla kävimme monena kesänä radioamatöörileireillä – ja Suvi-Pinxissä Sysmässä.

Syntymät, lasten kasvaminen, ripillepääsyt, häät – ja myös hautajaiset. Kuvat nyttemmin jo kuolleista sukulaisista (ja joistakin ystävistäkin) tuntuvat erityisen arvokkailta, koska niitä ei enää tule lisää.

Harvinaisempia kuvia ovat kuvat asunnoista vuosien varrelta – ilman juhlaa kotiympäristöjä tulee kuvattua selvästikin todella harvoin, mutta löytyi kuvista sentään jokunen sisäkuva lähes kaikista asunnoistamme, ehkä lyhyttä oleskelua Tukholman Årstassa lukuunottamatta. Myös kuvat isovanhempieni kodeista olivat todella harvinaisia.
Kuvia kesäpaikaltamme Eerolasta sentään oli melko säännöllisesti joka kesältä – lisäksi isäni diakuvissa oli paljon mukavia kuvia lapsuuden maisemistamme.

Lähes yhtä harvinaisia olivat kuvat työpaikoilta – joissakin työpaikoissa olen selvästikin sieltä lähtiessäni, viimeisinä päivinä, ottanut sarjan kuvia – mutta nyttemmin en enää ole ajatellut sitä jotenkin tarpeellisina, ovathan ne työkavereiden kuvat kuitenkin katsottavissa vaikka Facebookissa.
Samoin kouluvuosilta kuvat arjesta olivat harvinaisempia, luokkakuvia ja kuvia vanhojen päivästä ja penkkareista sen sijaan oli paljon. Ja koulun kerhojen retkiltä.

Linkkiä valokuvaelämänkertaani ei ole tarjolla – siinä missä matkakuvia ”julkaistessamme” julkaisemme omia kuviamme elämänkertakuvissa on paljon myös suvun kuvia, joiden julkaisemisesta emme heidän puolestaan halua päättää – oheisena kuitenkin kuva ideasta.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.