Keväisen Italian matkamme ensimmäinen osuus oli 4 päivää Sisiliaa autoillen kuvan reitin mukaisesti. Yöpymiset aluksi/lopuksi lentokentän lähellä (josta vuokrasimme auton), ja toisena yöpymispaikkana Nicolosin kylä ihan Etnan vieressä.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme Agrigenton kautta Nicolosiin – Agrigentossa katsastimme Temppelilaakson, joskin temppeleitä enemmän tässä vaiheessa kevättä vaikutti kevät/kesä, kukat ja vihreys – Suomen kylmästä ja lumisesta maaliskuusta keskelle kesää saapuessamme. Mutta oli ne temppelitkin ihan vaikuttavia, vähintäänkin määrällään.
Agrigentosta jatkoimme matkaa Nicolosiin – viimeiset päivän 354 kilometristä olivat melkein haasteellisia, sillä tiet ylös Etnan rinteelle olivat lopussa kapeita, mutkikkaita ja jyrkkiä. Onneksi GPS löysi sentään hyvin perille ja Nicolosista kolmeksi yöksi varaamamme hotelli oli ihan kelvollinen. Ja parkkipaikkakin löytyi hotellin edestä (kuten Cinisissäkin, lentokentän lähellä sijainneesta Bed & Breakfast -majoituksestakin).
Etnalle nousua lähdimme yrittämään heti seuraavana aamuna, varustautuneena tuplavaatekerroksilla, pipolla ja hanskoilla ja tukevilla kengillä (vaikka tarkoitus olikin nousta sinne vaan turistina, ei yrittää edes mitään vaellusretkeä kraaterin reunoilla). Ylhäällä oli kylmää, jo lähtöpaikalla, johon jätimme automme. Tästä nousu eteenpäin tapahtuu ensin kaapelivaunulla ja sitten loppumatka järeillä busseilla, joissa on isot renkaat, joissa ainakin tähän aikaan vuodesta on lumiketjut. Kuvakertomuksessamme Etnalle noususta hiukan tarkemmin (kuvateksteissä) – ja luonnollisesti kuvia ylhäältä.
Toisen päivän Nicolosi tukikohtana käytimme päiväretkeen Taorminaan – kilometrejä kertyi 109 edestakaisin – näistä iso osa mutkittelua alas Nicolosista ja takaisin ylös. Olin varannut Nicolosista 3 yötä ajatuksella, että voimme valita Etnalle nousupäivän kahdesta päivästä, mutta toiseen kertaan Nicolosin kylään noustessamme tuli kyllä mieleen, että tämän yön majoitus olisi tietysti voinut olla jossain ”alhaallakin”. Mutta toisaalta, hotellin vaihtaminen lähes joka yö, on sekin hiukan työlästä.
(Myös Taorminasta lisää kuvakertomuksessa).
Neljäntenä päivänä ajoimme Nicolosista takaisin Cinisiin (lentokenttä”hotelli”), päivän varsinaisena kohteena Cefalun pikkukaupunki lähellä Palermoa. Etnan lisäksi valitsimme kohteiksi suomalaisten matkatoimistojen käyttämiä kohteita (Taormina, Cefalu), ajatuksella, että onhan nämäkin kiva nähdä, kun monet ovat niissä käyneet – ja ajatuksella, että kai niissä sitten jotain on … ja olivathan ne, ainakin kauniita pieniä kaupunkeja, joissa oli hiukan historiaa, paljon turistirihkamatarjontaa ja riittävästi ravintoloita ja kahviloita! (Ja muita matkareitillemme osuneita pysähdyspaikkoja merkittävästi korkeampi hintataso).
Cefalun iltapäiväretken jälkeen ajoimmekin sitten takaisin Cinisiin, jossa yövyimme vielä yhden yön, palauttaaksemme sitten seuraavana aamuna vuokra-auton lentokentälle, josta matka jatkui (lentäen) Lampedusalle. Kilometrejä ”paluumatkalla” kertyi 296.
Palermon jätimme suosiolla vuokra-autolla kokonaan väliin ja tutustuimme siihen vasta Lampedusalta palattuamme, ilman autoa.
Hei Pirkko!
Kiitos blogistasi ja kuvista. Sain vinkin Ilona-äidiltä, kun palasimme Praakkarin saarelta syysviikonlopun vietosta. Oli tavallista tapahtumarikkaampi reissu länsirannikolle, kun menomatkalla Raision kohdalla yksi auto törmäsi peräämme liikennevaloissa ja Pyhärannan saareen päästyämme alkoi syysmyrsky, joka voimistui muutamassa tunnissa ihan hurjaksi. Lauantaiaamuna meri rauhoittui ja keräsimme monta litraa tyrniä.
Olen menossa poikien kanssa Taorminaan ensi lauantaina viikoksi ja tarkoitus olisi tavata Jaska Merenkulkijalla ja juhlistaa hänen 70-vuotispäiviään. Minulla on majoitus viikoksi Airb’n’B:n kautta ihan läheltä Taorminan keskuskatua. Veneellä käymme poikien toiveesta kalastamassa.
Mukavaa syksyä sinulle ja Lasselle!
Kiitos Hilkka! Toivottavasti Taorminan matkastanne tulee hieno – ja rauhallisempi kuin vierailustanne Varsinais-Suomessa :-)