Onneli ja Anneli

Vaikkakin olen viime vuosina pyrkinyt jossain määrin karsimaan kotiin kertyneitä tavaroita, niin lapsuuteni tärkeimmistä kirjoista en ole vielä malttanut luopua. Hyllyssäni on koko Anni Polvan Tiina-sarja, Rauha S. Virtasen Selja-sarja, Laura Ingallsin Pieni talo preerialla -sarja ja mm. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -tarinat. Kun kuulin, että Helsingin Kaupunginteatteri toteuttaa Onnelin ja Annelin näyttämölle ajattelin, että se pitää nähdä ja onneksi vanhimman kummilapsemme 5-vuotias esikoinen suostui lähtemään mukaan, ettei tarvitse yksin aikuisena mennä katsomaan lastennäytelmää! Liput eilen näkemäämme näytökseen varasimme hyvissä ajoin, joten pienelle teatteriseuralaiselleni oli ehditty iltasatuina lukemaan koko tarina ennen näytelmää, ja myönnettäköön, tarina oli hänellä tapahtumien osalta paremmin hallussa kuin minulla. Mutta minulle kirjasta ihan erityisesti mieleen jäänyt osuus, kuvaus tyttöjen täydellisestä talosta, jossa ”Vaatekomerossa riippui kaksi pikkutytön takkia ja kaksi sadeviittaa, Hattuhyllyllä oli kaksi olkihattua, kaksi lakkia ja kaksi sademyssyä. Sateenvarjotelineessä oli kaksi sateenvarjoa, jotka saivat heti paikalla toivomaan sadeilmaa, että olisi voinut käyttää niitä”, jäi näytelmässä tietysti vähemmälle, koska näytelmässä ”pitää” tietysti tapahtua koko ajan jotain.

Mutta takaisin tuohon ensimmäiseen lauseesee, ”karsimaan kotiin kertyneitä tavaroita” – tuossa unelmatalossa tavaroita oli siis tasan tarpeelliset, ei yhtään ylimääräistä!

P.S. Pienen teatteriseuralaiseni äiti oli kuullut että Onnelista ja Annelista on tekeillä elokuvakin ja melkein jo sovimme menevämme sitten sitäkin yhdessä katsomaan ensi talvena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.