Esitystalous 2

Juhlistimme syntymäpäivääni käymällä teatterissa – näimme Esitystalous 2 -näytelmän Espoon kaupunginteatterissa.
Vaikkakin esitys jossain vaiheessa väliajan jälkeen tuntui hetkittäin hiukan turhan pitkältä, niin pääosin pidin siitä.

Asetelma, jossa haetaan Espooseen esitystalousliittyviä asioita kehyskertomuksena kirjailijan yritys kirjoittaa näytelmä Espoosta, toimi hyvin – ja aika paljon Espoota näytelmään oli saatu: Länsiväylä ja Espoo kaupunkina, jonka läpi kaikki tiet menevät. Keskustaan meneminen tarkoittaa Helsinkiin menemistä. Erilaisia lähiöitä ja niiden liittymättömyys toisiinsa, niin konkreettisesti kuin henkisesti. Otaniemi ja puuprofessori ei ihan kuulu joukkoon – vaikka kuuluukin. Barona Areena, Blues ja FC Honka. Espoon keskusta ja virastotalo.
Tämänhetkisen uutisoinnin valossa oli myös hyvä valinta, että Nokia oli osattu jättää pois näytelmästä, vaikka Keilaniemi mainittiinkin.
Moderni lavatila välillä powerpoint -kalvoina, välillä kokoustilana pöytineen ja seuraavaksi öisenä katuna oli mielenkiintoisen erilainen.
Pidin myös lauluista pitkin esitystä, ihan erityisesti lopun yhteenvedosta, jonka sanoma meni jotenkin näin: Vi är ett undantag, Esbo i Finland som Finland i världen.
Ja niinhän se on, voit lähteä Espoosta, mutta Espoo ei lähde Sinusta!

Näyttelijäsuorituksista pidin erityisesti Ylermi Rajamaan ja Ria Katajan työskentelystä, miksei myös Raimo Grönberg puuprofessorina. Martti Suosalo sen sijaan vaan pienessä roolissaan fiktiohenkilö OT:nä, ei niinkään kaupunginjohtajana.

Se miten joku, joka ei ole asunut ja työskennellyt Espoossa yli 30 vuotta, tähän pääsee sisälle onkin sitten toinen juttu – sitä ei espoolainen osaa arvioida.

Ammattimaisempaa teatterikritiikkiä aiheesta tarjoaa vaikka Helsingin Sanomat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.