”But it is cold!” kommentoi hotellivirkailija kun Aqabasta lähtiessämme kerroimme viettävämme seuraavan yön Wadi Rumissa.
Jordaniaa luonnehdittiin jossain yhteydessä 6,5 miljoonan asukkaan beduiinivaltioksi, joten pieni tutustuminen beduiinikulttuuriin liene kuitenkin ihan paikallaan – tosin maaliskuun yöt saattavat tosiaan vielä olla kylmiä.
Matka Aqabasta Wadi Rumiin kestää ehkä tunnin. Kuljettajamme tarjoaa meille vielä vaihtoehtoa jatkaa samana iltana Wadi Rumista Petraan ja sovimme, että käymme ensin katsomassa teltan ja päätämme sitten. Teltassa on normaali kylpyhuone ja sängyllä yhteensä 5 peittoa. Captain’s Campin edustaja vakuuttaa että kangaskatto pitää vettä ja ettei lämpötila yölläkään mene pakkaselle, aamulla lämpötila voi olla 5 astetta … Päätämme jäädä – vähän seikkailua! Kuljettajamme palaa Aqabaan yöksi ja me lähdemme jeeppiajelulle autiomaahan. Kamelikin olisi ollut vaihtoehtona, mutta päätimme luottaa autoon.
Maisemat ovat … hiekkaisia? jylhiä? Ainakin punaisia. Hiekkaerämaasta nousee jyrkkiä kalliovuoria kuin saaria Kreikan saaristossa. Välillä pysähdymme ja pääsemme kiipeämään punaista hiekkaa ylämäkeen. Ohitamme kamelijonoja – monet (nuoremmat?) turistit ovat valinneet kamelivaihtoehdon. Pysähdymme solassa, jossa on kalliossa tuhansia vuosia vanhoja kamelipiirroksia: tästä kuulemma kulki aikoinaan pääkaravaanireitti Saudi Arabiasta Jordanian rannikolle. Beduiiniteltassa meille tarjoillaan teetä – yhdenmukaisuus Lapin kotaan saa miettimään miten tämä muutenkin on samanlaista. Lumen sijaan hiekkaa, moottorikelkan sijaan jeeppi – tai porojen sijaan kameli. Auringonlaskun aikaan palaamme leiriimme.
Pieni asettautumistauko. Pimeässä teltassa on sähköpistorasioita ja sähkölamppuja, mutta ei sähköä. Lupaavat sähköä 10 minuutin päästä – ilmeisesti käynnistävät generaattorin näihin aikoihin. Saamme kameroiden akut ladattua.
Puoli seitsemältä on jo pimeää ja saamme kutsun illalliselle isoon telttaan, jossa keskellä on tulisija (kuten Lapin kodissa) ja ympärillä leveät sohvat, joilla voisi vaikka maata. Päädymme kuitenkin syömään istuen, meille tarjotuista kymmenistä ruokalajeista ehkä puolet. Ruokajuomana vesi – alkoholia leirissä ei tarjoilla.
Illallisen jälkeen pukeudumme yötä varten, olin varautunut telttayöpymiseen pitkähihaisella yöpaidalla ja legginseillä. Sängyssä tätä kirjoittaessani päälläni on vielä myös kevyttoppatakki, mutta eiköhän siitä yöksi voi luopua. Tämä ei ole muotiblogi, mutta en malta silti olla kehumista, että syksyisellä maailmanympärimatkalla hankitut Dr Martensin varrelliset kengät olivat mainiot autiomaassa ja Patagonia-merkkinen kevyttoppatakki lämmittää hyvin niin jeeppissä kuin teltassa!
Vielä yksi kuva ( ja lisää tietysti sitten matkan jälkeen kun ehdin kasata kuva-albumin Jordaniasta) – tässä kuva bloginpitäjästä teltassa valokuvia valitsemassa.
…..
Aamulla herääminen puoli seitsemältä – olihan aamiainen sovittu seitsemäksi ja lähtö Petraan puoli kahdeksaksi. Yö meni ihan hyvin – hiukan viileää, mutta peittojen alla ajoittain jopa kuuma. Yöllä myös satoi muutamaan otteeseen, mutta pystyimme kuivana. Suihkun aamulla sentään jätimme väliin, kasvojen pesu kylmähköllä vedellä virkisti riittävästi!