Koti Georgiassa

Tbilisissä tapasimme Koti Kaukasiassa -blogia (blogi sittemmin poistunut verkosta, toimittajan huomautus 25.2.2016)  kirjoittavan Marietan georgialaisen ruuan merkeissä. Marietan blogin löysin ennen matkaamme hakiessani tietoa Georgiasta ja kun ehdotin hänelle tapaamista Tbilisissä, niin hän innostui heti. Kuten mekin – illallinen Marietan kanssa tuntui erinomaiselta mahdollisuudelta saada hiukan erilaista näkökulmaan Georgiaan kuin georgialaisen paikallisoppaan meille välittämä kuva.
Ei niin, että oppaamme Darejanin välittämä kuva olisi väärä sekään, mutta varmasti erilainen.

Marietta oli, paikallisena, valinnut illallispaikaksi ravintola Kalan Tbilisin keskustan ravintolakadulta ja hän valitsi myös meille myös tyypillisiä georgialaisia ruokia: alkupalalautasen, jossa oli mm. munakoisoa, hatsapuri juustopiirakkaa ja barbecueta, paistettuja lihapaloja. Ruuan painikkeeksi nautimme, tietysti, georgialaista punaviiniä. Mutta ruokaa oleellisempaa oli Marietan ”haastatteleminen”.

Bloginpitäjät yhteiskuvassa Hatsapuria ja munakoisoalkupaloja

Marietta on ollut perheensä, miehensä ja kahden pienen lapsen kanssa Georgiassa jo muutaman vuoden ja havainnoinnut lapsiperheen arkea Tbilisissä. Olin lukenut jo hänen blogistaan haasteista mm. ostosten tekoon liittyen:  ruuan ostaminen basaarityyppisistä myyntipaikoista ei ole suomalaiselle ihan yksinkertaista ja Marietta onkin käyttänyt paikallista apua tähän. Nyttemmin Tbilisin keskustassa on myös Carrefour, mutta sekin georgialaisella otteella, mm. kuiva-aineet irtomyynnissä ja lavash-leipäuuni leipäosastolla. Huonekalut ja vaikka tekstiilit ovat kalliita ja suomalaiseen makuun tummia – onneksi niitä voi ostaa netistä tai ulkomaan matkoilla muiden maiden Ikeoista.

IMG_4606
IMG_4166 IMG_4171

Liikenne Georgiassa on melko kaoottista turistinkin näkökulmasta, mutta ymmärrettävästi pienten lasten äidin näkökulmasta se on vielä pahempaa. Ensimmäiset liikennevalot tulivat kuulemma kaupunkiin vasta joitakin vuosia sitten ja se, että autoilijat oppivat niitä kunnioittamaan vie aikansa. Jalan liikkumisen miellyttävyyttä vähentää taas ympäristön roskaisuus – georgialaiset eivät paljoa yleisten alueiden siisteydestä välitä.
Lasten kanssa tuleekin oltua enemmän sisällä kuin Suomessa – hiekkalaatikkokulttuuria ei likaisessa ympäristössä ole. Ja tietysti kesäisin Tbilisissä on niin kuuma, että senkin takia tulee oleskeltua enimmäkseen ilmastoiduissa sisätiloissa.

Paikallisiin Marietta ei ole kovin paljoa tutustunut – sen verran kuitenkin, että on löytänyt apua kotiaskareisiin, ruokaostoksiin ja lasten hoitoon – ja tätä kautta hänelle on avautunut hiukan näkökulmaa myös georgilaisten elämään. Keskipalkka on Georgiassa vielä luokkaa 150-200 euroa kuussa, joten toimeentulo on monella kiinni yhteistyöstä suvun kesken. Suku ja suhteet ovat täällä muutenkin vielä tärkeitä – yliopistotasoinen koulutuskaan ei takaa työpaikkaa, ellei ole sukulaisia tai tuttavia sopivassa asemassa.

Suomalaisia Tbilisissä on arviolta parikymmentä, mutta suomalaisia lapsiperheitä ei kaupungissa juuri ole. Amerikkalaisia on jonkin verran enemmän, mutta he ovat omilla alueillaan hiukan kaupungin ulkopuolella. Myös venäläisillä on yhteisönsä, mutta vaikka Marietta osaa jonkin verran venäjää, ei hän tähänkään yhteisöön ole hakeutunut.  Sen sijaan hän matkustelee melko paljon ja tapaa sukulaisia ja ystäviään muissa maissa – hiukan lomaa aina välillä Georgian arjesta.

Pikavisiitillä Tbilisi näyttäytyy turistille keskustan kujilla ihan kauniina kaupunkina. Historiaa ja vanhoja rakennuksia löytyy kiitettävästi – mutta myös uutta, hiukan outoakin arkkitehtuuria. Mutta kieltämättä likaisuuden ja liikenteen kaaottisuuden huomaa turistikin, myös kaupungin keskustassa.
Ostoksia emme ihan pieniä matkamuistoja lukuunottamatta yrittäneetkään tehdä ja Marriot -hotellin runsaan aamupalan jälkeen päivän olisi pärjännyt melkein ilman muuta ruokaakin!

Tapaaminen Mariettan kanssa antoi meille siis, kuten toivoimmekin, hiukan monipuolisemman kuvan Georgiasta: turistille mielenkiintoinen, mutta ”siirtolaiselle” vielä hiukan haasteellinen maa.

Georgian lisäksi tapaamisessamme juteltiin myös maabongauksesta – aiheesta, joka Mariettalle ei ollut ennestään ihan tuttu – joten ehkä ilta hänellekin oli ihan mielenkiintoinen: olihan paikalla meidän lisäksemme matkakumppanipariskunta Pirkko ja Kari, jotka näillä erilaisilla maabongauksessa käytetyillä pistelistoilla ovat matkailleet 1,5 kertaa sen mitä me.

Olimme aikaisemmin päivällä sattumalta kuvanneet Kala-ravintolan
Olimme aikaisemmin päivällä sattumalta kuvanneet Kala-ravintolan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.