Hiukan lisää tuosta aiheesta maat, joihin ei ehkä kannata mennä – tai jonne kovin moni ei mene – ja sen tiimoilta hiukan Gunnar Garforsin blogista.
Gunnar Garfors on norjalainen, joka väittää olevansa nuorin maailman kaikissa maissa käynyt henkilö (tosin suomalainen Samu Viljanen ei pari vuotta sitten saavuttaessaan saman tavoitteen voinut olla paljoakaan häntä vanhempi).
Mutta niin tai näin – tällä norjalaisella on kuitenkin matkailublogi, jossa on mm. paljon erilaisia matkailuaiheisia listoja. Itse olen pitänyt mm. näistä.
Tältä listalta löytyvät melko yllätyksettömästi mm. Afganistan, Saudi-Arabia ja nykyisin tietysti myös Syyriä, mutta myös Venäjä, jonne suomalaisen ei ainakaan ole kovin vaikea päästä!
Turistien vähiten suosimat maat
Mm. Afganistan on myös melko ymmärrettävästi tällä listalla, mutta ehkä hiukan yllättäen myös Liechtenstein, joka on ainoa tämän listan maista, jossa olemme käyneet.
Tällä listalla lähestytään asiaa sekä absoluuttisen että suhteellisen väkivallan määrän avulla ja lopulta päädytään yhdistelmälistaan, joka laskee yhteen maiden sijoitukset näillä kummallakin listalla. Tämän ”yhdistelmälistan” maista olemme selvinneet Meksikosta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Hondurasista.
Hondurasissa tosin kävimme vaan Roatanin saarella, joka ei edusta oikeaa Hondurasia. Etelä-Afrikassa ryhmämme koki omakohtaisesti väkivaltaa ja (90-luvun lopulla) ajoittain Kapkapungissa oli minusta oikeasti hiukan pelottavaa.
Ja lopuksi vielä lista, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä näiden edeltävien kanssa, nimittäin lista maailman vilkkaimmista lentoreiteistä.
Tämän listan halusin mainita siksi, että minusta tämä oli sen verran yllättävä, sillä nähtyäni tämän listan ensimmäisen kerran, kiinnostuin tuosta Jejun saaresta siinä määrin, että nyt se on matkasuunnitelmalistallamme – saa sitten nähdä päädymmekö oikeasti siellä vielä joskus käymään samalla kuin käymme Etelä-Koreassa (sekin siis vielä listalla).
Olin Gunnaria reilun vuoden vanhempi saavuttaessani tavoitteeni käydä kaikissa maailman maissa. Sen sijaan Pekka Suonio oli 36v ja 9kk päästessään samaan eli noin vuoden Gunnaria nuorempi. Molemmat, minä ja Pekka, täytämme Gunnarin määritelmän kriteerit, eli maiden bongaaminen harrastuksena, omalla rahalla, vuosilomien ja opiskeluiden ohessa. Minun pisin matkani kesti 11,5kk (vain yksi, yleensä max 1kk), Pekalla pisin oli muutaman viikon. Vaikka Gunnarin väite maailman nuorimmasta maailman kaikissa valtioissa harrastuksena käyneestä ei pidäkään paikkaansa, on saavutus silti syvän kumarruksen ja hatunnoston arvoinen suoritus ja hänen bloginsa on hyvin tehty ja mielenkiintoinen.
Kiitos Samu, että viitsit kommentoida tähän oikeita faktoja. Hyvällä tuurilla jollain sopivalla haulla joku sitten jatkossa löytää täältä ihan oikeaakin tietoa.
Kun tuo Gunnar on nyttemmin julkaissut kirjan 198 maata, joka kuulemma julkaistaan alkuvuodesta englanniksikin, niin ajattelin siihen tutustua ja siinä yhteydessä ehkä olla jopa häneen yhteydessä, niin ehkä voisin jopa hänelle hiukan vihjaista näistä suomalaisten saavutuksista :-)