Jääkarhujen saarilla

Saavuimme Huippuvuorille aamuyöstä kello 2, joka tosin ei yöltä vaikuttanut, sillä yöttömässä yössä leveyspiirillä 78 on valoisaa kuin päivällä ja johtuen lentoaikatauluista, saarelle tulee aamuyöstä peräkkäin SASin ja Norwegianin lennot, jotka sitten lähtevät takaisin myös vielä yöllä, on ihmisiäkin liikkeellä paljon yölläkin, joko lennoilta saapuvia tai kohta niillä lähteviä.

Kesäaikaan elävän jääkarhun näkeminen Longyearbyenin liepeillä on kuulemma harvinaista – täytetyn sellaisen näkee lentämällä saarille tultaessa heti matkatavarahihnan-alueella.

20140726-143428-52468795.jpg

Jääkarhuista kuitenkin varoitetaan turisteja näkyvästi – taajamien ulkopuolella liikuttaessa ja erityisesti telttamajoituksessa uhka on ilmeisen todellinen ja varusteiksi suositellaan asetta, ansalankaa ja mielellään paikallista opasta. Tuo ansalanka (tripwire) vaati hiukan opiskelua, että sen idean ymmärsi: teltan ympärille asetetaan neljä tai useampia ruudilla varustettuja matalia tolppia ja niiden väliin viritään ansalangat siten, että lankaan koskeminen aiheuttaa ruutipanoksen räjähtämisen, mikä ainakin herättää teltassa nukkuvat ja hyvällä tuurilla säikyttää jääkarhun tiehensä. Ohjeissa myös muistutetaan, että ruoat on syytä säilyttää muualla kuin teltassa ja teltan välittömässä läheisyydessä ei kannata valmistaa ruokaa, jottei ruuan haju tartu telttakankaaseen.

Aseet näkyvät kaupunkikuvassa mm. siten, että postin ovessa on tarrat, jotka kieltävät tuomasta aseita sisälle ja supermarketissa kassojen lähellä asekaapit, joihin ne voi jättää ostosreissun ajaksi.
Myös supermarketin sisääntulossa on esillä täytetty jääkarhu. Kuten hotellimme, Radisson Blu Polarin, aulassakin.

20140726-143801-52681838.jpg

Jääkarhuja arvioidaan olevan Huippuvuorilla n. 3500 yksilöä. Enemmän kuin ihmisiä, mutta vähemmän kuin moottorikelkkoja, joita kuulemma on n. 4000. Yritin myös kevyesti hakea tietoa jääkarhujen ja ihmisten välisistä kohtaamisista, joissa jommallekummalle kummalle on käynyt huonosti, mutta tähän kysymykseen ei ihan selkeää tietoa tuntunut helposti löytyvän, kuitenkin niin, että yleensä jääkarhun käy huonosti, sillä itsepuolustukseksi uhanalaisenkin eläimen saa tappaa. Viimeisin ihmisen kuolemaan johtanut tapaus on vuodelta 2011, jääkarhu onnistui tappamaan telttamajoituksesta asuneen nuoren brittituristin.

Kuva jääkarhun jalanjäljestä alla on isäni kesällä 1978 ottama – me emme tällaista hiukan urbaanimmalla Huippuvuoren retkellämme taida onnistua näkemään.

dia4_0021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.