Instagram Travel Thursday: Maabongarin lounaskeskustelu

Sapattivapaani lähestyessä päädyn yhä useammin keskusteluihin, joissa minulta kysytään mitä aion nyt sitten tehdä.

Eilen työpaikkalounaalla koin melkein joutuvani alakynteen pienten lasten vanhempien kauhistellessa matkailuharrastustamme – kauhutarinoita siitä miten terveydenhoito Itä-Euroopassa tai Afrikassa on jättänyt toivomisen varaa tai on vaikeasti saavutettavissa riitti kerrottavaksi useampikin. Erityisesti nämä tarinat taisivat kummuta maininnastani, että aiomme (myös) käydä Borneon viidakossa (mukana marraskuun Aasian kiertomatkallamme).

lentokartta

Selvisin mielestäni kuitenkin jotenkin tästä  –  emmehän ole lapsiperhe ja yritin vielä tasoitella, että kukaan tuntemistani maabongareista ei taida matkustaa pienten lasten kanssa. (Itseasiassa kyllä tiedän perheen, jonka nyttemmin noin 30-vuotias tytär oli käynyt 50 maassa jo 11-vuotiaana ja 100 maassa 15-vuotiaana, eli on sekin selvästi mahdollista.)

Seuraavaksi huomasin joutuvani puolustelemaan tai ainakin perustelemaan maabongausta harrastuksena. Ja ehkä onnistuinkin, ainakin maabongauksen lievemmän muodon osalta, jossa tavoitteena ei olekaan käydä ”ihan kaikkialla”.
Yritin vakuuttaa, että kaikki matkamme ovat kuitenkin olleet sellaisia, että ajatus lomapäivien viettämisestä juuri tässä maailmankolkassa on tuntunut kivalta ja vaikka joskus olemmekin tienneet olevamme menossa länsimaisittain ehkä hiukan ankeampiinkin paikkoihin, niin vähintään ne ovat tavalla tai toisella tuntuneet erinomaisen mielenkiintoiselta kohteilta (esimerkiksi Kaliningrad tai Minsk jääkiekon maailmanmestaruuskisojen alla), ja että monet kohteesta ovat lievistä ennakkoluuloista huolimatta yllättäneet positiivisesti (esimerkiksi Serbia ja Romania)!

Eurooppa

Siirryin sitten esittelemään tavoitettamme käydä kaikilla Euroopan alueilla TCC-listan mukaan ja kun kerroin miten tämä tavoite on vienyt meidät vaikka Kanaalinsaarille, Man-saarelle tai Huippuvuorille, osa porukasta alkoi selvästi jo melkein lämpenemään ajatukselle ja alkoi kertoa miten ovat itsekin kiertäneet melkein koko Euroopan.
Etelä-Sudania esimerkkinä käyttäen olimmekin sitten jo kaikki samaa mieltä, minä mukaan lukien, että meillä ei ole mitään suurempaa tarvetta käydä siellä. Eikä nyt vähään aikaan (jos enää koskaan), Syyriassa, Libyassa, Afganistanissa, Jemenissa tai Irakissa. Mutta näidenkin maiden osalta, orastava kiinnostuksemme käydä joskus esimerkiksi Saudi-Arabiassa, on saanut minut lukemaan Liisa Liimataisen kirjan Saudi-Arabian toiset kasvot, joka avasi minulle paljon kyseistä maata lähtien siitä käsityksestä, että se on iso ja rikas maa Arabian niemimaalla. Kuten joitakin vuosia sitten luin  Pohjois-Koreasta kertovan kirjan Suljettu maa – sitäkään tuskin olisin tullut lukeneeksi ilman, että useampikin maabongariystäväni juuri niihin aikoihin kävi tuolla suunnalla.

Joten, yhteenvetona, niin tässä kuin lounaalla, niin maabongaus on hyvä idea!
Siinä tulee sekä tutustuneeksi moneen mielenkiintoiseen maailmankolkkaan ihan livenä, että se innostaa kiinnostavia matkakohteita miettiessä paneutumaan lähes koko maailman uutisiin ja historiaan.

Jos kiinnostuit, niin kirjoitin jo aikaisemmin jutun Ryhdy maabongariksi, jossa kerrotaan hiukan eri käytössä olevista maalistoista ja josta voit halutessasi ladata helppokäyttöisen excel-taulukon, laskeaksesi monessako maassa ja/tai TCC-alueella olet käynyt.


instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

12 kommenttia artikkeliin ”Instagram Travel Thursday: Maabongarin lounaskeskustelu

  1. Kuulostaa hauskalta, mutta olen kyllä itse ihan hemmetin huono maabongari. Me kun sukkuloidaan vanhojen rakkaiden paikkojen välillä, ja sitten aina sinne väliin silloin tällöin suikataan jotain uutta. En tiedä kuinka mones kerta tämänkin on kun olen Irlannissa (asumisen lisäksi), mutta eiköhän jossain 20. kerran paremmalla puolella mennä! 😉

  2. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että millaisia argumentteja ihmisillä sitten on maabongausta vastaan? En ole itse sitä harrastanut, mutta ymmärrän hyvin, miksi monet harrastavat: siinä näkee koko ajan uusia, erilaisia paikkoja, ja jos on muutenkin kiinnostunut melkein kaikista maista, niin miksei?

    Tulin itse matkustaneeksi keväällä niin hitaasti (2kk per maa), että nyt tekisi hyvinkin mieli koluta useampi maa vähän nopeammalla tahdilla!

  3. Ehkä nuo argumentit maabongausta vastaan ovat erityisesti sen äärimmäisiä muotoja vastaan – osa noista ”maabongausjärjestelmistä” kun hyväksyy jopa välilaskut.
    Ja sitten tietysti, vaikka maassa viipyisi vähän pitempäänkin, niin jos sinne mennään vaan pisteen takia, niin se tuntuu ihmisistä väärältä. Omalta osaltamme voimme kyllä tunnustaa valinneemme kohteita myös siksi, että niistä saa uusia pisteitä, mutta emme silti ole mitenkään katuneet niihin menemistä: uusien paikkojen näkeminen on aina mielenkiintoista ja usein ne myös yllättävät positiivisesti.
    Me emme myöskään ole innostuneet näistä laajimmista aluelistoista, joiden mukaisesti voisi kiertää vaikka kaikki USA:n osavaltiot ja kaikki Venäjän oblastit, vaikka toki ne kaikki, niin osavaltiot kuin oblastit varmasti ovat omanlaisiaan ja sikäli nähtävää riittäisi varmaan niissäkin.
    Mutta – kukin tavallaan – ja eiköhän se jokaisen tapa matkustaa ole ihan yhtä oikea kuin toisenkin 🙂

  4. Maabongaaminen on mielenkiintoista. En henkilökohtaisesti tunne ketään, joka tätä harrastaisi, joten en ole päässyt keskustelemaan asiasta.

    Itse palaan mielelläni moniin paikkoihin (esim. Espanja ja Britit) monta kertaa uudelleen, joten maabongaaminen sellaisenaan ei kiinnosta. Mutta olen toisaalta hyvin utelias ja kiinnostunut kokemaan ”koko maailman”, joten näen kyllä miksi toiset uteliaat tästä hommasta kiinnostuvat. Juurikin kuten kirjoitit, varmasti tuolla tavalla reissatessa tulee helposti tutustuttua moniin eri asioihin ja kulttuureihin ja opittua sitä kautta paljon. Pisteiden keruu sinällään on vähän hassua, erityisesti mikäli se on jutun päätarkoitus, mutta toivon silti, että monille nekin reissut kannattavat, joille mennään vain niitä keräilemään. Jos mieli on avoin, niin kaikenlainen reissaaminen (ja lukeminen, tekeminen) avartaa ja opettaa 🙂

  5. Enpä ollut aiemmin kuullut tuollaisesta maabongauksesta, mutta kuulostaa ihan kivalta. En tosin itse ehkä matkustaisi vain sen takia, että saisi ”sulkia hattuun” kun on käynyt jossain, mutta toisaalta tuollaisen harrastuksen myötä sitä varmaan tulisi helpommin lähdettyä johonkin paikkaan minne ei muuten tulisi mentyä – ja saattaisi jopa yllättyä positiivisesti, kuten teille on tainnut joidenkin kohteiden suhteen käydä 🙂 Hmm, pitääkin ruveta tutkimaan tuota maabongausta lisää!

  6. Minä joskus nuorempana harrastin maabongausta, mutta nyttemmin en ole käynyt uudessa maassa pitkään aikaan (ainakaan vuoteen…). Suurimpana syynä asuminen Yhdysvalloissa, kun yhdestäkin maasta löytyy niin järisyttävän paljon nähtävää, niin miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Olenkin sitten siirtynyt maailmanperintökohdebongariksi, koska siinä mielestäni paremmin välittyy se, että haluaa oikeasti nähdä niitä paikkoja eikä pelkästään saada leimoja passiin.

  7. Tuo maailmanperintökohteiden bongaaminen on suosittua maabongariystäviemmekin keskuudessa – ja usein mekin rakennamme ohjelmaamme jossain maassa näiden ympärille, vaikka emme niitä varsinaisesti bongaakaan.
    Katso esimerkiksi Etelä-Kaukaasian reissumme.
    Unescon maailmanperintökohteiden laskemiseen Most travelled people ainakin tarjoaa helpohkon tavan.

  8. Särähti tuo vähättelysi USA:n osavaltioiden bongauksesta, kun minun tapauksessani se on koko maabongausharrastukseni äiti.
    Olin vähän yli kaksikymppinen opiskelijapoika, kun hyppäsin Manhattanilla Greyhound bussiin kohti Washingtin D.C. tä. Taskussa oli 3 kuukauden Greyhound lippu , paluulentolippu Suomeen ja vähän rahaa. Ajattelin käydä Washingtonin jälkeen Floridassa, sitten New Orleanissa ja mennä sitten Californiaan loppukesäksi. Onneksi näin ei tapahtunut, koska tapasin Timon. Timolla oli samat lähtökohdat kuin minulla, mutta erilaiset suunnitelmat. Timon suunnitelmana oli bongata (sanaa ei kyllä vielä käytetty) mahdollisimman monta USA:n osavaltiota yhden kesän aikana ja hän sai puhuttua minut mukaansa. ”Mistäs aloitetaan?” kyselin Timolta. ”Mainista, ylänurkasta” määräsi Timo ja pian huomasin, että Amerikka olikin aika paljon monipuolisempi maa kuin olin kuvitellut.
    Siitä tuli ikimuistoinen kesä. Kävimme 40 osavaltiossa ja näimme niin liberaalin Uuden Englannin kuin raamattuvyöhykkeet. Juuutalaisyhteisöjä, Amisheja, China Towneja, mustia slummeja ja nk. valkoisen roskaväen asuma-alueita. Paljon gospel kirkkoja ja syvän etelän soulia laulavia saarnamiehiä, mutta myös paljon rasismia. Näimme köyhyyttä ja huumeita mutta taposimme myös uskomattoman rikkaita ihmisiä.
    Tässä kerroin vain kulttuuurieroista, nähtävyyksiä on helpompi havainnoida. Mutta päätös bongata USAn osavaltioita oli se perusta josta käsitykseni koko maasta syntyi, se viha/rakkaussuhde tuohon maahan joka ei ainakaan ole tuulesta temmattu. Ja samalla minusta tuli maabongari, jopa järjestelmällinen maabongari. Suosittelen, näet enemmän!

  9. Kiitos kommentistasi Seppo!
    Varmasti USA:ssa olisi vielä meille paljon nähtävää New Yorkin, Pennsylvanian, Virginian, Massachusettsin, Texasin, Floridan ja Kalifornian lisäksi. Erityisesti haluaisin nähdä lännen kansallispuistoja, Las Vegasin ja New Orleansin tienoita ja Hawaijin – ja ne ovatkin ”listalla”.

    Eli tarkoitukseni ei ollut sinänsä vähätellä sitä, että erityisesti näihin isoihin maihin tutustuisi tarkemminkin, jos ne kiinnostavat (ne oblastit eivät todellakaan kiinnosta meitä) vaan yrittää tarjota hiukan esimerkkejä tästä tarkemman tason bongauksesta. Sveitsin kantonejakin olisi tietysti voinut käyttää esimerkkinä – niistäkin useimmissa olemme käyneet, mutta ilman, että olisimme niitä systemaattisesti yrittäneet kerätä ja jotenkin juuri tuo systemaattisesti keräämisen ajatus näissä hiukan tökkii.

    Mutta toki, juuri sitähän olemme kuitenkin Euroopan TCC-alueiden osalta tehneet, ja sitä olen monelle suositellutkin, se kun, suomalaiselle, on aika helposti saavutettavissa oleva bongaustavoite.
    Eli ehkäpä tässä kuitenkin on vaan takana pieni kateus – kun luulen tietäväni, etten enää tule koko maailmaa näkemään kovin tarkalla jaottelulla, niin sitä selittää itselleen, ettei sen ole niin väliäkään 🙂

  10. Itsekin törmään lounaspöydissä usein kauhistelijoihin, eikä kyse yleensä ole edes lapsiperheistä , joten voin vaan kuvitella millaista tämä oli omalla kohdallasi 😀 Odotan innolla, että pääsen seuraamaan teidän Aasian reissua -etenkin sieltä Borneon viidakoista!

  11. Kiitos Veera – tuo Borneo -osuus onkin sattumalta marraskuun matkamme ”mielenkiintoisin” osuus sikäli, että olemme varanneet retken Sabahin alueelle, mutta seuraamme nyt vielä tilannetta, sillä tuo alue on Ulkoministeriön matkustussuosituksissa vielä tällä hetkellä vältettävien joukossa. Tarvittaessa yritämme vaihtaa tuon retken Sarawakin aluelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.