Travelers Century Clubin Saksan ryhmä kokoontui syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Frankfurtissa. Kokoukseen osallistui 19 henkilöä, pääosin saksalaisia, mutta myös muutama hollantilainen – ja me kaksi suomalaista. TCC:n maalista oli ensimmäinen maalista, johon tutustuimme ja jonka mukaisesti asetimme ensimmäisen tavoitteemme, 100 TCC-aluetta ja näinollen, vaikka sittemmin olemme tutustuneet moniin muihinkin pistelaskujärjestelmiin, TCC on ollut maabongausharrastuksemme henkinen koti ja siksi halusin käydä tutustumassa järjestön toimintaan, kun se niinkin lähellä kuin Frankfurtissa, oli nyt mahdollista.
TCC on amerikkalainen järjestö, joka tänä vuonna täyttää 60 vuotta ja jossa on tätä nykyä 2200 jäsentä – siis henkilöitä, jotka ovat käyneet vähintään 100 TCC-alueella, anoneet jäsenyyttä ja maksaneet liittymis- ja vuosittaiset jäsenmaksunsa ($100 + $95 per vuosi). Yhdysvalloissa aktiivisesti toimivia paikallisia klubeja on useimmissa isommissa kaupungeissa ja kokouksiin osallistuu jopa 50-60 henkeä. Euroopassa jäseniä on vähemmän ja kokouksia on isommissa maissa (Saksa, UK) tyypillisesti kerran vuodessa, mutta jäseniä on myös muissa maissa. Mainittakoon tässä kohtaa, että me emme ole jäseniä, vielä ainakaan, mutta pyysimme erikseen luvan osallistua Kokoukseen Frankfurtissa ja saimme sen, tutustumismielessä.
TCC:n jäsenyydestä voit halutessasi lukea lisää järjestön sivuilta, mutta samoja elementtejä siinä, tietysti, on kuin meidän suomalaisten epävirallisemmassa Maailmanmatkaajat-klubissa, kokemusten jakamista, mielenkiintoisia esityksiä ja joskus yhteisiä matkoja. TCC:llä lisäksi tuo vuosittain julkaistava maalista ja Centurian -lehti, jossa jaetaan lähinnä kokouskuvia (valitettavasti ei kokouksissa pidettyjä esityksiä) ja kerrotaan ketkä jäsenistä ovat ylittäneet 100 alueen jälkeen seuraavia jäsentasoja: silver (150), gold (200), platinum (250), diamond (300).
Frankfurtissa oli paikalla muutama näitä yli 300 alueen jäseniä ja heidän luetellessaan heiltä vielä puuttuvia alueita tuo, että keräämisen noilla jäsentasoilla ”voi lopettaa” 300 alueeseen alkoi kuulostaa järkevältä, sillä ihan kaikilla alueilla käyminen on tosiaan haastavaa vai mitä mieltä olette siitä, että koska St Helenalle pääsee laivalla 6 kertaa vuodessa, niin toinen näistä todella paljon matkustaneista oli eläkkeelle jäätyään lähtenyt saarelle 2 kuukaudeksi saadakseen tuon pisteen! Tai miten olisi Tristan da Cunha, jolle voi yrittää n. 50 kertaa vuodessa, mutta rantautumisen onnistumisesta ei ole takeita?
Toinen näistä todella paljon matkailleista, jo vanhempi mies, listasi ensin häneltä puuttuvat runsaat 10 aluetta, mm. 4 aluetta Antarktikselta, tuo Tristan da Cunhan ja joitakin Tyynenmeren saaria, ja totesi, että hän on matkailunsa matkaillut – näille matkustaminen on niin vaivalloista ja tulee niin kalliiksi, että hän antaa niiden olla.
Paitsi melkein kaikilla nykyisissä 324 TCC alueesta hän oli myös käynyt 32 ns. Retired Territories -listan alueista (https://travelerscenturyclub.org/countries-and-territories/retired-territories) ja kun myöhemmin eräs toinen paikalla olleista jäsenistä tuli kertomaan meille käyneensä äskettäin Helsingissä käydessään myös Porkkalassa, kun alue on tällä Retired Territories -listalla, niin tuli viimeistään mieleen, että pitänee siihenkin listaan vielä joskus tutustua. Matkustamisensa matkustanut mies totesi myös, että 1/3 maista ei olisi kannattanut käydäkään, erityisesti Afrikan maista. Ja pahoitteli miten maailma juuri nyt on sulkeutunut matkailijoilta, Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä, Länsi-Afrikassa … ja muistutti TCC:n motosta ja toivoi tilanteen vielä joskus muuttuvan taas paremmaksi.
Kokouksen aluksi samaan tapaan kuin suomalaisessa ryhmässämmekin käydyllä kierroksella tehdyistä ja tulevista matkoista vilahtivat myös maat kuten Andorra, San Marino, Guayanat, Sao Tome ja Príncipe parikin kertaa, Pohjois-Korea ja Afganistan, jonne yksi jäsen, jolla Afganistan oli viimeinen puuttuva itsenäinen maa, suunnitteli lokakuussa lähtevänsä. Risteilyt niin Karibialla kuin Välimerellä olivat tietysti myös tässä porukassa suosittuja, saahan hyvin valitulla risteilyllä usein monta pistettä samalla reissulla.
Kun kerroin hiukan suomalaisen klubimme toiminnasta ja sen ”vapaamielisyydestä” eri pistelaskujärjestelmien suhteen ja että erityisesti MTP on suosittu, niin yksi jäsenistä intoutui nopeasti arvostelemaan kyseistä järjestelmää siitä, miten uusia alueita otetaan listalle kevyin perustein, ilman selkeitä sääntöjä – ehkä haluten korostaa sitä, että TCC:llä on selvät säännöt siitä mikä on alue ja mikä ei. Samainen jäsen kysyi sitten myös, että onko meillä myös ”circumnavigators” ja kun en ensin ymmärtänyt mistä hän puhui, niin hän kuvasi vielä yhden, minulle aikaisemmin tuntemattoman matkailuharrastajien ryhmän, eli pallon kiertäneiden Circumnavigators -ryhmän. Ja vaikka tästä ei klubissamme Suomessa ole ollut erikseen puhetta, niin toki meillä näitäkin jäseniä on. Mutta toisaalta maapallon voi kiertää pysähtymällä vain muutamassa maassa, joten ihan samasta asiasta ei ole kyse.
Ja kun näihin erilaisiin klubeihin keskustelussa päästiin, niin joku mainitsi sveitsiläisen Pitcairn-klubin, jonne kuuluakseen on tietysti pitänyt käydä Pitcairnilla ja kun harvat taitavat siellä käydä matkailuharrastuksensa alkupäässä, niin luultavasti siinäkin klubissa on enimmäkseen erittäin paljon matkailleista henkilöitä.
Esittelyjen ja muun vilkkaan keskustelun lisäksi kokouksessa oli kaksi häikäisevän hyvää esitystä, toinen overland-matkailusta ja toinen Intian luonnonpuistossa, mutta näistä kummastakin myöhemmin lisää (linkit lisätty juttujen valmistuttua) – kumpikin esitys kun on ehdottomasti oman blogijuttunsa arvoinen!
Kokouksen lopuksi ryhmässä käytiin keskustelua seuraavasta kokouksesta – ryhmä kokoontuu vain kerran vuodessa, syyskuun ensimmäisenä lauantaina, jossain Saksan kaupungissa ja seuraavaksi kokouspaikaksi valikoitui Köln (aikaisemmat kokoukset ovat olleet Bonnissa, Düsseldorfissa ja Berliinissä). Lisäksi keskusteltiin siitä, että halutessaan jäsenet voisivat myös osallistua muihin kokouksiin Euroopassa, seuraava kokous olisi tarjolla jo lokakuussa Lontoossa. Me emme kuitenkaan ole osallistumassa kumpaankaan, toisaalta emmehän ole oikeita jäseniäkään ja toisaalta sattumalta juuri syyskuun ensimmäinen viikonloppu vuonna 2015 on jo varattu, Pirkon 40-vuotisluokkakokoukselle Turussa!
Frankfurtille ei tällä viikonloppumatkallamme juuri jäänyt aikaa, saavuimmehan kaupunkiin vasta lauantai-aamuna ja lähdimme paluumatkalle jo sunnuntaina puolilta päivin – päädyimme näin lyhyeen vierailuun kustannusten minimoimiseksi ja kun seuraava, joka aikaisemmin varaamamme matka Bilbaoon ja Santiago de Compostellan maisemiin, alkaa jo ensi viikon lauantaina. Muutama kommentti kuitenkin itse matkasta kustannuksineen omana juttunaan.
