Saavuimme Bilbaoon jo ennen puolta päivää – aikaisessa aamulennossa on positiivinenkin puolensa ja vaikka isohkon ryhmän (=ison bussin kokoinen) asettuminen matkatavaroiden bussiin kesti aikansa ja vaikka bussi ennen hotellille (Gran Bilbao) päätymistä teki pikaisen kaupunkikierroksen ehdimme lounasvaraukseemme Bistro Guggenheimiin.
Aloitimme siis vierailumme Baskimaassa syöden – ihan mukava aloitus!Bistro Guggenheimin lounas oli maittava ja ruuan esillepano oli upea, mutta annokset olivat kyllä sen verran pieniä, että olisi ehkä kannattanut ottaa kolme ruokalajia, siinä missä me tyydyimme kahteen.
Lounaan vahvistamana jaksoimme sitten jo innostua Itse museostakin. Syyskuisena lauantaina jonoja ei ollut ja muutenkin museossa oli kivan väljää. Kun museo rakennuksena on saanut niin paljon julkisuutta, niin emme etukäteen olleet ottaneet yhtään selvää näyttelyistä, mutta oikeastaan oli kiva yllättyä. Yllättyä Richard Serratin metallisissa spiraaleista ja labyrinttimaisista käytävistä – negatiivisesti, ne olivat aika tylsiä. Ja Ragnar Kjartanssonin videoinstallaatiota positiivisesti: tusinan verran tunnelmallisia videoscreenejä muutaman huoneen kaikilla seinillä, ihmiset videoilla soittavat eri instrumentteja ja olet kuin tuon konsertin keskellä. Muut teokset jäivät sitten jonnekin näiden välimaastoon ja etenkään ”tavalliset” maalaukset eivät tässä museossa oikein jaksaneet innostaa!
Osa teoksista, joista Guggenhaim Bilbao on kuuluisa, ovat museon ulkopuolella, kuten iso hämähäkki, Mama, ja museon sisäänkäynnin edustan iso ”kukkakoira”.
Guggenheimilta siirryimme seuraavaan kohteeseemme metrolla – ja näimme sitten samalla Bilbaon metron kuuluisat kastemadot näköiset sisäänmenoaukot.
Guggenheimilta Viscayan sillalle pääsee metrolla 1 kulkemalla välin Moyua – Areeta ja kävelemällä sitten muutaman korttelin matkan sillalle. Silta oli kieltämättä erilainen kuin mikään ennen näkemämme silta – maatasossa joen saattoi ylittää, jopa autot, eräänlaisella lautalla, joka siis kuitenkin oli ilmassa kulkeva kaapelivaunu. Lisäksi sillan olisi voinut ylittää yläkautta kävelemällä, mutta se näytti sen verran hurjalta, että tyydyimme katsomaan siltaa vaan rannalta käsin.
Vizcayan sillalta jatkoimme vielä rantaa Biskajanlahden suuntaan ja näimme bilbaolaisten, tai oikeammin gextolaisten arkea Las Areenasin uimarannalla, rannan menneiden aikojen loistoa vanhojen talojen muodossa ja, tietysti, pienvenesataman – yritämmehän aina kun se jossain rajoissa on järkevää nähdä myös kaupunkien merellisen puolen. Muutaman majakankin näimme, tosin etäältä, kun käännyimme takaisin sisämaahan päin palataksemme metrolla Gobelan asemalta Casco Viejon asemalle, Vanhaan kaupunkiin.
Ihmettelimme muuten hiukan hotellimme sijaintia, matkaa lähimmälle metroasemalle oli kilometrin verran, ratikallekin 700 metriä ja Guggenheimille vielä pitempi matka kuin Vanhaan kaupunkiin. Kun kuitenkin olimme kaupungissa vain lyhyen aikaa, hotelli vaikka Guggenheimin ja Vanhan kaupungin välimaastossa olisi ollut parempi ratkaisu. Mutta (edullisella) ryhmämatkalla sen ehdoilla. Edulliselta vaihtoehdolta tuntui myös puolihoitoon kuulunut illallinen, seisova pöytä ruuhkaisessa ja meluisassa lähinnä ruokalassa, eli hyvä, että tuli syötyä 5 tähden lounas, niin päivän keskiarvoksi ruokailujen suhteen jäi sentään kolme tähteä! Hotellihuone oli kuitenkin ihan kelvollinen – aamuneljän herätyksen jälkeen ainakin uni maittoi hyvin.
Hauska lukea kokemuksistasi tutuissa maisemissa. :) Ollaan käyty lenkeilemässä jo noissa maisemissa, lähipäivinä suuntana itse museo!
Kiitos Lena! Itsekin voisin kyllä kuvitella viihtyväni tuossa kaupungissa vähän pitempään, niin että ehtisi vaikka lenkillekin :-)