Messun kautta maailman ääriin

Pyhiinvaellusmatkamme päätteeksi kävelemme hotellilta Santiagon keskustaan, viimeiset metrit katedraalille ja osallistumme keskipäivän messuun. Emme ole ihan hirmuisen innostuneita messusta, jonne istumapaikan saadakseen on syytä olla paikalla jo kello 11, mutta kun paikallisopas hehkuttaa, että tänään messussa kuulemma, harvinaista kyllä, heilutetaan isoa suitsutusastiaakin (bodafumeiro) niin päätämme katsastaa messun. Ja kaipa se kuuluu jotenkin tähön pyhiinvaellusteemaan. Katolinen messu pidetään osittain englanniksi, joten pätkittäin messuista ymmärtääkin jotain. Katolisilla on mahdollisuus osallistua ehtoollisellekin väenpaljoudesta huolimatta. Ja vajaan tunnin seisomisen jälkeen (emme malttaneet juuttua katedraalin penkkeihin jo tuntia ennen) suitsutusastiaan laitetaan jotain aihetta, joka sytytetään ja aikoinaan likaisten pyhiinvaeltajien hajun kirkossa peittänyt savu leviää ympäristöön. Ja suitsukepurkki tekee kasvavaa heiluriliikettä keskilaivassa puolelta toiselle, yhä kasvavaa kaarta. Ja vaikka vahdit olivat tosi tarkkoja, että messussa ei saa kuvata, niin tässä kohtaa sadat puhelimet vähintään tallettavaa kuvaa tapahtumasta.

???????????????????????????????
??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Kolikon kuva yllä siksi, että siinäkin on Santiagon katedraalin kuva – ehkä siis Sinullakin on sen kuva lompakossasi!

Paljon muuta emme sitten Santiagosta ehdi näkemäänkään, sillä olemme iltapäiväksi sopineet lisäretken Finisterreen, maailman ääriin, jossa kuulemma pyhiinvaeltajat aikoinaan polttivat vaatteensa ja ottivat rannalta muistoksi silmukankuoren, jollaisia nyt myydään kaikkialla matkan varrella. Käymme kuitenkin kauppahallissa ja näemme muutamia täkäläisiä erikoisuuksia kuten tissijuustot ja hanhenkaula -nimisiä äyriäisiä. Yhden tissijuuston ostimme kotiin vietäväksikin. Joka paikassa tyrkytettävää Tarte de Santiago -nimisestä mantelitortusta saimme tarpeeksi jo muutaman illallisella ja aamiaisella syödyn palan myötä ja jätämme ne kauppoihin.

??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Retki Finisterreen alkaa kaatosateessa, mutta autossa se ei haittaa ja vähitellen ilma kirkastuukin – Finisterreen, tai täkäläisittäin Fisterreen, tultaessa taivas on jo sininen.
Syömme kylässä lounaan, yhden viikon parhaita – johtuuko sitten kylän tai seurueemme (3 henkeä) pienuudesta, mutta ruoka on erinomaisen tuoretta, hyvää ja edullista (3 ruokalajia ja viini 10 euroa nuppi). Lounaan jälkeen jatkamme viimeiset 5 km majakalle ja pyhiinvaellusreitin todelliselle päätepisteelle, kilometripylväässä lukee lopulta 0.0 km. Majakan lisäksi niemellä on lukuisia ristejä, niillä pyhiinvaeltajien jättämiä kiviä ja simpukoita kuten Cruz de Hierrolla – ja kasoittain erilaisiin tankorakennelmiin sidottuja vaatteita ja niiden ympärille jätettyjä kenkiä. Lisäksi niemellä on lukuisia nuotiopaikkoja, joissa pyhiinvaeltajat ovat polttaneet vaatteitaan. Tästä eteenpäin on sitten vaan merta.

???????????????????????????????
???????????????????????????????
???????????????????????????????
f01 f02

Illalla on vielä viimeinen ryhmäillallinen, tällä kertaa ravintolassa Vanhassa kaupungissa. Tarjolla on galicialaisia erikoisuuksia, erityisesti mereneläviä, mutta myös kinkkua, juustoja, mustekalan musteella värjättyä pastaa ja runsas jälkiruokavalikoima. Ja illan lopuksi juomatta jääneestä alkoholista tehty booli, quiemada, joka sytytetään palamaan juhlallisin menoin. Hieno päätös välillä rankallekin matkalle!

???????????????????????????????
Kuvassa oppaamme ja ravintolan edustaja

2 kommenttia artikkeliin ”Messun kautta maailman ääriin

  1. Kiitos kommentista – Caminosta onkin nyt blogissa juttusarja (löytyy avainsanalla camino, tai tästä. Ja se täydentyykin vielä hiukan lähipäivinä/viikkoina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.