Valitsimme hotellimme miljoonakaupunki Soulissa Jongno-3ga aseman läheltä maailmanmatkaaja-tuttavamme suosituksesta – Gangnamin alue, jossa hän oli asunut, oli kuulemma turhan kaukana. Rian-hotelli valikoitui sitten sijaintinsa ja Agora-palvelun suosituksen perusteella ja parin vuorokauden kokemuksella se on tuntunut nappivalinnalta – aamiainen (joka ei kuulunut hintaan, eli sitä ei ole pakko syödä hotellissa) tosin on hiukan turhan korealainen.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme ilman sen kummempaa suunnitelmaa katsastamaan lähiseutuja ja löysimme heti ensimmäisen pagodan Tapgol-puistosta. Pala historiaa kivassa puistossa hektisen kaupungin keskellä. Jatkoimme kävelyämme bussimatkalla Incheonin kentältä näkemäämme pyhättöä (osoittautui Bosingakin kellopaviljongiksi) kevyesti etsien, ja löytyihän sekin. Sen jälkeen houkutti kartalla näkyvä joen tapainen, joka ensin näytti pajupuskien ympäröimältä ojalta, mutta kun sen laidoilla näytti kulkevan ihmisiä, niin laskeuduimme mekin joen uomaan ja oivalsimme, että tässä on ainakin tämän kaupunginosan sydän. Cheonggyecheon-virran pystyi ylittämään monesta kohdin virtaa asetettuja kiviä pitkin ja kävelytien reunoilla oli historiaa kaakeliseinissä kuvitettuna. Virta on, oppaasta sittemmin luin, otettu uudelleen esiin vasta vuonna 2005 – aikaisemmin sen päällä kulki tie. Kiva alue, jonne palasimme seuraavanakin iltana.
Soulin viidestä Unescon maailmanperintökohteesta kaksi on ihan Jongno-alueen lähellä ja niinpä seuraavana aamuna kävelimme ensin Jongmyon pyhättöalueelle ja sieltä sitten edelleen Changgyeonggungin ja Changdeokgungin palatsialueille. Jongmyossa iski vahva deja-vu – olimmehan viime syksyä Kiotossa ja kiertelimme siellä samantyyppisissä paikoissa ja sielläkin oli ruska värikkäimmillään kuten täälläkin. Pekingin Kielletty kaupunkikin juolahti mieleen. Aamupäivällä, keskellä viikkoa, ei huippusesonkina, alueella oli mukavan väljää – siitä huolimatta, että sattui olemaan se kuukauden viimeinen keskiviikko, jolloin sisäänpääsy näihin paikkoihin oli kulttuuripäivän kunniaksi ilmainen!
Puistojen välillä pieniä kujia kulkiessamme näimme soulilaisten arkea: paljon katukeittiöitä, kapeilla kujilla suhaavia skootterikuskia viemässä tai tuomassa jotain ja tämän syksyn (?) hittituotteen, puhelimen selfiekuvauksia helpottavan jatkovarren myyjiä.
Osana palatsikokonaisuutta oli myös kasvihuone, jossa oli toinen toistaan hienompia bonsai-asetelmia – elävää historiaa tämäkin.
Palatsialueelta jatkoimme – jugurttijäätelön vahvistamana – vielä Insadongin markkina-aluelle. Paljon turistirihkamaa, lisää jäätelöpuoteja ja muita pieniä ruokapaikkoja, mutta myös vakavammin otettavaa taidetta, vaatekauppoja ja paljon muuta: esimerkiksi käsin tehtyä paperia ja kortteja myyviä liikkeitä oli paljon ja viuhkoja olisi saanut joka korttelista. Emme ostaneet mitään – matkapäiviä ja siirtymisiä on vielä niin paljon tällä reissulla jäljellä, ettei kannata kerätä yhtään lisäkiloja matkalaukkuihin.
Markkinoiden makuun päästyämme palasimme iltapäivätauon jälkeen vielä Cheonggyecheon-virralle ja jatkoimme sitä Dongdaemunin markkina-alueelle: vaatteiden tukkumarkkinoita korttelikaupalla ja lopuksi hiukan nuhjuisten markkinoiden vastakohtana monipuolinen ja hieno Doosa! tavaratalo, jonka 7. kerrokseen päädyimme syömään illallista. Kävellen Soulia -päivän kunniaksi kävelimme vielä sieltäkin takaisin, jo pimeässä, taas tuon samaisen virran vartta seuraillen hotellille.
Seuraavaksi jätimmekin Soulin kahdeksi päiväksi ja yhdeksi yöksi ja kävimme Jejun saarella. Kotimme Soulissa, tämä Rian-hotellin, jätimme tyhjilleen yhdeksi yöksi – maksoimme tästä yhdestä käyttämättä jääneestä yöstä pienen neuvottelun jälkeen puolet normaaliyön hinnasta, mikä on ihan ok siitä ilosta, ettei tarvinnut kasata tavaroita tässä välissä vaan saatoimme käydä Jejulla vaan ”päivärepuilla”.