Pohjois-Korean rajalla

DMZ

Kahden päivän Jejun retken jälkeen oli vuorossa – retkipäivä! Vaikka olimme mielestämme ajoissa liikkeellä rajaretken varaamisen kanssa, niin mahdolliset vaihtoehdot rajautuivat lopulta lauantaihin.

IMG_8151

Rajaretkivaihtoehtoja on useampia, joista me valitsimme JSA (Joint Security Area) – tai toiselta nimeltään Panmumjom – retken. Tarjolla on myös laajemmin rajaseutua koluava DMZ (Demilitarized Zone) -retki ja vuonna 1978 löydettyyn pohjoiskorealaisten kaivamaan kolmanteen tunneliin vievä retki.

Matka Soulin keskustasta rajalle kesti runsaan tunnin ja sen aikana meille kerrattiin retken sääntöjä: Ovathan kaikki pukeutuneet asiallisesti? Ei minihameita, ei sandaaleja. Raja-alueella valokuvia saa ottaa vain kun siihen erikseen annetaan lupa. Mahdollisiin vilkutuksiin toiselta puolelta ei saa vastata millään tavalla.

Pohjois-Korean raja

Matkalla näimme myös miten rajalle menevää tietä reunustaa korkea piikkilanka-aita, jossa on säännöllisin väliajoin vahtitorneja – tie kulkee joen rantaa pitkin ja joen toisella puolella on Pohjois-Korea. Tien yllä on rajaa lähestyttäessä tihenevin välein tukevia betonisiltoja, joissa on mainostauluja – nämä ovat oikeasti siltoja, jotka räjäytetään alas tukkimaan tietä, jos Pohjois-Korean tankit tulisivat rajan yli. Opimme myös, että Hangang -joen ylittää 29 siltaa ja lisää on rakenteilla, näin paitsi liikenteen sujuvuuden takia, myös siksi, että mahdollisessa sotatilanteessa kaikki sillat eivät tuhoutuisi kovin helposti. Pohjois-Korean puolella kukkulat ovat paljaita – puut on katkottu, jotta mahdollinen liikehdintä kukkuloilla näkyisi. Sitten vuoden 2004 kukkuloilla puolin ja toisin ei enää ole ollut iskulauseita ja kummankin puolen kovaääniset ovat hiljenneet – sitä ennen maat kilpailivat näiden tehossa.

Opas kertoi myös miten Kaesongin alueella lähellä rajaa, Pohjois-Korean puolella, eteläkorealaiset yritykset voivat käyttää sikäläistä työvoimaa 65 dollarin kuukausipalkalla, josta työntekijät saavat 5 ja valtio 60 dollaria. Työläiset saavat myös ruuan, mutta jälkiruoaksi saamansa suklaakeksit he säästävät ja myyvät markkinoilla saadakseen niistä rahaa, kokonaan itselleen. Opas kertoo myös Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan tulevista pakolaisista, joita niitäkin on enenevässä määrin ja miten heille on tarjolla 3 kuukauden sopeutusvalmennus, jossa opetetaan miten Pohjois-Korean ulkopuolinen maailma toimii. Ja että eteläkorealaiset tunnistavat heidät murteesta, vaikka samaa kieltä puhuvatkin.

Pohjois-Korean raja, rautatie Pohjois-Korean raja, rautatie Pohjois-Korean raja, rautatie

Pysähdyimme ensin yhdellä maiden välille rakennetun rautatien Etelä-Korean puoleisella asemalla – juna toki ei kulje, mutta rata on jo olemassa, vuodesta 2007 alkaen. Täällä on myös Freedom Bridge, viimeinen kohta ennen rajaa, jonne eteläkorealaiset pääsevät ja sillan pää täynnä heidän toivenauhojaan. Passimme tarkistetaan ensimmäisen kerran täällä.

Pohjois-Korea, Freedom BridgePohjois-Korea, Freedom Bridge

Seuraavaksi siirrymme demilitarisoidun vyöhykkeen rajalle, passimme tarkistetaan toisen kerran ja siirrymme toiseen bussiin – meidät Soulista tuonut turistibussi ei saa ajaa Panmumjoniin, rajalle asti. Käyttäytymissäännötkin kerrataan vielä – kukaan ei halua, että rajalla tänään vallitseva rauha rikkoutuu meidän takiamme.

Panmumjonissa näemme rajalla olevat siniset rakennukset, jotka ovat puoliksi kummankin Korean puolella ja pääsemme yhteen niistä sisälle – ja pääsemme ylittämään rakennuksen sisällä rajan. Olemme siis käyneet myös Pohjois-Koreassa (vierailun kelpoisuutta maapisteenä mietimme vielä).

Pohjois-Korea, DMZ Soul DMZ Pohjois-Korea Pohjois-Korea, DMZ Soul DMZ Pohjois-Korea Soul DMZ Pohjois-Korea
Pohjois-Korea, raja Soul DMZ Pohjois-Korea Pohjois-Korea. DMZ Soul DMZ Pohjois-Korea

Jatkamme vielä demilitarisoidulla vyöhykkeellä bussilla ja käymme katsomassa paikan, jossa oli se poppelipuu, jonka kaatamisesta melkein syttyi sota vuonna 1976. Puu onnistuttiin sittemmin tuomalla massiivinen määrä sotakoneistoa valmiuteen Pohjois-Korean rajalle kaatamaan. Lyhyt pysähdys sillalla, jota käytettiin sotavankien vaihtamiseen. Sillan nimi on No return – kun ylität sen, et enää voi palata toiselle puolelle. Matkalla näemme myös ”lipputankosodan” lipputangot – Pohjois-Korean 160 metriä ja Etelä-Korean vain 100 metriä korkean lipputangon.

Pohjois-Korean raja, No return -silta Soul DMZ Pohjois-Korea

Lopuksi kunnon turistiretken tapaan pääsemme matkamuistokauppaan – ostamaan vaikka JSA-aurinkolasit: rajalla partioivat sotilaat pitävät kummallakin puolella nykyisin aurinkolaseja, jotta eivät innostuisi tuijotuskilpailuihin. Etelä-Korea maksaa myös pohjoiskorealaisten aurinkolasit. Me tyydymme yhteen magneettiin – ja jäätelöön.

(Rajasta ja alueen konflikteista on hiukan laajemmin juttua suomeksi esimerkiksi blogissa Isonenä Pekingissä.)

Tags from the story
, , ,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *