Tonle Sap -järvellä

Tutustumme Siem Reapin alueen lukuisiin temppeleihin ja muihin kohteisiin, kuten tämä Tonle Sap -järvi useamman erillisen retken taktiikalla.
Tänään kävimme ensin aamuvarhaisella Ta Prohm -temppelillä, jossa puiden massiiviset juurakot pitävät lähes tuhatvuotista temppeliä tiukassa syleilyssään. Vasta sen jälkeen nautimme välillä aamiaisen hotellillamme ja jatkoimme sitten 15 kilometrin päässä Siem Reapista sijaitsevalle Tonle Sap -järvelle. Järviretken jälkeen vuorossa oli hetken aikaa hotellin uima-allas ja sen jälkeen vielä retki Angkor Watin temppelille auringonlaskun aikaan.
Angkorin alueen temppeleitä kierrämme lähipäivinä vielä lisää ja palaan niihin vasta niitä hiukan sulateltuani – käydään siis sitä odotellessa Tonle Sap -järvellä.

Tonle Sap -järveä väitetään yhdeksi maailman kalaisimmaksi makean veden järveksi ja on Unescon luontokohde. Alueen asukkaat asuvat järvessä tolppien varassa tai kelluvissa taloissa, ja kun järven pinnan korkeus ja pinta-ala muuttuu sadetilanteen mukaan, niin asukkaat muuttavat taloista ja kylistä toiseen tilanteen mukaan. Monet alueen köyhissä oloissa elävistä asukkaista ovat vietnamilaista alkuperää ja kristittyjä, ja siis Kambodzassa ei niin suosittua vähemmistöä Vietnamin miehitettyä Kambodzan 1979.

Lähdemme järvelle jonkinlaisesta satamasta, vesibussin tapaisella ja näemme aluksi kapeassa salmessa lähinnä vedessä kasvavia puita ja vesihyasinttia kaikkialla. Salmen avauduttua hiukan laajemmaksi vesialueeksi saavumme kylään, jossa on kyläläisten asumuksia, kauppoja, kristitty kirkko ja buddhalaistemppeli ja lähetysasema.

Satumme kylään koulupäivän loppumisen aikoihin ja liikkeellä on paljon veneitä, joissa on koululaisia – vähän erilainen koulumatka ja koulukuljetus täällä. Jos näitä nyt koulukuljetuksiksi voisi sanoa, sillä lapset kulkevat veneillä keskenään.

Kyläläisten taloissa näytetään tekevän kalastamiseen liittyviä askareita, selvitellään ja paikataan verkkoja ja siirretään kaloja veneistä astioihin.

Järvellä on tietysti myös turistirysä, josta saa dollarilla juotavaa ja voi ihmetellä surkeaa krokotiilia pienessä aitauksessa. Ei ehkä kovinkaan mielenkiintoinen pysähdys tämä, vaikka muutamat tarjolla olleet taulut olivatkin ihan kivan näköisiä. Mutta koko alueen näkeminen, taloineen ja ihmisineen oli kiehtova kokemus – en muista, että vastaavaa olisimme oikein missään muualla nähneet. Merimustalaisten asumukset Thaimaassa monta vuotta sitten, mutta täällä näkemämme kylä oli kyllä sitä raikkaampi ja elävämpi kokemus!

Joella näimme myös jonkin verran lintuja, merimetsoja, haikaroita ja kuningaskalastajia, mutta kun tämä ei ollut luontosafari, niin niitä ei erityisesti pysähdytty ihmettelemään, eikä kuvaamaan.

Tonle Sap -järveen liittyen vielä sellainen fakta, että järvisysteemiä pitkin pääsee aina Phnom Penhiin asti, jos ei ihan keskellä kuivaa kautta yritä – ilmeisen mielenkiintoinen vaihtoehto ainakin Phnom Penh – Siem Reap -välin matkustamiseen bussilla. Me lensimme tuonkin välin, kunolemme tälläkin kertaa liikkeellä melko tiukalla aikataululla per maa.