Saavumme virkeinä Ho Chi Minh Cityyn, aikaisesta aamusta huolimatta – olimmehan vielä aamulla Siem Reapissa käyneet ihailemassa auringonnousua Angkor Watilla – sillä Cambodza Angkor Air ystävällisesti siirsi meidät business-luokkaan! Ehdimme kentällä syödä ihan kelvollisen lounaan CIP (Commercially Important People) -loungessa ja koneessa juomatarjoilu pelasi vaikka lento kesti vain tunnin.
Aloitamme kaupunkiin tutustumisen pistäytymisellä Sky Deck -näköalatornissa, joka onnistuu määritelmällä ”20 Iconic Towers” määrittelemään itsensä 262 metrillään samaan joukkoon Burj Khalifan, Empire State Buildingin ja muutaman muun korkean rakennuksen kanssa. Mutta ”iconic” tai ei, niin hyvän yleiskuvan Saigonista tornista saa ja sieltä näkee tietysti myös Saigon-joen.
Seuraavana aamuna kaupunkikierros vie meidät ensin ranskalaistaustaisen kaupungin ranskalaisille monumenteille: Gustave Eiffelin suunnittelemaan postitaloon, jossa lasimaalauksen sijaan on nykyisin Ho Chi Minhin kuva.
Notre Damen näköisen kirkon tiilet on kuulemma laivattu tänne Ranskasta.
Ranskan vallan ajalta siirrymme sitten ripeästi Vietnamin sodan loppuvaiheisiin. Entisen presidentipalatsin, nykyisen Uudelleen yhdistymisen palatsin aita on ensimmäinen rakennuksen nähtävyys. Tästä tankit vyöryivät palatsiin Saigonin keväällä 1975 kaatuessa. Puistossa on tarjolla myös replikat tankeista. Itse rakennuksessa näemme presidentin vastaanotto- ja asuintiloja ja ylätasanteella helikopterin – viimeiset amerikkalaissotilaat evakuoitiin tämän rakennuksen katolta, mutta heidän vietnamilaiset vaimot ja lapset jäivät kaupunkiin. Rakennuksen pohjakerroksessa on sodanjohtoon liittyviä tiloja huone toisensa jälkeen, radiolähettimiä ja -vastaanottimia ja myös huoneellinen telex-kirjoittimia.
Jatkoimme sodan teemalla ja vierailimme sotamuseossa, nimeltään jotain sen suuntaista kuin ”Amerikkalaisen imperialismin ja Etelä-Vietnamin nukkehallinnon sotarikosten museo”. Täällä on esillä museorakennuksen ulkopuolella paljon lentokoneita ja tankkeja ja itse museossa paljon valokuvia teemoittain. Erityisesti amerikkalaisten Vietnamiin lentokoneilla levittämien myrkkyjen, mm. Agent Orangen, vaikutukset ja monet kuuluisat Vietnamin sodan aikaiset lehtikuvat. Ulkona on myös selliosasto, jossa näimme amerikkalaisten käyttämiä tiikerihäkkejä – ja täälläkin ranskalaisen keksinnön, giljotiinin.
Sotamuseossa on myös ”yhteenvetokuva” USA:n sodista tällä vuosikymmenellä: Toinen maailmansota, Korean sota ja Vietnamin sota ja pysähdyimme kuvan äärellä toteamaan, että olemme tänä vuonna tulleet vierailleeksi kaikkien näiden sotien museoissa, kesäkuussa Normandiassa, muutama viikko sitten Soulissa ja nyt tämä.
Iltapäivä sujuikin sitten jo kevyemmissä merkeissä – vierailimme lakkatyöpajassa, josta meillekin, jotka emme aikoihin ole oikein mitään matkamuistoja ostaneet tarttui mukaan kaunis lautanen.
Ja iltapäivällä tapasimme blogimme lukijoita Saigon-joen rannalla, mutta tästä kirjoitinkin jo ihan oman juttunsa.
New World -hotellilta Majestic-hotellille pitkin Dong Khoi -katua ubertaksilla ajaessamme näimme myös vilauksen kaupungin hienommasta puolesta: täällä ovat maailman merkkilaukku- ja -vaatekaupat vieri vieressä.
Paluumatkalla poikkeamme Ben Thanh -markkinoilla ja ostamme hiukan niitä täällä edulliseksi mainostettuja cashew-pähkinöitä, ei Suomeen vietäväksi vaan heri syötäväksi. Ja havainnoimme, miten täällä länsimaalaiset, me mukaanlukien, pitävät tiukasti kiinni laukuistaan ja kameroistaan – koruthan ovat tallelokerossa, sillä Saigon ei enää ole kovin viaton kaupunki – 10 miljoonaiseen kaupunkiin mahtuu myös rikollisuutta.
Mielenkiintoinen juttu! Tällä matkalla en ehtint perehtyä tarpeeksi kaupungin historiaan, vaikka tietysti sodan takia siitä moni asia onkin jo tuttua, mutta nyt tuli keskityttyö muihin asioihin – hyvä siis lukea tämäkin postaus :)