Cu Chin tunnelit

Vietkongin sissien kaivamat Cu Chin tunnelit sijaitsevat n. 50 km luoteeseen Ho Chi Minh Citystä. Sodan aikana vietnamilaiset kaivoivat n. 200 km maanalaista tunneliverkostoa lähelle amerikkalaisten asemia ja tukikohtia, jopa niiden alle. Tunneleita käytettiin asuntoina, varastoina, sairaaloina ja pakopaikkoina.
Viimeisen Vietnamin päivämme aamuna – ja viimeisen Olympian kiertomatkan päivänä – kävimme vielä tutustumassa tähän Vietkongin sissien mestarinäytteeseen.

Cu Chi Vietnam

Tunneleita oli jopa kolmessa tasossa ja nyttemmin ylimmällä tasolla olleita tiloja kuten aseiden valmistustilat, keittiö ja sairashuone on avattu länsimaisille (lue isoille) turisteillekin saavutettavaan muotoon, eli niihin on rakennettu uusi katto alkuperäistä korkeammalle. Myös muutamia tunneleita on laajennettu alkuperäisestä siten, että jos vaikka länsimaalaiset turistit eivät niissä ihan suorana kävelemään pystykään, niin polvet koukussa tai osittain kontaten hekin halutessaan voivat itse tunneleihinkin tutustua. Me emme halunneet – kävimme vain katsomassa muutaman tunnelin suuta, mutta emme lähteneet lyhyintäkään 15 metrin väliä kulkemaan. Osa ryhmästämme kokeili tunnelia – ja tulivat ulos paidan selät ruskeasta maa-aineksesta likaantuneina. Erityisen hurjalta tuntuivat kuvaukset siitä, miten tunneleihin oli sisäänkäynnit myös Saigon-joelta, eli tunneliin päästäkseen piti sukeltaa siihen ja luottaa, että hetken päästä pystyy nousemaan tunneliin niin korkealle, että seillä on ilmaa.

Cu Chi Vietnam Cu Chi Vietnam

Tunneleissa sissit mm. valmistivat aseita löytämistään räjähtämättömistä ammuksista ja olivat suojassa amerikkalaisilta. Tunneleiden suojaksi oli rakennettu monenlaisia ansoja – eläinten pyydystykseen käytettävien ansojen tapaisia, joiden piikit vahingoittavat saaliseläintä ja lukitsevat sen ansaan – mutta tässä tapauksessa saaliseläin oli amerikkalainen sotilas. Tai ihan erityisesti USA:n armeijan käytävärottina käyttämät pienikokoiset vaikka meksikolaista alkuperää olevat sotilaat, joita pyydystettiin mm. terävillä bambukepeillä pohjustettuihin ansakuoppiin.

ruohikkoansa

Tunneleiden pitämiseksi piilossa niiden keittiötilojen savu johdettiin ulos monen kammion kautta ja päästettiin ulkoilmaan pommitusten aikana. Amerikkalaisten käyttämiä etsintäkoiria harhautettiin käyttämällä amerikkalaista saippuaa ja amerikkalaisilta otettuja vaatteita.

Cu Chi Vietnam
Cu Chi Vietnam

Ja turhautuneet amerikkalaiset pommittivat Cu Chin kylää mattopommituksina ja antamalla pommikoneille ohjeen, että ennen kuin ne palasivat tukikohtaan, niin mahdolliset tiputtamatta jääneet pommit pitää tiputtaa Cu Chihin.
Alueen kasvillisuutta, joka piilotti katseilta tunneleiden sisäänmeno- ja ilma-aukot, tuhottiin levittämällä alueelle lentokoneesta myrkkyjä niin, että kaikki vihreä kuoli. Eikä heidän olisi tarvinnut kuin etsiä ristissä olevia puita, joilla sissit merkitsivät pienet kuivilla lehdillä peitetyt sisäänkäyntiluukut.

Cu Chi Cu Chi Vietnam

Paluumatkalla Olympian opas kertasi meille vielä Anu Nousiaisen Helsingin Sanomissa 29.1.1997 julkaistun jutun sanoin Cu Chin historiaa. Ote tästä jutusta (linkki siihen poistettu jutun poistuttua netistä).

Vietnamilaistietojen mukaan 16000 sissiä ja kyläläistä eli tunneleissa 1960-luvulla enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti. Koirat hakivat sisäänkäyntejä Paikoin tunneleita kaivettiin kahteen ja jopa kolmeen kerrokseen. Suuri osa on tiettävästi edelleen jäljellä, pätkiä peltojen ja metsiköiden alla. Kunnon karttaa Cu Chin tunneleista ei ole koskaan ollut. Sisäänkäynnit olivat niin ovelia, että amerikkalaiset joutuivat käyttämään vainukoiria löytääkseen ne. Vietkong vastasi sirottelemalla maastoon pippuria ja chiliä. Sissit käyttivät myös amerikkalaista saippuaa harhauttaakseen koiria. Tunnelit olivat ahtaita, noin 60 senttiä leveitä ja 80 senttiä korkeita. Niissä pystyi liikkumaan vain ryömimällä. Ne tunnelit, joita näytetään matkailijoille Ben Binhin kylän lähellä, on laajennettu.

Aamulla kaupungista ulospäin ajaessamme oli mielenkiintoista seurata keskustaan vyöryvää aamuruuhkaa. Tuhansia ja taas tuhansia kaksipyöräisiä monen kaista leveydeltä ja isot risteykset täyttäen. Oli siellä muutama autokin ja jokunen paikallisbussi, mutta Ho Chi Minh Cityn metro on vasta rakentumassa samantuntuisella aikataululla kuin metro Espooseenkin. Tosin 10 miljoonainen kaupunki taitaisi sitä kiireellisemmin kuin Espoo tarvita – talouden edelleen ”vain” kasvaessa 8 prosentin vuosivauhtia ja intialaisten myydessä autoja yhä edullisemmin kaksipyöräiset vaihtuvat autoihin ja kaupungin liikenne puuroutuu entisestään.

Ho Chi Minh City traffic

Tags from the story
, ,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *