Autolla Nepaliin maailmanmatkaajan silmin

Autolla Nepaliin

Juhlistimme loppiaista käymällä katsomassa elokuvan Autolla Nepaliin. Mitenkään väheksymättä matkan perimmäistä tarkoitusta, auttaa Nepalin kastittomia, tai elokuvaa Suomen ensimmäisenä kokonaan joukkorahoituksella tuotettuna elokuvana, niin blogimme teeman mukaisesti keskityn poikien matkareittiin.

Pojat ajoivat karkeasti ottaen reittiä:

  • Suomi (Tampereelta Helsinkiin ja sieltä sitten itään)
  • Venäjä (Viipuri – Pietari – Moskova)
  • Kazahkstan (Astana ainakin)
  • Kirgiisia
  • Kiinan kautta Pakistaniin
  • Intian kautta Nepaliin (Kathmanduun)

ja takaisin, Pakistania vältellen:

  • Nepal – Mumbai, josta auto laivattiin Iraniin
  • Iranista Turkin ja itäisen Euroopan kautta Suomeen

Aasia kartta

Kazahkstanin aroilla matkanteko vaikutti vielä ihan kesyltä – onhan Kazahkstan ollut meidänkin matkahahmotelmissa jo jonkin aikaa, eli ihan perusturistimaa. Kirgiisian vuoristossa matkanteko vaikutti jo hiukan haastavammalta ajamisen näkökulmasta, mutta muuten ei vaikeuksia näyttänyt olevan.

Pakistanin osuus oli  sitten juuri niin extreme mitä Pakistanista olemme aikaisemmin kuulleet – tiet olivat välillä pelkkää kivikasaa ja vuoristossa odoteltiin, että traktori raivaisi isommat vuorilta tielle sortuneet kivet pois, jotta liikenne yleensä voisi kohdan odottaa. Elokuvan – ja reitin – ehdottomasti huikein kohta oli Pakistanissa valtatiestä puuttuvat 27 kilometriä: tie oli muuttunut järveksi ja sen yli autot, myös iso Volkswagen Transporter, kuljetettiin soutuveneen mallisella, joskin hiukan isommalla, veneellä!
Kun minua melkein hirvittää ajaminen autopesuun tai oikeaan kohtaan autoa renkaiden vaihtoon ajettaessa, niin voin vaan kuvitella miltä tuntuu auton ajaminen veneen päälle asetetuille parille lankulle! Mutta auto saatiin kuin saatiinkin järven yli!
Mutta seuraavaksi Pakistanissa poikia odottivat vielä pahemmat tilanteet – samaisella tieosuudella oli ollut edellisenä päivänä terroristi-isku, jossa oli tapettu 20 ihmistä ja ensin tielle ei päässyt lainkaan ja sitten kun taas pääsi, niin tunnelma ajaa samaa tietä oli jokseenkin kolkko rynnäkkökiväärillä varustetun poliisin istuessa osan matkaa autossa mukana etupenkillä. Kuten pojat totesivat, tuolla osuudella ei oikein osannut maisemista nauttia, vaikka ne kauniita olivatkin.

Elokuvan antama kuva Intian liikenteestä vastasi omaa kuvaamme siitä – mitä tahansa voi tulla isollakin tiellä vastaan: autoja väärään suuntaan, ihmisiä ja kaikenlaisia eläimiä. Ei ihme, jos siellä sattuu liikenneonnettomuuksia. Ei käynyt kateeksi ajatus ajamisesta Kathmandusta Mumbaihin!

Mumbaista poikien auto laivattiin Iraniin, kun oikein muuta turvallista ja mahdollista reittiä pois Nepalista ei ollut, kun Pakistaniin kukaan ei halunnut takaisin ja ajo läpi Iranin tuntui ihan sivistyneeltä osuudelta Pakistanin ja Intian jälkeen. Irankin on ollut meidänkin matkahahmotelmissamme ja elokuvakin vahvisti kuvaa siitä, että sinne voisi hyvinkin mennä.

Osuuden Iranista Turkin kautta eteenpäin itäisen Euroopan kautta elokuva kuittasi hyvin lyhyesti, mutta eipähän Euroopassa mitään haasteellista noihin aikaisempiin maihin verrattuna ollutkaan! Kuumailmapallot Kappadokian maisemissa olivat kyllä vaikuttava näky.

Projektin varsinainen päämäärä – siis ei matkailla Aasiassa vaan autta Nepalissa – tuntui toteutuneen hyvin poikien tempauksen saatua julkisuutta erityisesti Nepalissa ja sen myötä paikallisten toimijoiden, erityisesti NCELLin liittyessä kastittomia auttavien joukkoon: ainakin lapset näyttivät saaneen uuden hienon koulun ja koulupuvut.Princess Beadsin korutkin löysivät Suomeen ja mm. niitä voi nytkin ostaa Store of Hope -nettikaupasta ja myymälästä Tampereella. Jos Tampereelle päädymme, kuten hiukan on suunniteltu, niin ehkä pitäisi yrittää käydä myös tuolla!

Princess Beads

 

Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Laura / Tuntemattomaan ja takaisin

    Heh, oma reaktioni oli taas aika päinvastainen. Hiljattain Pakistan on alkanut jostain syystä kiinnostaa. Muutenkin viime syksyinen ensikäyntini Itä-Turkissa avasi silmät ihan uudella tavalla idälle ja roadtrippailu Iranista eteenpäin olisi tosi mielenkiintoista. Tälle reitille en tosin yksinäni lähtisi, kuten yleensä mieluiten teen. Kazakstan ja muut -stan maat myös ovat ehdottomasti mun listalla tällä hetkellä. Kiva muuten tietää, että Store of Hope on Tampereella, sinne kun viikonloppuna olen matkaamassa. Pitää katsoa josko ehtisi piipahtaa :)

  2. says: Pirkko

    Taidamme jo olla liian vanhoja? mukavuudenhaluisia? roadtripeille tuollaisille teille kun tuolla Pohjois-Pakistanissa – vaikka unohtaisi puuttuvat tienpätkät ja terroristiriskit …

    Ja kieltämättä Pakistan Islamabadissa ja paikallisten vieraana on varmasti ihan toinen juttu – ja käsittääkseni sinne tarvitaankin kutsu ja paikallinen kontakti maahan päästäkseen. Tosin en tiedä miten tuon elokuvan auto kuljettajineen sai luvan ajaa maan kautta – tai ehkä asiat olivat toisin tuolloin, tuostahan on jo jokunen vuosi aikaa.

    Mutta – iso kiitos kommenteista ja erityisesti Annikalle tuosta linkistä ystäväsi blogiin!

  3. says: Kristian (kauaspois)

    Harmittaa ihan suunnattomasti etten ehtinyt käydä katsomassa tämän elokuvan ennen kuin lähdettiin matkaan. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta. Noh, kai sen saa vuokrattu tai ostettuu jostain kun palataan Suomeen.

  4. says: Laura R.

    Me käytiin Palmuaseman Sannan kanssa katsomassa myös tämä leffa tuossa ennen vuodenvaihdetta, ja täytyy sanoa että kyllä teki vaikutuksen! Se tunnekirjo mikä meni pitkin kroppaa elokuvan aikana oli ihan uskomaton. Taisin jopa huudahdella ääneen kun jännitin niin paljon juuri sitä kohtaa, missä pojat lastasivat pakettiautoa pienen paatin kyytiin – oln ihan varma että se ei voi päättyä hyvin :D Mutta jestas mitkä maisemat sen venematan aikana olikaan!

    Itään päin kiinnostaisi itseänikin lähteä. Ei ehkä autolla, mutta ”pieni” junamatka Siperian ja Mongolian läpi on varovaisesti jo suunnitelmissa… :)

  5. says: Pirkko

    Kiitos Laura! Juttu oli kyllä elokuvana(kin) hyvä – mieheni jotenkin leffan alkumetreillä mietti, että jos tässä näytetään matkantekoa joka kilometriltä, niin tämä on varmaan tylsä – mutta eipä ollut tylsä vaan hiukan vastoin odotuksia lähes jännityselokuva!

    Kristian – kiitos, tietysti, Sinullekin kommentista – eiköhän tämä tule televisioonkin jossain vaiheessa, on se sen verran hyvä elokuva!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *