Matka minuksi – bloggaamisen ahdistus

Heräsimme liian myöhään saadaksemme lippuja Docpointin kiinnostavimman elokuvan (Citizenfour) mihinkään näytökseen – mutta Some osaksi arkea -blogin Facebook-sivuston suositellessa kotimaista elokuvaa Matka minuksi, olimme riittävän nopeita ja saimme liput lauantai-aamupäivän näytökseen.

Mina Laamon ohjaama Matka minuksi -elokuva kertoo kolmesta erilaisesta nuoresta naisesta, Laurasta, Ellistä ja Juuliasta, jotka kaikki kirjoittavat – tai ovat kirjoittaneet – tahoillaan blogia.

Matka minuksi LauraLaura yrittää syödä liioitellun oikein ja purkaa ahdistustaan blogissaan. Laura ei tunne oloaan niin yksinäiseksi ruudun ääressä: maailmassa on myös muita hänen kaltaisiaan.

 

 

Ellin ensimmäisiä lause bloggaamisesta hätkähdyttää: ”Rakas harrastus, joka vahingoittaa minua ja läheisiäni”. Lause avautuu paremmin vasta kun ymmärtää Ellin pitäneen anoreksiablogia, jonka hän sittemmin on jo tuhonnut.

Matka minuksi JuuliaJuulia on menestyvä lifestylebloggaaja, joka mahduttaa elämäänsä työn, koulun ja blogin. Kohtaus, jossa Juulian äiti ottaa hänestä asukuvia lumisateessa luo mielikuvan iloisesta harrastuksesta. Myöhemmät näkymät Juulian asuntoon ja sen täyttymiseen blogin kautta tulleista meikeistä ja muista Juulialle tarpeettomista tavaroista tekevät harrastuksesta jo vähemmin iloisen – bloggaamisessa on puurtamisen makua. Kuppikakkujen leipominen pikkuveljen kanssakin tapahtunee vain blogin takia.

Bloggaaminen on elokuvassa esillä vähemmän kuin Helsingin Sanomien arvion otsikko Laura, Elli ja Juulia bloggaavat, vaikka mikään ei tunnu riittävän antaa ymmärtää: Lauran osalta bloggaaminen on esillä vain parin lauseen verran ja Ellin osalta bloggaaminen on menneisyyttä, joten vain Juulian tarina kertoo hiukan bloggaajan elämästä.

Lauran tarina jää dokumentin ahdistavimmaksi – katsoja ei saa tietää ratkaiseeko muutto Japaniin hänen ongelmansa. (Jotenkin epäilisin, että itseään ei pääse pakoon muuttamalla toiseen maahan, mutta ehkä parhaimmillaan suuri määrä ulkoisia virikkeitä kääntää katseen ainakin välillä itsestä poispäin ja antaa etäisyyttä ongelmiin.)

Matka minuksi Elli

Ellin opiskelu Joensuussa pääsee elokuvan lopussa alkuun ja päivistä löytyy jo pieniä valonpilkahduksia ja tytöstä elämänviisautta: Jos ei oleta, että elämä on kilpailu, ei siinä voi koskaan hävitäkään. Myös matkablogimaailmassa kilpailuhenkisyys on läsnä ja ehkä paras selviämisstrategia tosiaan on olla kilpailematta, rakas harrastushan tämän pitäisi olla, ja mieluiten vielä sellainen, ettei sillä vahingoita itseään eikä muita!

Juulian kautta elokuva toimii myös ikkunana bloggarin maailmaan. Valokuvaaminen on tärkeä osa sitä, myös matkablogeissa, kameraan ja varusteisiin on panostettava, mutta myös osaamiseen. Matkajuttuja ei sentään pakonomaisesti tarvitse kuvittaa päivän asukuvilla ja menestyvienkään matkabloggaajien kotiin ei virtaa tavaraa kaaokseksi asti!

Kajaanissa asuva Julia pääsee bloggaamisen myötä vierailemaan myös vaatteiden ja meikkien ympärille rakentuvissa tapahtumissa Helsingissä ja kuvankaunis nuori epäröi tilaisuudessa edelleen oikeutustaan olla paikalla. Hän rauhoittelee itseään sanomalla, että kohta hän on junaeväidensä kanssa turvallisesti matkalla kotiin.

Dokumenttielokuvia tulemme, mekin, katsoneeksi turhan harvoin – mutta ainakin tämä elokuva oli kyllä parempi kuin moni fiktio. Näiden nuorten naisten haasteet jäävät pyörimään ajatuksissa vielä elokuvan jälkeenkin: onko matka aikuisuuteen nykyisin kovin monellekin näin vaikea?

Elokuva tulee elokuvateattereihin 24.4.2015.

(Kuvat elokuvan esittelysivuilta ja kuvakaappaus, joka johtaa Juulian blogiin, hänen blogistaan.)

6 kommenttia artikkeliin ”Matka minuksi – bloggaamisen ahdistus

  1. Kiitos vinkistä, onpa mielenkiintoinen dokumentti. Toki kaikki nuoria, nuorilla nuorten huolet jne. Mutta bloggaaminenhan koskettaa ihan mihin ikäluokkaan kuuluukin. Olisi ahdistavaa, jos blogi pyörittäisi elämää eli tekisin asioita, joita en välttämättä edes haluaisi, vain blogia varten. Omalla kohdalla se on päinvastoin eli matsku tulee tekemisistä ja elämästä. 🙂 Välillä niitä voidetuubejakin tulee yllättävän paljon ja niistä saatan ottaa paineita, vaikka pitäisi tuumia, rauhassa vaan. 🙂

    Mukavaa alkanutta viikkoa <3

  2. Kiitos kommentista! Onhan elokuva mielenkiintoinen, mutta kannattanee kuitenkin muistaa, että vain osa bloggaajista ovat noin haasteellisissa elämäntilanteissa. Useimmille se sentään taitaa olla ”vaan” mukava harrastus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.