On the road again – Grand Canyonilta Bryce Canyonille

Bryce Canyon

Canyon Plaza Grand Canyonilla ei ihan vakuuttanut.
Yritimme illalla kysellä hotellin vastaanotosta mahdollisuutta saada aamuksi taksi auringonnousuun, mutta se osoittautui lopultakin mahdottomaksi! Jäimme kaipaamaan Victoria Angkorin avuliasta henkilökuntaa ja mukavaa ”sohva”-kuljettajaamme Kambodzan Siem Reapissä. Aamiaisella päädyimme arviolta 100 kiinalaisen taakse jonoon – jonottamaan jokseenkin perustasoista aamiaista, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.

Grand Canyon, kun sinne ryhmän kanssa hiukan myöhemmin aamulla palasimme, sen sijaan vakuutti edelleen!

Grand Canyon Grand Canyon

Grand Canyon Grand Canyon

Alimmaiset pari kuvaa ovat intiaaneille aikoinaan kuuluneesta vartiotornista, johon myös kiipesimme aamulla ihailemaan niin taidetta vartiotornin sisällä kuin näköalaa kanjonille hiukan korkeammalta.

Matka Bryce Canyonille oli pitkä, yli 500 kilometriä, ja tänään välipysähdykset olivat tylsiä: Cameron-nimisessä oli tarjolla automaattikahvia ja ainakin tuhat neliötä matkamuistoja. Pagessa yritimme neuvotella lounasleivistä ja -keitosta Safeway-myymälän ravintolanurkkausessa: saimme leivät, mutta keitosta emme päässeet yksimielisyyteen. Lounaspysähdyksen jälkeen bussin paino lisääntyi varmaan kymmenillä kiloilla, kun ohje oli, että ostakaa lähipäivinä tarvitsemanne alkoholi (myös olut) nyt, sillä Utahissa sitä ei saa. Tylsien restroom -pysähdysten lomassa bussi ei sitten pysähdykään, ei vaikka olisi jotain mielenkiintoista, kuten vaikka Painted Desert -alueen näkymät tien sivussa – sigh.

On the road to Bryce Canyon Red Canyon

Red Canyon, joka oli iltapäivän ensimmäinen oikea kohde, ei ole kanjoni, mutta muuten hienon näköistä seutua. Opas varmistaa, että englanninkielen sanavarastoomme kuuluu sana hoodoo. Alla kuvia näistä, jos et tiennyt mitä ovat, hoodoot.
Red Canyonilla maisemat alkavat myös olla osittain lumen peittämiä.

Red Canyon Red Canyon

Päivän uusi kohde tänään on Bryce Canyon. Tämän osalta voisi varmaan taas vaan todeta, että antaa kuvien puhua.

Bryce Canyon
Bryce Canyon Bryce Canyon

Mitä kuvat eivät kerro on, että iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä huolimatta Bryce Canyonilla on vielä helmikuussa kylmä ja osa näköalapaikoista oli jään ja lumen takia suljettuina. Meillä on kuitenkin ollut toistaiseksi loistava tuuri säiden suhteen – aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta joka päivä!

Palatessamme Bryce Canyonin pieneen kylään majoittuaksemme Ruby’s Inniin näemme tien laidalla useammassa kohdassa muulipeuroja, mutta auringon jo laskiessa ne peittyvät pian hämärään. Ruby’s Innin ravintola on ainoa paikka syödä päivällistä – ja ruuhkainen sellainen. Minkähänlaista näillä kulmilla on kesäsesonkina, kun hiljaisena talvikautenakin, ainakin tänään, jonotamme lähes joka aterialle!

Päivän päätteeksi etsin vielä jonnekin matkalaukun uumeniin, toivottavasti, hukkunutta uuden Olympus PEN E-PL7 -kamerani salamaa, kun jossain vaiheessa päivän mittaan olisin kaivannut sitä Lassen kasvoja valaisemaan. Ei löytynyt – sigh. Toisaalta emme ole matkalaukkuja vielä kertaakaan purkaneet, emmekä viitsi sitä nytkään tehdä. Ehkä sitten Las Vegasissa, jonne suuntaamme huomenillaksi, Zionin kansallispuiston kautta – siellä kun olemme samassa hotellissa jopa kaksi yötä!

Join the Conversation

9 Comments

  1. Muutama vuosi sitten kun olimme Grand Canyonilla, totesimme, että siellä tulisi olla yli vuorokausi. Siksi, että näkisi kanjonin kunnolla kaikissa valoissa. Emme tätä olleet tajunneet ja koska majapaikka ei ollut lähelläkään kanjonia, näimme sen vain illasta.

    Se majapaikka oli ihan kamala motelli, missä myös oli kaksisataa kiinalaista ja aamiaiseksi jotain muroja vaan. Onneksi oli oma auto, niin oli myös omat eväät. Tuollaista alkoholi ”ongelmaa” en muista. Minusta se oli enemmänkin aina niin, että yhdestä kaupasta sitä sai ja toisesta ei.

    Bruce Canyonista muuten sanotaan, että se on ”Hitommoinen paikka hukata lehmä ” :) No todellakin on. Mulla on juurikin samanlaisia lumisia kuvia, koska oltiin myös talvelle.

    Zion oli ehkäpä mun suosikki. Jotenkin niin mieletöntä kuinka maisema voi siellä vaihdella. Käytiin joka paikassa myös vähän patikoimassa, mutta Zionissa tehtiin ihan kunnon lenkki.

    Noihin kansallispuistoihin kyllä aion palata vielä. Las Vegasiin välttämättä en…

  2. Mahtavia nuo oranssit värit! Tuonne Bryce Canyonille ja Zioniin ollaan myös suuntaamassa ens kesänä. Tosin jälleen kerran telttameiningillä ja omilla eväillä. Mä en yleensä gluteenitonta ruokavaliota noudattavana voi edes syödä noita Jenkkien surkeita motelliaamiaisia…

    Kuten Annakin tossa ylhäällä toteaa, niin kansallispuistot kiinnostaa ainakin mua aina vaan. Vegas ei. Kerta riitti vuonna 1996. Sen koommin en ole käynyt. ;)

  3. Grand Canyon on upea ja niin näyttää olevan Brycekin. Onpa harmi, jos bussimatka on ollut tylsä. :( Sen vuoksi tykkään ajella omalla (vuokra) autolla, kun voi pysähdellä aina, jos vastaan tulee jotain mielenkiintoista.

  4. says: Laura R.

    Aivan mahtavia nuo maisemat tuolla Bryce Canyonilla! Pitääpä ottaa tuo seuraavaan matkaohjelmaan, kun Grand Canyon tuli edellisellä keikalla jo tsekattua – tosin vain yhdessä valossa, eli ajan kanssa ois kyllä upeaa palata sinnekin. :) Odottelen innolla Zionin kuvia!

    Toivottavasti kameran salama löytyy. Mä hukkasin oman E-PL5:n salaman jonkun joen kivikkoiselle penkalle Uudessa-Seelannissa…

  5. says: Pirkko

    Kiitos kommenteista Anna, Kea, Elina ja Laura!
    Meillä on tosiaan tainnut olla aukko sivistyksessä kun vasta nyt kierrämme näitä puistoja, kun vaikuttaa siltä, että ”kaikki” muut ovat jo täällä olleet tai ainakin matka on jo (melkein) varattuna.

    Kommentteja kommentteihinne:

    Alkoholijuttu riippuu siitä minkä osavaltion puolella on, Arizonassa sitä on tarjolla, Utahissa ei – jos sen nyt sitten on väliä.

    Matkanjärjestäjämme on reittimme suunnittelussa selvästikin oivaltanut tuon, että puistoissa pitää käydä ainakin kahdesti, sillä sekä Grand että Bryce Canyonilla meillä on iltapäivä ja aamuvierailut.

    Amerikkalainen ruoka ei tosiaan ainakaan tämän reitin pikaruokapaikoissa ole vakuuttanut – mutta eläähän sitä hetken vaikka energiapatukoilla!

    Ja tuosta bussimatkailusta, eilisen rytmitys nyt tosiaan oli hiukan tylsä, mutta aikaisempina päivinä pysähdykset ovat olleet riittävän mielenkiintoisia ja toissapäivänä juuri mietin, että pitäisi yhdelle tutulle pariskunnalle, joka on enemmänkin bussimatkoja tehnyt, kommentoida, että ihan kiva tapa tämä on matkustaa! Niin se vaihtelee. iPad on kyllä ehdoton ja parin kuukauden ajalta katsomattomien elokuvien varasto – leffa tai pari päivässä sopii hyvin maisemien katselun pariksi, etenkin kun vieläkin ollaan melko lähellä tuota Hollywoodia.

    Olympuksestani olen muuten pitänyt kovasti, kuvat vetävät vertoja Lassen EOS 6D:lle ja se kulkee kivasti käsilaukussa. Kaipa niitä salamiakin saa rahalla uusia, jos tuo ei löydy.

    Niin, ja vielä lopuksi Las Vegasista – en aikoinaan halunnut sinne ensimmäistäkään kertaa, mutta sittemmin alkoi uteloittamaan. Yövyimme Laughlinin paljon pienemmässä kasinokaupungissa yhden yön Los Angelesin jälkeen ja jos ajattelen, että Las Vegas on kaikkea sitä potenssiin jotakin, niin melkein hirvittää jo etukäteen!

    Kohta pitääkin jo uskaltaa laittaa nenä ulos tuonne luultavasti pakkasen puolella olevaan talviaamuun ja hakeutua aamiaiselle, ulkokautta tietysti näin motellimajoituksessa, hrrrrr

  6. Upeita kuvia! Tuo Bryce Canyon näyttää tosi mahtavalta, pitääpä laittaa sekin listalle. Juuri päättyneeltä jenkkireissulta mulle jäi eniten mieleen just luonnonpuistot ja halu palata niihin takaisin. Vegasilla tosiaan ei niin väliä, nyt on nähty eikä tarvitse uudestaan mennä.

    Meiltäkin muuten jäi Gran Canyonin auringonnousu viime viikolla näkemättä, vaikka omalla autolla oltiinkin. Herättiin kyllä ja hypättiin autoon aamuvarhaisella, mutta vasta siinä vaiheessa tajuttiin, että kelloja olisi pitänyt siirtää tunnin eteenpäin. Oltiin siis auttamattomasti myöhässä. Auringonlasku sentään nähtiin, vaikkei se näin talvisaikaan niin ihmeellinen ollutkaan. Kun kysyttiin infossa, mihin kannattaa suunnata auringonlaskua katsomaan, niin vastaus oli ”kesään” :)

    Eikä se muuten omalla autollakaan ole niin helppoa se kuvaamaan pysähtyminen. Isojen teiden varsilla ei ole pysähtymispaikkoja juuri siinä missä niitä kaipaisi ja muut autoilijat ei oikein tykkää hidastelusta tai tien varteen parkkeeraamisesta. Nimimerkillä ”tuli testattua” :)

  7. says: Jenni / Globe Called Home

    ”sillä Utahissa sitä ei saa” – mitä ihmettä? Utahissa ei toki saa viinaa ruokakaupasta, mutta kaljaa kyllä saa (kakkoskaljaa, sama meininki kuin täällä Coloradossakin), ja viinakset pääsee ostamaan suomalaisille hyvin tuttuun tapaan (osa)valtion monopolista, joita löytyy osavaltiosta ihan tarpeeksi monta: http://www.alcbev.state.ut.us/stores/

    Ainoa ero on, että Utahin monopolissa on alennuskampanjoita, eli sittenkin vähän vähemmän ryppyotsaisempi meininki kuin mitä Suomessa. :)

  8. says: Pirkko

    Kiitos kommenteista Mirje ja Jenni!

    Mirjelle, juu, tuo tunnin aikaero osavaltioiden välillä tuo vielä lisää haastetta kellonaikoihin, ja tässä liikkuessa myös siihen, että kaikki elektroniikka pysyy suunnilleen perässä sen suhteen mitä kello on.
    Ja tuosta pysähtymisestä, niin ainakin Zionissa tänään näyttivät kyllä bussit ja autot olevan ihan samalla viivalla, eli kapealla tiellä saattoi pysähtyä vaan erityisissä pysähdyspaikoissa.

    Jennille, tietysti olet oikeassa. Albatrosin opas sanoi kyllä tuosta, että turistit voivat ostaa alkoholia erityisliikkeistä, mutta olin jo ehtinyt sen unohtaa tuohon Annan kommenttiin kommentoidessani. Iso kiitos täsmennyksestä!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *