Serlachius-museot

Serlachius Gösta

Meriharakka museoon?

Yksi harvoista minua matkamessuilla todella kiinnostaneista kotimaan kohteista oli Serlachius-museot. Tunsin entuudestaan Serlachiuksen maineen taiteenkerääjänä ja muistelin hämärästi jopa käyneeni joskus isäni kanssa Joenniemen kartanossa, joten tavatessani messuilla Päivi Viherkosken, joka esitteli kotimaan matkailun huippukohteeksi valittua Serlachius-museoita, niin esittäydyin heti ja tarjouduin kirjoittamaan museoista blogiimme.

Hiukan myöhemmin sovimme asiasta Päivin kanssa tarkemmin – museot tarjosivat meille matkan ja vastineeksi kirjoitamme vierailustamme, eli tämä juttu on tehty yhteistyössä museoiden kanssa, mutta mielipiteet ovat omiamme. Tosin ne ovat erinomaisen positiivisia, silla paikka yllätti meidät – positiivisesti, siitä huolimatta, että jo odotuksemme olivat korkeat!

Serlachius-museoihin pääkaupunkiseudulta?

Helsingistä matkaa Mänttään on n. 250 km – vähän turhan pitkä ajettavaksi edestakaisin samana päivänä. Mutta toki Mänttä on silti saavutettavissa päiväretkelläkin: juna Helsingistä lähtee 7:07 ja on perillä Vilppulassa 11:05 (junanvaihto ja tunnin odotus Tampereella, sunnuntaisin, arkisin Helsingistä lähtee juna myös 8:06). Vilppulan asemalta museoille pääsee Serlachius-bussilla, joka talvisin kulkee viikonloppuisin, kesäisin joka päivä. Samalla bussilla pääsee museolta toiselle ja takaisin Vilppulan asemalle, josta juna takaisin Tampereelle lähtee 18:50 ja kun paluussa vaihtoaikaa Tampereella on vain vartti, niin takaisin Helsingissä ollaan 21:52.
(Aikataulut kannattaa toki tarkistaa VR:n sivuilta ennen matkaa, sillä nehän muuttuvat aika ajoin.)

Vilppula

Gösta-museo

Serlachius-museot koostuvat kahdesta museosta: Göstasta, joka käsittää Joenniemen kartanon ja uuden upean viime kesänä valmistuneen museo-osan, ja Mäntän keskustassa sijaitsevasta Gustaf-museosta, joka sijoittuu Serlachiuksen vanhaan pääkonttoriin. Mietimme etukäteen missä järjestyksessä näissä kävisimme ja miten jakaisimme aikamme museoiden kesken ja päädyimme aloittamaan Göstasta ja vaihdoimme vasta 16:20 bussilla Gustafiin ja näin jälkikäteen arvioiden ainakin aikuisille kävijöille, jotka haluavat painottaa taidetta hiukan yli historian, tämä on hyvä järjestys ja hyvä ohje ajankäytölle.

Göstassa on myös hyvä ravintola, jossa mekin söimme ensin lounaan ja myöhemmin iltapäivällä nautimme jälkiruuan ja kahvia ja teetä. Myös Gustafissa on pieni kahvila. Ravintolan tuoleihin kannattaa muuten kiinnittää huomiota, niiden vino selkäosa joustaa mukavasti niillä istuttaessa. Tuolit ovat englantilaisen Harry Owenin suunnittelemia.

Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola

Göstassa ”uhrasimme” myös melkein tunnin uuden museon suunnittelu- ja rakennusprojektia esittelevälle filmille. Erityisesti Guggenheim tai ei-Guggenheim -keskustelun tiimoilta oli kiinnostavaa nähdä ja kuulla miten ainakin näennäisen suoraviivaisesti tällainen museo on noussut Mänttään: kuvat arkkitehtuurikilpailuun tulleista 567 ehdotuksesta styroksipaalien päällä tyhjässä teollisuushallissa Vilppulassa olivat vaikuttavia, samoin espanjalaisarkkitehtien reaktiot voittoonsa.
Toki, jos vaikka museorakennus nousikin Mänttään ripeään tahtiin sen jälkeen kun päätös sen rakentamisesta vuonna 2010 oli tehty, niin kokonaisuudessaan prosessi Hämeessäkään ei ollut liioitellun nopea, olihan ideaa ensimmäisen kerran herätelty jo vuonna 1933.

Göstan näyttelyistä

Osa museoiden näyttelyistä on enemmän tai vähemmän pysyviä, osa taas vaihtuvia. Maaliskuun alussa näkemistämme kokonaisuuksista Synti-näyttely on avoinna 24.5. asti ja Markiisitar ja Paroni 26.4. asti, muut näyttelyt ovat nähtävissä myös vaikka ensi kesänäkin ja toki sitten näiden kahden vaihtuvan näyttelyn tilalle kesäksi avautuvat näyttelyt Toisten taidetta, Kaukainen kosketus ja Visio 2015, jotka varmasti myös ovat kiinnostavia.

Malli ja hullu kuvailija

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Joenniemen kartanon yläkerrassa on esillä teoksia suomalaisen taiteen kultakaudelta ja ne esitellään ihan uudella tavalla, teosten mallien näkökulmasta. Kirjailija Riikka Ala-Harja on laatinut teosten rinnalle tekstit, joissa hän kertoo mallin ajatuksia.
Näyttely on kuulemma ollut hyvin suosittu ja aivan ihania teksti-kuva -pareja täältä löytyikin, vai mitä pidätte tästä Hugo Simbergin työstä Veljekset (1902) ja siihen liittyvästä tekstistä?

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja
Samaisia Simbergin töitä on käytetty myös osoittamaan, että tämä wc on tarkoitettu sekä tytöille, että pojille! (Tyttö on Hugo Simbergin työ vuodelta 1903.)
Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Muita mielestämme erityisen hienoja kuva – tekstipareja olivat tämä Minä olen Koli (Koli, Eero Järnefelt, 1908) ja Äiti ja lapsi (Akseli Gallen-Kallela, 1887).

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaSerlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaSerlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Pisteenä iin päälle karhuntalja lattialle – ja tähän on pakko pysähtyä!
Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Ala-Harja oli meille erityisen mielenkiintoinen löytö, sillä hänen tekstinsä johdattelivat meitä myös viime kesänä Normandian maisemissa.

Kartanon yläkerran aulassa esillä olleista teoksista parin kohdalla kannattaa erityisesti pysähtyä. Gallen-Kallelan teos  Talonpoikaiselämää on museon uusin Gallen-Kallela hankinta (173. museon kokoelmissa). Teos myytiin puolivahingossa aikoinaan Venäjälle ja löydettiin vasta äskettäin Ruotsista. Teoksen tarinan voit lukea halutessasi muutaman vuoden takaisesta Serlachiuksen lehdestä.

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaTalonpoikaiselämää teoksen kissasta lapset ovat kuulemma olleet kovin huolissaan: ”Eikö se pala tuossa uunin reunalla?”

 

 

 

 

Teos Mies saunan ulkopenkillä  (Akseli Gallen-Kallela, 1889) puolestaan on mielenkiintoinen jalkojen kuvausvirheen takia: yleensä ihmisillä ei ole kahta vasenta jalkaa!

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Näista yksityiskohdista, kuten muutenkin Gösta-museosta ja sen näyttelyihin meitä (ja koko museoyleisöä) Sakari Helin johdatteli 10 minuutin introlla, joka toistuu tasatunnein museon auditoriossa – kannattaa osallistua!

Synti

Serlachius SyntiRiikka Ala-Harjan tekstittämän näyttelyn oheilla ystävällinen oppaamme Sakari Helin kertoi Synti-näyttelyn olleet erityisen suosittu.
Näyttelyyn on valittu museon kokoelmista teokset kuvaamaan kutakin seitsemästä kuolemansynnistä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo ja niiden rinnalle on näyttelyyn tuotu uusia teoksia, jotka kuvaavat uusia kuolemansyntejä: yksinäisyys, ympäristötuho, vapaudenriisto, eläinrääkkäys, köyhyys, nationalismi ja lapsuuden loppu. Ajattelimme ensin, että näyttelyssä on seitsemän museon kokoelmista valittua työtä vanhoilta mestareilta ja sitten näistä samoista synneistä seitsemän uutta työtä, mutta näkökulma, että myös kuolemansynnit oli määritelty uudelleen, teki näyttelystä erityisen kiinnostavan.

Meitä puhuttelivat vanhojen mestareiden töistä erityisesti Gallen-Kallelan Probleemi edustamassa ylpeyttä ja Albert Edelfeltin Porilaisten marssi edustamassa ahneutta.

Serlachius Synti Serlachius Synti

Uusista kuolemansynneistä yksinäisyyttä kuvaavat Anu Jaatisen kanootit hallitsevat tilaa, mutta ehkä sittenkin pysäyttävin oli kokoelma lausepareja, joissa on maahanmuuttajien ajatuksia suomalaisista ja suomalaisten ajatuksia maahanmuuttajista: Dzamil Kamangerin ja Kalle Hammin teokseen The Patched Culture valitut lauseet ovat molemmin puolin pysäyttävän tylyjä!

Serlachius Synti
Serlachius Synti Serlachius Synti

Serlachius Synti Serlachius Synti

Tiina Saariston nationalismia kuvaavan työn edessä kannattaa myös viipyä pitkään, teoksessa on niin paljon hienoja yksityiskohtia, että ne eivät avaudu yhdellä vilkaisulla.

Serlachius Synti

Synti-näyttely on herättänyt keskustelua ja on kuulemma ollut suosittu retkikohde myös seurakuntien keskuudessa! Erinomaisen onnistunut näkökulma taiteeseen, siis.

Göstan ystävät

Kartanon alakerrassa on esillä museon kokoelmista valittuja Gösta Serlachiukselle mieluisia töitä. Näistä taidetta myös, vaikkakin Serlachiuksia pienemmässä mittakaavassa, harrastaneen isän tyttärenä erityisesti lukuisat Jussi Mäntysen työt, Excelsior (kurki) ja Orkidea (vasa) ja Äidin ylpeys (ilvesemo poikineen) pysäyttävät.
Näiden samojen teosten keskellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni ja Mäntysen kurki tervehtii edelleen minua vieraillessani veljeni luona. Museon edustan puistossa on lisää Jussi Mäntystä Nuori Hirvi -teoksen muodossa ja Gustaf -museon sisäänkäyntiä vartioivat Mäntysen kiviset ilvekset.

Serlachius Gösta Göstan ystävät Serlachius Gösta Göstan ystävät

Ristiäiset 1987

Alakerran kirjaston katon on maalannut Lennart Segerstråle  – lapsuudenkotini ruokasalin katto oli yksivärinen, mutta seinällä oli Segerstrålen lentävät haahkat.

Serlachius Gösta Göstan ystävät

Joenniemen kartanon alakerrassa kannattaa tutustua myös sen ja suvun historiasta kertoviin valokuviin ja pysähtyä hetkeksi vaikka Ruth Serlachiuksen muotokuvan äärellä.

Serlachius Gösta Göstan ystävät

Markiisitar ja Paroni

Uusrokokoo puhutteli meitä vähemmän kuin vanhat mestarit ja synti, mutta museon laaja tarjonta hiukan erityyppisiä näyttelyitä samaan aikaan tarjoaa tietysti jokaiselle omat suosikkinsa. Toki Carl Larssonia ja Helene Schjerfbeck katselee aina mielellään, mutta ihan kaikkiin tämän näyttelyn teoksiin emme jaksaneet, lounaan jälkeen, paneutua.

Serlachius Gösta Markiisi ja Paroni
Serlachius Gösta Markiisi ja Paroni Serlachius Gösta Markiisi ja Paroni
Kuvat: Schjerfbeckin Naamiaiskuva, Rokokoonainen, 1887 ja Larssonin Pikku Suzanne, 1885.

Veistospuisto ja museorakennus

Mäntynen Nuori hirvi SerlachiusEnnen siirtymistä Gustaf-museoon Mäntän keskustaan kiertelemme talvesta huolimatta hiukan museon ulkopuolella, niin puistoon sijoitettujen veistosten kuin itse puistonkin takia. Jussi Mäntysen nuori hirvi puiden keskellä on ehkä vielä kauniimpi kuin oikea hirvi olisi.

Rannassa on laituri, kesällä tänne voisi saapua vaikka veneellä ja kesällä puutarhan kauneus pääsisi oikeuksiinsa. Myös uusi museorakennus ansaitsee tulla kierretyksi – rakennus on suurempi mitä sisältä uskoisikaan, sillä näyttelytilojen lisäksi taloon mahtuu holvi ja työskentelytiloja.

Serlachius Gösta Serlachius Gösta Serlachius Gösta
Serlachius Gösta Serlachius Gösta

Pihapiirissä on kartanon lisäksi myös muita vanhempia rakennuksia, joita käytetään vierailevien taiteilijoiden asuntoina. Työtilat taiteilijoille on Gustaf-museossa Mäntän keskustassa.

Serlachius Taavetinsaari siltaMuseon pihapiiriin kuuluu myös pieni Taavetinsaari, joka on kuulemma kesäisin hyvinkin suosittu paikkakuntalaistenkin keskuudessa. Uusi saarelle johtava terässilta tuotiin autolla Oulusta asti ja sillan matkasta on jopa tehty lyhyt video. Maaliskuun alun (8.3.) sää ei kuitenkaan vielä saarelle houkutellut.

Gustaf-museo

Serlachius Gustaf

Gustaf-museon, Serlachiuksen entisen pääkonttorin aulaa kiertävä Lennart Segerstrålen fresko kertoo paperitehtaan historiaa: miten apteekkari Tampereelta tuli vesitietä pitkin koskien partaalle ja rakensi tiettömän taipaleen taakse paperitehtaan.
Jos opas ei satu olemaan paikalla freskon tarinaa avaamaan, niin Paperiperkele-näyttely viimeistään tekee sen: värikkäästi ja kuuluvasti, kohtaus kohtaukselta, Gustaf Serlachiuksesta Gösta Serlachiukseen.

Serlachius Gustaf fresko SegerstråleSerlachius Gustaf Paperiperkele

Serlachius Gustaf Paperiperkele Serlachius Gustaf Paperiperkele

Paperiperkele-näyttelyn lisäksi viehätyimme Gustaf-museossa Apteekkarin kauppahuoneesta, vaikka se ehkä enemmän lapsille onkin suunnattu.
Vanha paljekamera on kaunis ja sillä voi ottaa kaveristaan vanhanaikaisen kuvan, jonka saa myöhemmin museon kassalta. Ja tokihan apteekki museossa on paikallaan, osa Gustaf Serlachiuksen historiaa sekin.

Serlachius Gustaf Apteekki Serlachius Gustaf Apteekki

Serlachius-historiaa on tarjolla myös museon toisessa kerroksessa, jossa työntekijät, mainioina patsaina, odottavat pääsyä johtajan huoneeseen. Etenkin minulle, jonka isäkin oli ison teollisuuslaitoksen toimitusjohtaja, vaikkakin ”vaan” palkkajohtaja,  johtajan huone tuntuu palalta elävää historiaa. Johtajakin on läsnä, ylväänä rintakuvana.

Serlachius Gustaf Serlachius Gustaf Serlachius Gustaf

Gustafin enkeleiden ja Muinais-Mäntän kohdalla mielenkiintomme herpaantuu – nämä näyttelyt puhuttelevat ehkä mänttäläisiä enemmän kuin meitä, Espoosta tulleita.

Mänttä-Vilppulasta

Serlachius-bussiMatka Gösta-museolta Gustaf-museolta tehdään hiukan kierrellen, ystävällinen kuljettajamme näyttää meille Mäntän kirkon, joka viime kesänä oli koristeltu Kaarina Kaikkosen paidoilla ja Mäntän kuvataideviikkojen tyyssijan, entisen Pekilo-proteiinitehtaan. Taidetta, etenkin kesällä, on taidekaupungissa vähän joka nurkalla. Näemme myös tietysti pehmopaperitehtaan, jonka portilla ei enää lue Serlachius vaan Metsä-Tissue. Paikkakuntalainen osaa myös esitellä entisiä tehtaan työsuhdeasuntoja: johtajien villat, ylempien toimihenkilöiden asunnot, toimihenkilöiden ja työläisten asunnot.

Lopuksi, meitä takaisin Vilppulan asemalle viedessään, Tero Rönni muistaa vielä kertoa meille, Meriharakka-blogia kirjoittaville, että Mäntässäkin on meriharakkapariskunta, joka joka kevät palaa tuonne, veden partaalle.

Serlachius Gustaf

Ostoksia!

Paluumatkalla kevyt päiväreppumme on hiukan menomatkaa painavampi.
Mekin, jotka yleensä ostamme matkamuistoja äärimmäisen rajoitetusti, teimme muutamia ostoksia. Isommasta, Gösta-museon museokaupasta mukaan tarttui lautasliinoja, puulajeja esittelevä viivotin ja Synti-suklaata. Wc-paperirullakin oli kiva oivallus, mutta rajansa kaikella, museokauppa-ostoksillakin.
Gustaf-museon pienemmästä kaupasta ostimme vielä Serlachiuksen historian tiimoilta vanhan työntekijöiden perehdytysvihkosen – taas tuli Normandia mieleen, kun sieltä ostin amerikkalaisille sotilaille tarkoitetun johdannon elämään Ranskassa!

wc-paperia Ostoksia

Serlachius Gösta Markiisi ja ParoniJa lopuksi vielä kuva bloggaajasta – Markiisitar ja Paroni-näyttelyn rokokoo-peilin kautta kuvattuna :-)

 

Join the Conversation

3 Comments

  1. Hienoa, että Serlachius-museot ovat päässeet blogiinne. Tänä vuonnahan (2016) museoihin pääsee tosi kätevästi Serlachius-bussilla Tampereelta. Se on vielä mielestäni aika edullinen ja sillä pääsee museoihin perille asti. Samalla bussilla voi sitten kulkea myös Mäntän sisällä taidekohteesta toiseen. Ja suositellaanpa täällä sitten vielä Viinitupa vuorenmajaa, jossa ehdottomasti kannattaa poiketa, jos Mäntässä käy. http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/08/02/saksalaista-viinia-mantasta/

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *