Helsingin Yliopiston 375-juhlavuoden yhtenä teema on Uusi maailmankuva ja sen tiimoilta järjestetään mm. yleisöluentoja Tiedekulmassa.
Viime torstain luennolla ”Mitä matkakirjat kertovat kulttuurien kohtaamisista” Helsingin yliopistossa yhtenä esiintyjänä oli myös Rauli Virtanen.
Rauli Virtanen ja hänen Reissukirjansa edustivat tilaisuudessa uudenpaa alan kirjallisuutta.
Virtanen aloitti osuutensa kohdistamalla tiukkaa kritiikkiä matkailualan lehtiin ihmetellen miten tällä alalla edelleenkin kirjoitetaan kohdetta kun kohdetta ylistäviä juttuja, siinä missä elokuva- ja ravintolakriitikot jo käyttävät arvosteluasteikon koko skaalaa. Kohdemaan poliittista tilannetta ei yleensä kommentoida lainkaan eikä maassa mahdollisesti vallitsevasta korruptiosta puhuta. Matkablogeille heltisi pieni tunnustuskin: jotkut niistä esittelevät kohteita jo monipuolisemminkin.
Esimerkkinä yksittäisistä kohteista, joiden kohdalla matkailijan pitäisi tuntea vastuunsa, Virtanen mainitsi Burman, Machu Picchun Perussa ja Angkor Watin Kambodzassa. Burman monet stupat (buddhalaiset kypärän- tai kellonmuotoiset rakennukset) ovat näkemisen arvoisia, mutta matkailijan on hyvä tuntea maassa vallitseva tilanne ja etsiä vaihtoehtoja, jotka tukisivat kansaa, ei sen nykyistä valtaeliittiä. Ainutlaatuisten kohteiden suojeleminen, myös turisteilta, on vaikeaa köyhissä maissa ja turistien pitäisi itse käyttäytyä vastuullisesti.
Erityisen suositeltavina kohteina nykymatkailijoille Rauli Virtanen piti paikkoja, joissa voi muistuttaa tulevillekin sukupolville virheistä, joita ei pidä toistaa. Tällaisia ovat Srebrenican joukkohaudat, keskitysleirit, Kuoleman kentät Kambodzassa, Robben Island Etelä-Afrikassa ja vaikka Normandia ja Vietnam, jossa voi vierailla museossa, jossa esitetään Vietnamin sotaa vietnamilaisten näkökulmasta.
Myös Afrikan safareja, Virtanen suositteli, joskin romantiikka alkaa esimerkiksi Nairobissa olla kaukana – mutta niin kauan kuin turvallisuustilanne sen sallii, siellä kannattaa käydä.
Turistien intoa vierailla paikoissa, jotka toivottavasti ovat pian muuttumassa parempaan suuntaan kuten Kuuba ja Pohjois-Korea, hän ihmetteli: me menemme sinne ottamaan kuvia maailmasta, jonka siellä asuvat toivovat muuttuvan paremmaksi mahdollisimman pian, kuin haluaisimme säilyttää nykytilanteen, asukkaista välittämättä.
Samoin Virtanen kommentoi huvittuneesti matkailijoiden halua vierailla paikoissa, joita muut eivät ole vielä löytäneet, ja totesi, että näitä alkaa olla entistä vähemmän, mutta Himalajan aluetta, mm. Mongoliaa ja Tiibetiä voisi vielä kokeilla tällaisia elämyksiä halutessaan.
”Menkää mieluummin maihin, jotka ovat kärsineet luonnonkatastrofeista niin pian kuin se suinkin on mahdollista! Monet köyhät maat elävät nykyisin turismista ja jos katastrofin lisäksi turistit kaikkoavat pitkäksi aikaa näillä kansoilla on todella vaikeaa.” sanoo Rauli Virtanen.
Ulkomaan kirjeenvaihtajien maailmasta välittämässä kuvassa hän valitteli kirjeenvaihtajien ”yliedustusta” läntisissä maissa: esimerkiksi Lähi-idän arjesta on turhan vähän tietoa tarjolla. Alueen haastavasta tilanteesta huolimatta monet ihmiset elävät sielläkin suhteellisen normaalia arkea, mistä olisi hyvä kertoa ihmisille.
Kiinnostavia olivat myös Rauli Virtasen kommentit omista kokemuksistaan tulkkien käytöstä, haasteista päästä keskustelemaan kouluttamattomien ihmisten kanssa tilanteissa, joissa tulkki, koulutettuna, toteaa, ettei näiltä mitään kannata kysyä, osaamattomilta. Ja tulkkien epäluotettavuudesta joissain tilanteissa – kotona nauhaa täkäläisen tulkin kanssa purettaessa sanomaksi paljastuukin ihan toinen kuin paikan päällä.
Raulin heitto kysymykseen, jossa kysyttiin matkailun haastavien olosuhteiden kuvaamisesta, että ketä kiinnostaisi kuvaus hänestä nauttimassa shamppaajaa viiden tähden hotellissa, taisi olla sekin osittainen näpäytys niin matkailulehdille kuin joillekin matkablogeille!
(Tämä uutinen on, paitsi blogimme aihepiiriin hyvin sopiva juttu, myös harjoitustyöni Johanna Nykoppin vetämälle Lehtikirjoittamisen peruskurssille, jolle osallistun tänä keväänä. Kurssin harjoitustyöt käsittävät mm. arvion, henkilöhaastattelun, henkilökuvan, kolumnin, uutisen ja lehtiartikkelin.)
Kiva että avasit luennon aihetta enemmän myös täällä blogin puolella, tuolla matkabloggaajien Facebook-ryhmässä siitä jo mielenkiinnolla luin. Rauli Virtasta voisin melkein sanoa ”fanittavani”, kokenut tyyppi jolla on hyviä mielipiteitä. Ymmärrän sen että matkailulehtien tulisi esitellä kohteita monipuolisemmin mutta matkablogit ovat minulle vieläkin niitä ”persoonallisia matkapäiväkirjoja” jotka saavat minun mielestä esitellä kohteet juuri niinkuin kirjoittaja ne on kokenut. Tai ehkä se on vaan minun näkemykseni kun minulla ei ole mitään halua saada bloggaamisesta ammattia itselleni.
Kiitos kommentistasi Laura. Monilta osin olen samaa mieltä Raulin kanssa, mutta toki lomalla on oikeus ottaa välillä ainakin myös kevyemmin ja kertoa siitäkin, etenkin blogeissa.
Tuon varsinaisen tekstin kirjoitin niin objektiiviisesti kuin osasin, kun sen on tarkoitus, lehtikirjoituskurssini harjoitustyönä, olla tyyppiä uutinen, eli kertoa mitä esiintyjä luennolla sanoi.
Mutta erityisen ylpeä olin blogien puolesta tuosta Raulin lauseesta, että parhaimmillaan ne ovat matkalehtiä kriittisempiä!