Harrastuksena antoisia – ammattina haastavia

matkamessut

Sapattivapaani aikana ”työyhteisöikseni” muodostuivat matkabloggaajien yhteisö ja kevätkaudella myös Johanna Nykoppin ansiokkaasti vetämä lehtikirjoittamisen peruskurssi.

Matkablogilla ansaitseminen

Ping Helsinki

Matkabloggaajayhteisössä matkamessujen aikoihin ja maaliskuussa järjestetyn Ping Helsinki -tapahtuman myötä (jonne emme päässeet mukaan sillä olimme tuolloinkin matkoilla) käytiin paljon keskusteluja myös liittyen blogilla ansaitsemiseen. Blogiyhteistyö voi olla mainosten julkaisemista blogissa, tuotearviointien tekemistä tuotetta vastaan (esimerkiksi matkalaukku tai hotelliyöpyminen) tai  matkablogien osalta matkoja, jotka parhaassa tapauksessa  tehdään toimeksiantajan laskuun ja niistä kirjoitetuista jutuista erikseen veloittaen.

Tuossa maaliskuisessa tilaisuudessa keskusteltiin myös avoimesti alan palkkioista, muutamia esimerkkinä mainitakseni:

  • artikkeli kotimaan kohteesta: 150 € (+majoitus)
  • valokuvan myyminen kertajulkaisulla: 70-150 € kpl

Tarkemmin tästä esimerkiksi Cocoa etsimässä -blogin jutussa Voiko matkabloggaamisella tienata?

Meriharakka.net ja blogiyhteistyö

Omalta osaltamme olemme toistaiseki vain sopineet olemassaolevan tai muutenkin syntyvän materiaalimme linkittämisestä muutaman matkailualan toimijan sivuille (mm. Rantapallo): he saavat sisältöä, me lukijoita, mutta ammatiksi, edes sivutoimiseksi sellaiseksi, tästä ei ole. Ei ainakaan vakituisen, kokopäiväisen ja hyvin palkatun työn tilalle.

Kilpailu alalla kovaa ja palkkiot, silloinkin kun niitä maksetaan, pieniä, ja jokaista toteutunutta yhteistyökuviota kohden tarvitaan runsaasti markkinointi- ja myyntityötä.

Jotenkin kuvio muistuttaa mielestäni siskontyttäreni yritystä menestyä mallina: näytöksistä saattoi palkinnoksi saada vaikka alusasusetin ja tapahtumat ravintoloissa oli järjestään naamioitu kilpailuiksi, jolloin useimmat osallistujat tekivät ilmaista työtä huonoissa olosuhteissa ja ihmeellisillä työajoilla. Sisarentyttäreni taisi lopullisesti tulla järkiinsä tuon alan suhteen siinä vaiheessa kun hän jo ammattiin valmistuttuaan ja kokopäiväisessä työssä ollessaan, olisi päässyt mukaan Miss Suomi -kiertueelle, mutta sitä varten olisi pitänyt ottaa viikko tai peräti kaksi palkatonta vapaata töistä.
Ja jos yhdelle ei ilmaisen työn tekeminen kelpaa, niin tulijoita riittää!

serlachius

Vapaani aikana teimme yhden blogiyhteistyömatkan: vierailimme Serlachius-museoissa ja kirjoitimme siitä. Museo maksoi kahden hengen matkakulut Espoosta Mänttään ja takaisin. Rahallisessa mielessä ei kannattanut, mutta kohde oli meille mieluinen ja kirjoitin siitä innolla.

Kävimme myös alustavia neuvotteluja parista Euroopan kohteesta, mutta kumpikaan niistä, ei vielä ainakaan, ole edennyt toteutukseen asti. Osittain varmasti siksi, että ajatus matkustaa jonnekin, minne ei muuten ollut suunnitellut menevänsä ja ehkä yksin (tai maksaen itse toisen matkan) ei sittenkään houkutellut meitä riittävästi.

Sapattivapaan ”tulokset” blogissamme

Matkojen ja kaiken näkemämme ja kokemamme myötä kirjoitimme tänne juttuja ennätykselliseen tahtiin: 7 kuukauden aikana 175 juttua siinä missä vastaavana aikana edellisenä vuonna juttuja oli 125 ja silloinkin kirjoitimme paljon: teimmehän syksyllä 2013 ensimmäisen ja ehkä viimeisenkin maailmanympärimatkamme.

graafi
(Tämä graafi ei yritä kertoa mitään, kunhan vaan ”värittää” numeroista kertovaa kappaletta :-) Hiukan lisää tylsiä numeroita on blogimme Meistä/About -sivulla.)

Blogimme yksittäisten lukijoiden määrä lähes kolminkertaistui vapaani aikana edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Tähän vaikuttivat ainakin: tiivis julkaisutahti, liittyminen Suomen Parhaimmat Matkablogit -portaaliin ja aikaisemmin jo mainitsemani yhteistyökuviot ParioRion ja  Rantapallon kanssa ja aktiivinen muiden blogien kommentointi ja sitä kautta keskustelun luominen blogien välille.

Freelancer -toimittajaksi?

Lehtikirjoittamisen peruskurssilla keskusteltiin paljon myös toimittajan ammatista ja sen tulevaisuudesta ja käytiin läpi freelancer -toimittajan ammattiin liittyviä asioita.
Myös blogit olivat usein mukana, vertailtiin painettuja julkaisuja ja blogeja ja keskusteltiin kirjoittamisen tyylistä eri alustoilla.

juttusuunnitelma

Osana kurssia selvittelimme harjoitustyönä myös lehtien maksamia palkkioita ja seuraavassa esimerkkejä alan hintatasosta:

  • pieni vinkki, listaus tai yksi kuva 50-150€
  • lyhyt juttu 200-400€
  • pitempi juttu 400-750€.

Suomen Freelance-journalistien sivuilla (Freet.fi) on lisää tietoa suositelluista palkkioista ja ainakin noin kevyesti noita tarkastelemalla tuntuu, että palkkiot ovat hiukan paremmat kuin blogiyhteistyössä, mutta kilpailu varmasti yhtä kovaa tai vielä kovempaakin.

Opettajan kunnianhimoisena tavoitteena oli, että jokainen kurssilainen onnistuu myymään viimeisenä harjoitustyönä kirjoitettavan lehtiartikkelin johonkin lehteen, mutta saa nähdä onnistuuko sen keneltäkään meistä seitsemästä kurssilla loppuun asti jaksaneista. Omalta osaltani olen yhteen ideaan saanut pari ei-vastausta, ja pariin muuhun ideaan pari ehkä-vastausta, joten onhan tuo vielä mahdollista, ja jos tässä onnistun, niin saatte siitä varmasti blogissakin lukea!

Mutta myös tuon freelancer -toimittajan osalta, jos ajatukseni olisi ollut lopettaa nykyisessä työssäni ja heittäytyä vapaaksi toimittajaksi, niin viimeistään tuon kurssin myötä olisin ymmärtänyt olla tekemättä sitä!

Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Veera Bianca

    Mielenkiintoisia ajatuksia! :) Itselleni blogista on tullut osa nykyistä ammattia ja nykyinen ammattini onkin tullut blogin kautta:) Itsekään en kuitenkaan voisi täysin elättää itseäni blogilla, vaan ennemmin siihen liittyvillä töillä. Freelance-journalistiksi ryhtyminen ei tietenkään ole mikään helppo homma, mutta mielestäni Suomessa liian monilla kursseilla ja opintolinjoilla iskostetaan päähän ajatus siitä, että joku ei kannata, koska se on niin vaikeeta. Itse olen pohtinut tätä jotenkin paljon, koska teininä uskoin että minusta ei ole kirjoittajaksi juuri siksi että se on vaikea ala. Nyt vuosien jälkeen, puolivahingossa kirjoitan freelance-journalistina matkailuartikkeleita eri julkaisuille – eli kaikki on kuitenkin mahdollista, jopa freelance-journalistina eläminen!:)

  2. Hyviä pointteja tässäkin tekstissä. Tuo mallivertaus on mielenkiintoinen, ja on varmaan ihan totta. Nuoret tytöt sokaistuvat helposti menestymisen mahdollisuudesta, eivätkä ymmärrä, kuinka paljosta sitä saattaakaan joutua luopumaan unelmansa eteen. Ja jos ei kelpaa, tulijoita riittää kyllä, kuten sanoit. Joten se luo varmasti paljon paineita ottamaan ne pari viikkoa palkatonta vapaata ja lähteä sinne kiertueelle.

    Toimin itsekin osa-aikaisena freelancetoimittajana, ja painin samojen kysymysten äärellä – ottaisiko sen riskin, että ryhtyisi täysipäiväiseksi freelanceriksi. Toisaalta omalla kohdallani on aina toteutunut vanha sanonta ”kyllä tekevälle töitä riittää”, mutta jos palkkio ei vastaa työn määrää, se pistää miettimään. Kilpailu on kovaa, ja kovenee entisestään: aina löytyy joku, joka tekee halvemmalla. Sama on edessä, kun keskustelu blogiyhteistyöstä etenee. Kumpi tekijä sitten merkitseekään toimeksiantajalle enemmän: blogin lukijamäärä vai bloggaajan pyytämä palkkio. Bloggaajiahan riittää, ja uusia blogeja pistetään pystyyn päivittäin.

  3. Kiva että inspiroiduit jutusta!

    Kopsaan tähän vastauksen, jonka kirjoitin sinulle tuolla meidän blogin kommenttiketjussa:

    Ei tuo analogia bloggaamisen ja mallintöiden välillä ole kovin kaukaa haettu. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisestahan tässäkin on kyse. Blogeja on valtavasti, ja lisää syntyy joka päivä, joten yrityksillä on potentiaalisten yhteistyökumppaneiden suhteen suoranainen runsaudenpula. Toinen asia on sitten, kuinka monella bloggaajalla on resursseja tuottaa sitä kaivattua laadukasta sisältöä, tämä on varmasti jo huomattavasti pienempi joukko. Iso silti.

    Itse en edes haaveile, että bloggaamisesta voisi koskaan tulla minulle kokopäiväinen työ, mutta sivutoiminen kyllä. Työskentelen viestintä- ja markkinointitehtävissä (myös freelance-toimittajana), joten bloggaaminen täydentäisi kivasti ammatillista palettiani. Sitä kohti siis! Kyllä hyville aina töitä löytyy, kuuluu toinen mottoni :)

  4. says: Pirkko

    Kiitos kommenteista Veera Bianca, Saana ja Arna.
    Ehkä sellainen lisäys/täsmennys varsinaisessa jutussa esittämiini mielipiteisiini on paikallaan, että jos olisin paljon nuorempi ja työurani alussa, niin saattaisin innostua tsemppaamaan niin bloggaamisen kuin kirjoittamisen osalla enemmän eteenpäin myös kunnon sivutoimisuutta tavoitellen, mutta kun sillä ei enää ole oikeasti taloudellisesti mitään merkitystä, niin tällä homman haastavuus vs. onnistumisen mahdollisuudet -suhteella asia ei jaksa riittävästi innostaa!

    Mutta tsemppiä teille kaikille – iso arvohan on aina myös sillä, että pitää siitä mitä tekee, joten aina pluspuolelle jää se, että vaikkei tuottoja hirveästi tulisikaan, niin tekeminen on kivaa!

    1. Tuossahan tämä koko unelmien metsästämisen idea kiteytyy: tavoite on tehdä työkseen juuri sitä, mistä eniten elämässä nauttii! :) Minulla se on kirjoittaminen. Niin ja matkailu. PING-tapahtumassa oli erityisen hienoa huomata, että kaikki puhujat, olivatpa he bloggaajia, instagrammaajia, youtubettajia tai mitä tahansa, painottivat sitä, kuinka tärkeää on yhteistyötä tehdessä pysyä uskollisena itselleen. Sieluaan ei pidä myydä, eli yhteistyötä tehdessä on syytä valita, kelle tekee ja mitä tekee.

  5. says: Pirkko

    Veeran innoittamana vielä tähän juttuun nyt vaikka kommenttina yksi lehtikirjoituskurssimme ex tempore -harjoitustöistä, jota en oikeastaan ollut ajatellut julkaista, mutta ehkä se sopii tähän juttuun:

    Kolumni: Freelanceriksi? Älä unta näe!

    Printtimedia on kuollut. Nykyiset lehdet ja niiden toimittajat vetelevät viimeisiään ja Sinä ajattelet ryhtyväsi freelance-kirjoittajaksi tuosta vaan? Ilman koulutusta ja sen kummempaa kokemusta?

    Ehkä kuva ei sittenkään ole ihan näin synkkä.
    Vaikka joku lehti jonain hetkenä ei olisikaan ideastasi ja jutustasi kiinnostunut niin joku toinen lehti saattaa hyvin ollakin. Vaikka et ensimmäisenä juttunasi saisikaan läpi Suomen Kuvalehteen 10 000 merkin henkilökuvaa, niin 1000 merkkiä matkailulehden vinkkipalstalle saattaisi onnistuakin. Tai kiva juttu kotikulmiltasi kaupunginosayhdistyksen lehteen.

    Voit myös perustaa blogin, joka julkaisee mielellään kaikki juttusi – olethan julkaisusi päätoimittaja ja verkossahan se tulevaisuus oli. Tosin verkossa on sitten paljon muitakin medioita ja päätoimittajia ja kilpailetkin lukijoista kymmenien tuhansien julkaisujen joukossa siinä missä printissä kilpailet palstatilasta tuhansien toimittajien kanssa, mutta jos onnistut, niin saat luultavasti tekstillesi heti mahtavan yleisön aloittelevaan blogiin verrattuna.

    Tai tee molemmat.

    Jatka juttuideoiden tarjoamista lehtiin ja kirjoita juttuja blogiisi. Opitpahan kirjoittamaan ja ehkä saat muutaman lukijankin.
    Kirjoita ainakin aiheista, jotka ovat Sinulle tärkeitä. Kirjoita elämäsi tarinaa lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Kirjoita muistot tekemistäsi matkoista matkapäiväkirjaksi oppaaksi tuleville matkoille, omillesi tai muiden. Kirjoita kesästä lämmittämään talven pakkasilla. Kirjoita kirja-arvostelu, niin muistat mitä luit ja mitä pidit lukemastasi. Kirjoita elokuvasta, televisiosarjasta, jos ei muille, niin itsellesi. Kirjoita kotiseudustasi.
    Jos olet oikein rohkea, niin haastattele mielenkiintoisia ihmisiä mielenkiintoisista aiheista: monet ihmiset kertovat mielellään itsestään ja saatat löytää itsesi mielenkiintoisista kahviloista mielenkiintoisten ihmisten parista!

    Kirjoita. Myy. Onnistu. Jatka yrittämistä!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *