Kotipullaa

Mitä en tehnyt sapattivapaalla

Yhteenvetoni matkoista ja kursseista ja tähän blogiin panostamisesta ovat kirvoittaneet ystäviltäni ja lukijoiltamme jonkin verran kommentteja, joissa ihmetellään/ihastellaan mitä kaikkia olemme tänä aikana ehtineet tehdä.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan n. 7 kuukaudessa (josta olimme poissa kotoa 70 yötä) ehtinyt.

En ehtinyt esimerkiksi lukemaan juuri lainkaan! Matkoilla, odottaessa ja lennoilla, jotenkin sitten kuitenkin laiskotti niin paljon, että elokuvien tai televisiosarjojen katsominen houkutti enemmän vaikka iPadillä olisi ollut paljon kirjojakin tarjolla.

Elisa Kirja

Elokuvissa ja teatterissa kävimme ehkä hiukan tavanomaista enemmänkin, mutta tavanomainen onkin viime vuosina pahimmillaan ollut vain muutamia kertoja vuodessa.

Kuntoilusarallakaan en ollut erityisen ”hyvä”. Kotona ollessamme liikuin suunnilleen saman verran kuin töissäkäydessäni, joskin lajit olivat ehkä osittain uusia ja monipuolisempia. Tiivistahtisilla kiertomatkoilla emme ”löytäneet” aikaa liikunnalle, muutamaa uintikertaa lukuunottamatta.

Kuala Lumpur uimassa sateessa

Kuntoilu riitti kuitenkin siihen, ettei vihoitellut polvi eikä hartiat, vaikka ne ”normaalisti” ovat sitä ajoittain tehneet ja olen niiden takia joutunut käymään lääkärissä ja/tai fysioterapiassa – nyt ei tarvinnut.

Kotona ei tullut juurikaan siivottua kaappeja vaikka sekin oli vähän, tietysti, ajatuksissa. Vanhentunutkin elektroniikka on edelleen tuolla vierashuoneen kaapissa: kolmanneksi vanhimmalle kameralleni, Canon Ixus 80:lle sentään löytyi uusi koti.
Kirjahyllystäkään kovin montaa pahiten pölyttynyttä vanhaa kirjaa ei lähtenyt minnekään (eivätkä ne pölytkään). Puutarhakausi ei onneksi vielä oikein ehtinyt kuin alkuun.
Vaatehuoneen elämästä pitänee joskus laatia ihan oma juttunsa, etenkin kun sapattivapaaseen liittyi myös tuo Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste, jonka säännöillä lupailin puoli vuotta eläväni.

Kotiruokaa on tehty sen verran, että kaksi henkeä on pysynyt hengissä. K-kauppojen valmiita salaatteja on käyty hakemassa melkein joka viikko ja eineksiäkin on syöty. Kävisiköhän puolustukseksi, että Lasse tapaa aina kauhistella kun teemme ruokaa ihan alusta alkaen itse, että tästä tulee kauhea sotku, ei olisi kannattanut! Joulun alla leivoin muutamia joululeivonnaisia ihan itse ja tänään juhlistin viimeistä vapaapäivää leipomalla pullaa (ja tekemällä ruokaa ihan raaka-aineista alkaen)!

Mutta, ensi viikolla sitten, töitä, kuntoilua, lukemista, kaappien siivoamista, leipomista! Juu, ihan varmasti …

Tai ehkä ihan ensimmäiseksi käyn sittenkin matkavalokuvien kimppuun.
Jotenkin on ollut niin kiire, että Picasa-albumit matkoiltamme ovat vasta edenneet Aasian matkamme loppupuolelle, viimeisenä työstämistään odottavat kuvat Sabahista. Ja sen jälkeen Willi Länsi ja Lissabon ja Kirgiisia ja Kazakstan. Näin paljon, että tällä saralla ole muistaakseni koskaan ollut jäljessä, mutta ehkä kesää kohden saa tätä jonoakin purettua. Juu …

 

5 kommenttia artikkeliin ”Mitä en tehnyt sapattivapaalla

  1. Hahah, kuulostaa niin tutulta! Kun otin loparit duunista olin suunnitellut että ehdin tehdä vaikka mitä. Juurikin tuo lukeminen ja urheilu oli listalla mutta en ole kyllä tehnyt kumpaakaan yhtään enempää kuin töissä ollessanikaan.. 😀

  2. Heh … hassua, että samat jutut jäivät tekemättä. Ehkä niissä on jotain sellaisia elementtejä, jotka jättävät ne jonon hännille, odottamaan parempaa (?) aikaa!
    Kiitos kommentista Annika!

  3. Ei kannatakaan ottaa mitään paineita, jos ei ole saanut kaikkea tehtyä. Tärkeintä, että oli hyvä sapattivuosi ja sait nautittua elämästä!

  4. Jotenkin samantapaisia suorituksia ja suorittamatta jättämisiä kuin minulla ensimmäisenä eläkevuotenani. Piti teettää sauna- ja keittiöremontitkin mutta saatiin sentään sopimukset allekirjoitettua niistä, ja tällä viikolla saunaremonti sitten valmistuu ja keittiöremontti elokuussa. Toisena eläkevuotena tulee matkoja vähemmän, joten ehkä ehdin enemmän kuntoilla, lukea, siivota, järjestellä tavaroita ja kuvia jne.

  5. Kiitos Sandra ja Pirkko kannustavista kommenteistanne! En tosiaan ajatellut paljoa harmitella mitä jäi ehkä tekemättä, sillä mielestäni käytin aikani kuitenkin riittävän tehokkaasti, eli enempää ei vaan olisi ehtinyt/jaksanut.
    Ja Pirkolle erityisesti, mahdollisesti tekemättömiä hommia pääsen jatkmaan sitten viimeistään 5 vuoden päästä, ehkä ne kaapit voivat odottaa pahimmillaan siihen asti 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.