Ainoa selkeästi maabongaukseen keskittynyt ulkomainen blogi, jonka toistaiseksi olen löytänyt on saksalaisen Koljan Gentleman Adventurer –niminen englanninkielinen blogi. Herrasmiesmatkailija kuuluu sarjaan ”extreme travelers” eli hän matkustaa ihan eri tasolla kuin me, mutta vaikka monet hänen matkoistaan eivät itse tehtyinä meitä houkuttelekaan, niin voihan niihin silti osallistua lukemalla niistä!
Blogissa julkaistussa The Best Travelled Magazinen haastattelussa herra kertoo matkailuharrastuksestaan useammalla ruudullisella tiukkaa tekstiä.
Tässä pari nostoa haastattelusta, siltä varalta, ettet tule sitä kokonaan lukeneeksi, ja samalla muutama kommentti siihen.
Haastattelun alkupuolella hän kertoo olevansa kiinnostunut (myös) matkustamisesta kriisialueille ja toteaa median useimmiten liiottelevan tapahtumia.
Today, when a new conflict zone pops up somewhere or a heightened travel warning, I quickly pack my gear and go check the facts on the ground. Most of those dangers are exaggerated anyway, by our Western propaganda, for political purposes.
Tästä tuli muuten mieleeni mainio matkailuelokuva Hemingway ja Gellhorn, jossa liikutaan mm. Espanjassa, Kiinassa, Normandiassa ja jopa Suomessa Kuuban lisäksi, jossa pariskunnalla on kotinsa. Elokuvan katsottuani olisin hetken murto-osan ajan halunnut ryhtyä sotareportteriksi, mutta ehken nyt sentään!
Blogiaan hän mainitsee pitävänsä myös siksi, että hän pystyy sen avulla kertovansa tarvittaessa vaikka rajaviranomaisille, että miksi hän on tulossa tänne(kin)!
One of the reasons for my blogging is that I want to be transparent as a bona fide traveller and not lose too much time with some corrupt border official for suspicion of having a hidden agenda.
Ja matkustustyylistään, nyt jo varttuneempana, seuraavasti:
I do about six or seven speed trips a year, lasting just a week or two. I travel very quickly, never more than one night in the same place, and I often sleep in the airplane, or drive all night without sleeping at all.
My last trip took 13 days, by plane from Monaco to Samoa, with stops in Dubai, Singapore, Jakarta, Bali, Timor-Leste, Papua New Guinea, Solomon Islands, Fiji, Vanuatu, Samoa, Hongkong and even four Australian airports. I was 60 hours total in the air, thereof 45 hours in lie-flat seats, such as the perfect business class of Emirates in the Airbus 380, or that of Air Niugini, by the way.
Tässä on kyllä jotain samaa kuin meidän tavassamme matkustaa, vauhti on kyllä vieläkin nopeampaa kuin meillä ja business-luokan lentoja taitaa olla enemmän, mutta lähempänä me tätä tyyliä olemme kuin puoli vuotta reppureissulla Aasiassa.
Kirjaansa hän luonnehtii erityiseksi siksi, että se kertoo myös paikoista, joista kukaan ei ole kuullutkaan, kuten Karakalpakstan tai Transnistria. Edellisestä en tosiaan ollut kuullutkaan, mutta Transnistriassa olemme käyneet!
Haastattelussa keskustellaan useammassa kohdin viime syksynä järjestetystä The Extreme Traveler International Congressista ja mainitaan muutama näiden eri maabongauslistojen kärjessä olevaa henkilöä, mm. Nomadmanian kärjessä olevan suomalaisen Kari-Matti Valtari ja MTP:n kärjessä olevan Don Parrish.
Vuonna 2015 vastaava kongressi pyritään järjestämään Gazassa.
Vuoden 2014 kongressista oli vähän juttua blogissammekin viime syksynä.
Haastattelun viimeisessä kappaleessa Kolja vastaa kysymykseen mieleenpainuvimmasta matkastaan ja (osana sitä) hän mainitsee maailman kylmimmän paikan maineessa olevan Oimyakonin ja Luiden tien, jonne muuten myös äskettäin käyttämämme Ari-al Travel -matkatoimisto (linkki poistettu matkatoimiston jäätyä ainakin tauolle koronan takia) tekee matkoja, seuraavan kevättalvella 2016.
(Kuva jakuuttihevosista Ari-al Travelin sivuilta Oimyakonin matkan esitesivusta.