Tasan 40 vuotta sitten, 17. huhtikuuta 1975, Phnom Penh kaatui ja punaiset khmerit nousivat valtaan. Pol Potin hallinnon aikana Kambodzassa kuoli jopa 1,7 miljoona ihmistä, alle neljässä vuodessa: 7. tammikuuta 1979 Phnom Penh antautui Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin sissien hyökättyä Kambodzaan.
Vierailimme Phnom Penhissä ja siellä sekä Kuoleman kentillä että Tuol Slengin vankilamuseossa marraskuussa. Nykyisin Phnom Penh on viehättävä kaupunki ja ehdottomasti vierailun arvoinen, kuten Kambodza muutenkin, ihan erityisesti tietysti Angkorin alue.
Syksyisen Aasian matkamme jälkeen olemme pariin kertaankin päässeet kuulemaan Rauli Virtasen kommentteja maailmasta ja matkailusta ja Kambodza ja erityisesti ranskalaistyyppinen Phnom Penh tuntuu olevan yksi hänenkin ehdottomia suosikkejaan Kaakkois-Aasiassa. Kambodza on nykyisin myös turvallinen maa – ja Thaimaatakin edullisempi.
Juuri tämän vuosipäivän, 40 vuotta Phnom Penhin ja 30. huhtikuuta sama keväänä tapahtuneen Saigonin kaatumisen, tiimoilta Rauli oli äskettäin palannut Phnom Penhistä häntä tällä viikolla Laaksolahden kirjastossa kuunnellessamme ja kommentoi, että Kambodza on toipumassa: vanhemmat sukupolvet eivät kansanmurhaa voi unohtaa, mutta nuoremmat pystyvät jo katsomaan tulevaisuuteen.
Rauli Virtanen puhuu myös lämpimästi sen puolesta, että ihmiset kävisivät näillä ihmiskunnan historian suuria tragedioita todistaneilla paikoilla, jotta emme koskaan unohtaisi.