Sateisen sunnuntai retkikohteeksemme valikoitui WeeGee –talon Emma-museon Pop Art Design –näyttely.
Näyttely oli jo jonkin aikaa ollut ”työlistallamme” ja kun se sulkeutuu jo 10.5. ja olemme ensi viikonlopun Göteborgissa, niin alkoi olla korkea aika vierailulle, kun emme halua päätyä jonottamaan näyttelyyn sen viimeisinä aukiolopäivinä.
Bloggaaja-ystävämme Apekin oli äskettäin vieraillut näyttelyssä ja hänen juttumme luettuamme tiesimmekin jo näyttelyyn mennessämme, että siellä ei saa ottaa kuvia, joten tämä juttuun ei ole taidekuvapläjäys: jos haluat teokset nähdä, niin Sinun on mentävä itse paikalle.
Meitä näyttelyssä viehättivät raikkaat asetelmat Vuokon ja Marimekon mekkoja 60-luvulta yhdessä Eero Aarnion muovituolien ja Oiva Toikan lasiteosten kanssa.
Andy Warholin töitä olemme nähneet aika moneen kertaan, mutta kyllä niitä silti voi hetkeksi pysähtyä ihailemaan. Vaikka banaania, josta Andy Warhol ja Velvet Underground –yhtiö kävivät aikansa oikeutta.
Harro Koskisen sikaperheen muistan jo lapsuuteni Turusta: hyvin se mielestäni kestää aikaa! Harro Koskinenhan sai yhdestä Sika-aiheisesta työstään (Sikamessias), jopa jumalanpilkkasyytteen ja joutui lopulta maksamaan sakot siitä tuomion pidettyä kaikissa oikeusasteissa.
Valokuvasarja Gunther Sachsin St Moritzin asunnon sisustusratkaisusta pysäytti myös (tässä linkki kuvaan lammasryhmästä). Patsas ”seuralaisena” sohvaryhmässä kirvoitti Lasselta kommentin, kun minä en aina ”ehdi” istumaan hänen kanssaan iltapäiväkahvipöytään, että tuollainenhan olisi hyvä, vakioseuralainen!
Isot polyuretaanivaahtoteokset, sormi ja jalka, olivat vaikuttavia.
Polyuretaanivaahdosta oli tehty myös nojatuoli, jonka kohdalla oli ihan pakko hiukan taivuttaa näyttelyn käyttäytymissääntöjä ja tökkiä sitä kevyesti etusormella sen todentamiseksi, että kyllä se on pehmeää materiaalia ja siis voisi olla käyttökelpoinen tuolina.
Kuuntelimme hetken myös opasta, joka kertoi Maon ja Jacqueline Onassiksen kuvien tekotavasta ja mainitsi samalla, että näyttelyssä muutamalla seinällä olleet tapetit on näyttelyn päätyttyä dokumentoidusti tuhottava. Näyttelyn ehtojen mukaisesti on varmistettava, että vaikka kyse on massatuotantotuotteesta, tapetista, niin sen saatavuutta säädellään niin tiukasti, että sen arvo säilyy. Mielenkiintoista.
Videohuoneessa katselimme melkein vartin kestävän Risto Jarvan lyhytelokuvan Tietokoneet palvelevat vuodelta 1968 (ja otin pari valokuvaa arvellen, että valokuvauskielto liittyi korostetusti ulkomailta lainattuihin kuuluisiin teoksiin).
Minulle ei ihan auennut miten se liittyi teemaan Pop Art Design, mutta aikakausi oli tietysti monen muun teoksen kanssa sama ja pitkän työhistorian tietokoneiden parissa omaaville ihmisille pätkä Postipankin tietokoneesta on ihan hauska! Ja jäimme me vielä katsomaan taas kerran Avaruusseikkailu 2001:stä mahtipontisen avauksen Näin puhui Zarathustra -musiikin säestämänä ja keskustelun, jossa HAL kieltäytyy noudattamasta käskyjä.
Aulassa ennen näyttelyä tulostettiin 3-D –tulostimella pieniä ufo-taloja ja sisääntuloseinällä sai itse tehdä pop-taidetta liimaamalla karkkeja seinälle.
Yritin ensin aikuisena katsella lapsia tekemässä sitä, mutta työn ”ohjaaja” houkutteli aikuisetkin mukaan: pitäähän teoksen yläosaankin saada väriä!
Museokaupassa huomasin, että nykyisin siellä olisi tarjolla yhden suosikkiteokseni, Pekka Jylhän Vapisten ja kunnioittaen –teoksen pohjalta useita erilaisia oheistuotteita ja jään vakavasti harkitsemaan saisinko sijoitettua meille kotiin johonkin kohtaa tuota jänistä pyöreän magneettitaulun (69 €) muodossa!
Nautimme Emman Sis. Deli + Caféssa myös brunssin, ex tempore, kun sunnuntain lounassuunnitelmamme oli muuten hiukan hakusessa, ja yllätyimme sen hintaa, 43 euroa kahdelta aikuiselta. Lämpimät ruuat olivat kuitenkin melko vaatimattomia (uunijuureksia, kasvismunakasta, lihapullia) eikä jälkiruokapöydässäkään erityisiä herkkuja ollut. Lapsiperheille hintaan 1 euro per ikävuosi brunssi osuu ehkä paremmin ja lapsia ruokailemassa olikin paljon.
Facebookissa brunssin hintaa hiukan ihmetellessäni sain päivityksen brunsseihin ja niiden hintatasoon Suomessa, ilmeisesti kannattaisi harkita Klaus K:ta, Kämpiä tai Töölönrantaa (n. 35-39 €). Edellisestä brunssistamme Fazerilla olikin jo aikaa, mutta tarkistin nyt senkin hinnan ja jää edelleen alle 20 euron ja jos taso ei ole laskenut, niin kyllä ennemmin kannattaa maksaa Fazerille brunssista 19,90 kuin Sis. Deli + Caféelle 21,50. Paitsi jos nyt sitten sattuu olemaan WeeGee –talolla valmiiksi.
Ruokablogissa Sillä Sipuli näytti olevan myös suht tuore juttu tästä brunssipaikasta. Bloginpitäjä lapsineen vaikutti siihen tyytyväiseltä, mutta kommentoijien mielipiteet vaihtelivat jo enemmän.
Hyvin ”kuvattu” näyttely, näyttäähän tuo kuvaaminen onnistua ilman kuviakin. Minun suosikkini oli sikaperhe. Elokuva tietokoneista oli hauska, kun miettiin miten paljon tietotekniikka on kehittynyt. Istuin tovin äidin kanssa säkkituolissa ja katselin reikäkorttien ihmeellistä maailmaa. :)
Kiitos kommentista Ape!
Jos näyttelyssä olisi saanut kuvata, niin varmaan olisit tunkenut sikaperheen kanssa samaan pöytään – joten ehkä oli ihan hyvä, ettei saanut kuvata :-)