Palasin sapattivapaalta töihin kuukausi sitten ja näihin viikkoihin on sisältynyt paitsi töihin perehtymistä myös jotain erinomaisen makeaa, eli tiimin retki Fazerille!
Itselleni ei olisi tullut mieleenikään, että myös ihan aikuiset ryhmät voivat vierailla suklaatehtaassa, mutta niin vaan voivat. (Lisätietoa vierailuista Fazerin sivuilla.)
Fazerilan aulaan saapuessamme meitä nauratti esillä oleva vierailuohjelma: olemme hyvässä seurassa pääosin ala-asteen oppilaiden kanssa!
Aulassa meitä tervehti paitsi ensimmäiset valtavat suklaakulhot myös seinällä oleva Michael Schilkinin teos vuodelta 1945.
Seuraavaksi asetuimme auditorioon oppimaan yrityksen historiasta, kaakaosta ja suklaan valmistuksesta. Tehtaita on tätä nykyä kolme, ja Vantaalla Fazerilassa valmistetaan kaikki Fazerin suklaat.
Näimme myös lyhyen elokuvan kaakaopapujen alkulähteiltä Norsunluurannikolta ja esityksen lomassa saimme esimakua tulevasta: maistelimme erilaisia suklaita samalla kun opimme perusasioita erilaisista suklaalaaduista: maitosuklaata, tummaa suklaata, vielä tummempaa suklaata ja valkoista suklaata. Ensimmäiset alkoivat jo tässä vaiheessa jarrutella suklaansyöntiään!
Fazerin tuotteista kuuluisimpia esiteltiin myös eri yhteyksissä: Kiss-Kiss -makeiset ovat olleet tuotannossa jo vuodesta 1897, Fazerin Sininen, johon kaakao tuodaan Ecuadorista asti, vuodesta 1922 ja Pax-pastillit vuodesta 1947: rauhaa sodanjälkeiseen Suomeen.
Seuraavaksi siirryimme pienelle näyttelyalueelle, jossa opimme lisää suklaan valmistuksesta ja maistamisesta. Siis oikeasta maistamisesta, jota henkilökunnan riittävän hyvän makuaistin omaavat henkilöt päivittäin tekevät, ei vaan siitä maistamisesta, jota saimme kyseisellä alueella itse tehdä. Täällä sai syödä niin paljon suklaata kuin pystyi, mutta taskuihin tai laukkuihin sitä ei saanut tunkea! Oppaamme kertoi, että hänen tietääkseen ennätys on eräällä nuorella miehellä, joka onnistui syömään 57 Jim-patukkaa!
Oppaamme yritti myös saada meitä kevyesti kiinnostumaan Fazerin muihin tuotteisiin, leipiin, puuroihin ja kekseihin, mutta ryhmämme siirtyi kyllä melko ripeästi suklaan pariin!
Lopuksi siirryimme Café DaCapoon ja jatkoimme syömistä, nyt tarjolla oli jo suolaista ja kahvia tai teetä. Lopuksi saimme lahjakassit ja meillä oli mahdollisuus tehdä edullisia makeita ostoksia Fazerilan myymälässä.
Jotain vielä lahjakassin lisäksikin kotiin :-)
Itse tehtaaseen ja tuotantolinjojen äärelle ei Fazerilassa ole enää vuosiin päässyt, toisin kuin vuosikymmeniä sitten, kun omina kouluvuosinani pääsimme vierailemaan Turussa silloin vielä toiminnassa olleella Hellaksen makeistehtaalla.
(Kuvaaminen vierailulla oli sallittua, varmistin tämän oppaaltamme ennen kierrostamme. Kuvat mukana olleista henkilöistä en halunnut blogissani julkaista, jätämme ne yksityisempään jakeluun.)
Voi, mää en ole koskaan päässyt käymään karkkitehtaalla, mutta ehdottomasti joskus haluaisin! Tosin minä kun olen tunnetusti aivan järkyttävä herkkusuu hankkisin tuolta varmasti aika nopeaa huonon olon kaikissa suklaahimoissa.
Kaikkein parastahan olisi kun saisi vuorotella suolaisen ja makean kanssa ;)
Kiitos kommentista Katja – vielähän Sinä saat tuon korjattua.
Kaveriporukka vaan kasaan ja elokuun alussa varaamaan aikaa Fazerin sivuilta!