All those small things -haaste

AnskuBCN matkablogi

Sain Ansku BCN -matkablogista haasteen kertoa pienistä hauskoista jutuista matkoillamme. Jutuista, jotka eivät ehkä ole mahtuneet ”varsinaisiin” juttuihin, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet lähtemättömästi mieleen.

Olisin saanut lähteä miettimään niitä ihan vapaasti, mutta päätin sitten vaikeuttaa (vai helpottaa?!) haastetta pyytämällä Anskua nimeämään maat, joihin liittyviä pieniä asioita lähden muistelemaan ja sain seuraavan listan: Kiina, Tansania, Kanada, Espanja ja Kazakstan. Ja mikäs siinä, ihan hyvä lista, joten aloitetaan.

Kiina

Olen käynyt Pekingissä vain viikon mittaisella työmatkalla. Tutustuminen kaupunkiin työmatkalla oli hiukan haasteellista, sillä pitihän niitä töitäkin tehdä, joten esimerkiksi Kiellettyyn kaupunkiin lähdin Pekingiin saavuttuamme, yölennon jälkeen. Mukana matkustanut esimieheni kun totesi, että mennään toimistolle vasta iltapäivällä, niin ehdimme levätä hiukan sitä ennen. No meikäläinen otti heti taksin ja lähti hiukan väsyneenä mutta innostuneena kiertämään kaupungin ensimmäistä nähtävyyttä.

Parina seuraavana aamuna yritin taivutella hotellin conciergia tilaamaan taksin Taivaallisen rauhan aukiolle, mutta kumpanakin aamuna sain vain selityksiä, että ei sinne nyt voi mennä: jotenkin minulle jäi mielikuva, että eivät olisi halunneet turistien sinne menevän. Mainitsin ongelmastani sikäläiselle kolleegalleni, ja hän tarjoutui illalla lähtemään sinne kanssani, metrolla. Minulta olisi kyllä yksin iltaruuhkassa jäänyt metroon pääsemättä, olisin vaan jäänyt odottamaan vaunua, johon olisin mahtunut, sen verran täysiä vaunut olivat, mutta Jason totesi, että nyt tungemme sisään ja pääsimme matkaan. Eikä tarvinnut pitää kiinni mistään, tilaa kaatumiselle vaunussa ei olisi ollut!

Taivaallisen rauhan aukio Peking

Tansania

Tansaniassa kävimme kiertämässä luonnonpuistoja tuolloin 14 vuotiaan sisarentyttäreni kanssa. Lodget, joissa asuimme olivat luultavasti, Olympian matkalla, alueen hotellien parhaimmistoa, mutta joissakin oli kuitenkin esimerkiksi sähköä tai lämmintä vettä saatavilla vain illalla rajoitetun ajan ja vesikin saattoi olla ruskeaa.

Jonain iltana sisarentyttäreni halusi pestä yhden valkoisista topeistaan ja reippaana ja omatoimisena tyttönä ryhtyi tuumasta toimeen veden väristä välittämättä. No, toppi ehkä puhdistui, mutta vaihtoi samalla pysyvästi väriä vaaleanruskeaksi.

Tansania, Ngorongoro

Kanada

Maabongariporukoissa käydään välillä keskustelua siitä, mikä kelpaa maapisteeksi ja melko yleisesti vähintäänkin halveksitaan ns. lentokenttäpisteitä, joita esimerkiksi Travelers Century Club edelleen kelpuuttaa. Kanadan osalta kukaan ei voi maapistettämme kiistää, ihan kunnolla olemme maassa olleet, vaikkakin siis vain katsomassa Niagaran putouksia Kanadan puolelta.
Saattaahan tietysti olla, että pienessä maassa olisi jotain muutakin nähtävää, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet.

Retkeemme Niagaran putouksille liittyi yksityiskohta, joka on jäänyt hyvin mieleemme: samaisella retkellä oli mukana mies, jolla sattuikin sitten olemaan vain one-entry -viisumi Yhdysvaltoihin ja tästä hänelle kerrottiin vasta Kanadan rajalla ja niinpä hänen retkensä sitten keskeytyikin siihen, sillä jos hän olisi poistunut Yhdysvalloista hän ei olisi enää päässyt sinne takaisin!
Olimme tuossa vaiheessa vielä melko kokemattomia matkailijoina ja ihmettelimme kuviota, mutta opimme samalla tehokkaasti, että viisumilla ja viisumilla on eroa.

Niagara Kanada Hevosenkenkä
(Kuva on vuodelta 1989, diasta skannattu, jos ihmettelet sen laatua ja värejä.)

Espanja

Espanjassa olemme olleet vähän sen eri laidoilla moneenkin otteeseen, mutta ehkä yksi hauskimpia pieniä juttuja liittyy viime syksyiseen kevytversioomme Pyhän Jaakon tiestä. Olimme siis bussimatkalla, joka seuraili pyhiinvaeltajien reittiä, mutta kävelimme päivittäin 5-7 kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä matkanjärjestäjän bussi oli aina sellaisessa kohdassa, että käveltyämme käveltäväksi tarkoitetun osuuden näimme sen helposti ja löysimme siis takaisin bussiin. Yhtenä päivänä kuitenkin harhauduimme kuvaamaan kivan näköistä köynnöskatosta ja jatkoimme siinä matkaa seuraten paria muuta kävelijää hyvin merkittyä polkua pitkin – emmekä huomanneet lähellä ollutta bussia! Jonkin ajan kuluttua, etenkin kun edessä oli pitkä ylämäki, ja väsymys alkoi jo vähän painaa, aloimme jo miettiä, että aika pitkä tämä päivämatka tänään onkin.
Sitten puhelimeni jo soikin: oppaamme kaipaili meitä bussiin. Lyhyen keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että olemme ohittaneet tapaamispaikan jo parilla kilometrillä, mutta ei hätää, kunhan kävelemme seuraavan isomman tien varteen, niin tulevat hakemaan meidät sieltä! Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten sitä nyt tavataan sanoa …

Pyhän Jaakon tiellä

Kazakstan

Kazakstanista mieleeni on erityisesti jäänyt somen voima.  Aloitimme maahan tutustumisen etelästä, Almatystä, ja laitoin sieltä jonkun kuvan Instagramiin ja yllättäen sain kyseiseen kuvaan kommentin, että olemmeko tulossa myös Astanaan. Olimmehan me, joten sovimme sitten Astanaan tapaamisen tämän sikäläisen matkabloggaajan kanssa. Tästä kirjoitinkin ihan oman jutun blogiin, joten ehkä tämä juttu ei oikeastaan kuuluisi tähän sarjaan, mutta jotenkin jäin niin ihastelemaan tuota sosiaalisen median luomia mahdollisuuksia tuolloin, että toistan tämän sääntöjen rikkomisen uhallakin tässä!

Kazakstanilainen matkabloggaaja

 

 

Join the Conversation

6 Comments

  1. says: Ansku BCN

    Kiva kun ehdit vastaamaan :). Tuo Kazakstanin tarina on huima, eikä varmasti tapahtuisi missään turismin valtaamassa paikassa!

  2. says: Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    Matkoilla sattuu ja tapahtuu ja harmittavan usein tälläiset pienet kommellukset jäävät niiden itse matkakertomusten varjoon! Tämä oli tosi kiva kertomus!

    1. says: Pirkko

      Kiitti kommentista Virpi! Joo, tämä oli kiva haaste. Ja toki voit itsekin kirjoittaa tällä otsikolla, vaikkei haastetta vielä olisi kuulunutkaan!

  3. says: sarrrri

    Mun haave on joskus koostaa tällaisista pienistä tarinoista novellikokoelman tyyppinen kirja, joka nimeltään voisi olla vaikka (Mika Waltaria matkien) ”Matkakertomuksia”. :’)

    Olen nimittäin tällaisia kirjannus muistikirjoihini paljonkin, mutta blogiin asti ne eivät ole päätyneet.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sarrrri kommentistasi!
      Tämä oli tosiaan ihan mielenkiintoinen ja melkeinpä väittäisin, että vaikka Ansku olisi valinnut ihan mitkä tahansa viisi maata, niin jos ei viittä, niin ainakin kolme tarinaa olisi niistä saanut kasaan. Jonkinlainen matkakirja minullakin on haaveissa, mutta vaikka äskettäin olin puoli vuotta sapattivapaalla, niin se projekti ei ihan vielä päässyt käyntiin, oli niin paljon kaikkea muuta, täytyy sitten joskus myöhemmin paneutua muistelemiseen paremmalla (?) ajalla!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *