(Päivitetty 22.7. – lisätty jutun loppuun kuvat käynnistämme Plutoa katsomassa)
Sateettomat kesäpäivät ovat Espoossa olleet viime viikkoina vähissä, joten kun sellainen osui kohdalle, niin on syytä lähteä ulos! Kohteeksi valikoitui Laajalahden rannan lehmät, pitkospuut ja Uranus.
Pitkospuureitin Otaniemestä Laajalahteen tai päin vastoin olemme kävelleen silloin tällöin aikaisempinakin kesäni, tasapainoilleet välillä yhden kapean lankun levyisellä polulla ja ihailleet kesän vehreyttä ja sitä, että vain muutama kilometri kotoamme ja muutama sata metriä Kehä I:ltä Espoosta löytyy tällainen maalaismaisema.
Emme ole erityisen hyviä lintujen tai kasvien tunnistamisessa, mutta voi niitä ihailla tunnistamattakin. Kasvit ehtii jopa kuvaamaan, vaikka se ei nyt ihan retken päätarkoitus ollutkaan.
Aloitimme Otaniemestä ja lähestyessämme Villa Elfvikiä pitkospuilla sai jo olla tarkkana ettei uppoa vesiesteeseen. Myös hyönteisiä sai varoa/ihailla, vaikka viileänä kesänä hyttysiä ei sentään juurikaan ollut.
Villa Elfvikillä kohteenamme oli pääkaupunkiseudulle toteutetun Aurinkokuntamallin planeetoista siellä sijaitseva Uranus. Talvella Didricksenin museoretkellä kävimme katsastamassa Lehtisaaren rannassa olevan Neptunuksen. Aurinko ja muut planeetat on vielä näkemättä!
Tavoite saavutettu – evästauon aika! Samalla ehdimme lukea muutaman Villa Elfvikin luontopolun opastaulun. Emme kuitenkaan tarkastelleet ympäristömme niin tarkkaan, että olisimme kaikkia niissä kuvattuja hyönteisiä elävänä nähneet, parempi niin!
Paluumatkalla näimme pariinkin otteeseen rantaniityllä laiskasti oleilevia lehmiä, mutta ne olivat tänään kaukana, toisin kuin jollain toisella Laajalahden retkellämme, jolloin ne olivat ihan aidan vierellä.
Pitkospuupolku Otaniemen ja Villa Elfvikin välillä on vajaa 3 kilometriä ja kävelimme sen, eväs- ja muutaman valokuvaustauon kanssa, 1½ tunnissa. Otaniemessä odottivat pyörämme ja vielä ½ tunnin kotimatka. Pyörästäkin piti ottaa kuva, onhan poliisikin viime aikoina kehottanut siihen!
Villa Elfvikin luontopolkuinen hiukan toisesta näkökulmasta on tänä kesänä käynyt tutustumassa myös pieni karvainen bloggaajaystäväni Ape. Apen jutun voit lukea tästä.
P.S. Neptunuksen näkeminen ei tammikuussa innostanut meitä blogijuttuun asti. Mutta tällainen se oli – ja luultavasti edelleen on.
P.P.S. Kävimme 19.7. katsastamassa Pluto-nuppineulan Länsiväylän varrella.
Oih, onpa ihanan näköinen kesäretkipaikka! En ole koskaan kuullutkaan tuosta, mutta nytpähän tiedän :)
Kiitos Laura! Asumme aika lähellä ja tuo pitkospuiden kävely on hiukan erilaista, meille ainakin, ja siksi niissä on vaikka kerran kesässä oma viehätyksensä!
olen törmännyt aikaisemmin aurinkokuntamalliin Forssan – Jokioisten seudulla. Hauskaa että näitä on muuallakin.
Kiitos kommentistasi sarsa! Minä taas en tiennyt, että näitä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, joten opin taas lisää. Forssan kirkkoherrana taisi aikoinaan olla Risto Heikkilä, joka oli myös intohimoinen tähtitieteen harrastaja, ehkä hänellä on ollut vaikutusta tuon mallin syntymiseen tuolla suunnalla.