Matkavalokuvauskurssi

Studio Turbo 10

Kesän kaunein lauantai – ja 11 matkabloggaajaa käyttävät iltapäivänsä hämärässä studiossa Kalliossa kuunnellen Ville Palosen ohjeita matkakuvien ottamiseen.

Aloitetaan kompakysymyksellä yleisölle: mikä on matkakuva?
Ei ole mitään erityistä ”matkakuvaa”. Matkoilla kuvataan maisemia, toimintaa, ihmisiä, elämiä ja vaikka ruokaa kuten missä tahansa.

Kuvaajalle tärkeät asiat ovat, missä tahansa:

  • suunnitelmallisuus
  • kontakti kuvattavaan
  • kameraosaaminen

Ihmisten kuvaaminen

Monet meistä bloggaajista tunnustivat ottavansa ihmiskuvansa ulkomailla vähän salaa.
Tai julkisesti, siten, että ihmiset varmasti huomaavat, että nyt joku aikaa kuvata, ja voivat halutessaan kääntyä poispäin tai kieltää kuvaamisen, mutta niin, että kontakti on sanaton.

Ville suositteli keskustelua kuvattavan kanssa, tutustumista häneen ja keskittymistä mieluummin muutamaan hyvään kohteeseen kuin moneen pinnallisesti. Kerro kuvattavalle mitä varten kuvaat. Kysy hänen nimeään ja ehkä sähköpostiosoitetta ja lähetä hänelle kuvia. Yleensäkin on hyvä tehdä muistiinpanoja siitä mitä on kuvannut missä!

Keskustelimme myös siitä, että kuvattavalle ei pidä maksaa. Poikkeuksena ehkä katusoittajat. Ihan erityisesti lapsille ei pidä koskaan antaa rahaa.

Pyhä mies Varanasi
Pyhä mies Gangesilla meidän kuvaamana Varanasissa 2007

Ville näytti kuviaan pyhistä miehistä Intiassa ja ehkä vaikuttavimpina kuvan Varanasissa kuolemaa odottavasta naisesta ja ruumiin poltosta Ganges-joella. Ganges-joen rovioitahan ei normaalisti saa kuvata lainkaan, mutta maksamalla parillekin fixerille Ville oli saanut 30 minuuttia kuvausaikaa.

Ihmisiä kuvattaessa muutkin kuin kasvot voivat joskus olla kiinnostavia: kädet, varpaat: aina ei tarvitse kuvata koko ihmistä. ota ympäristö mukaan kuvaan.
Turistisissa tilanteissa voi rajaamalla saada tilanteesta, jossa paikalla on kymmeniä kuvaajia, kuitenkin kohteesta kuvan, jossa ei näy muita häiritseviä tekijöitä.

Saako kuvata?

Puhuimme myös kuvaamisen luvallisuudesta. Suomessa julkisella paikalla saa aina kuvata ja vaikka esimerkiksi kaupoissa tai ostoskeskuksissa vartija voi pyytää poistumaan, koska heillä on oikeus valita asiakkaansa, vartijalla ei ole oikeutta pyytää poistamaan kuvia. Puolijulkisilla paikoilla kuten vaikka työpaikoilla ei saa kuvata ilman lupaa.

Ulkomailla säännöt voivat olla erit, usein esimerkiksi poliisien ja sotilaiden kuvaaminen on kielletty. Yhdysvalloissa kaupalliseen kuvaamiseen kansallispuistoissa vaaditaan nykyisin lupa.

Kuvia saa myös käyttää toimituksellisessa käytössä (esimerkiksi lehtijutut, blogit), mutta kaupallinen käyttö vaatii kuvattavien kirjallisen luvan.

Osaa kamerasi

Tekniikkaan liittyen Ville esitteli omaa kameravarustustaan purkamalla pienen kamerareppunsa sisällön pöydälle. Reppu oli tosiaan aika pieni ja tavallisimmista repuista poikkeava siten, että se aukesi takaa, mikä Villen mukaan on sekä turvallista, että kätevää sikäli, että tiputtamalla repun vyötäröhihnan varassa lantiolle, siitä voi kätevästi poimia tarvitsemansa laskematta reppua maahan. Myös Villen käyttämä vinosti selän yli menevä kamerahihna, jossa kamera pääsi liukumaan, tuntui kätevältä.

LOWEPRO-FLIPSIDE-SPORT-AW-20L_3Black Rapid hihna

Useimpiin kohteisiin erilaiset sadesuojat ovat hyviä, vedenpitävä iso pussi venematkoille koko reppua varten, repun sadesuoja ja muovipussi ja kuminauha kameran suojaamiseksi vesisateessa.

Kameran ja lisäobjektiivin lisäksi Villen repussa oli salama ja siihen liittyen lähetin ja vastaanotin. Ja tietysti vara-akkuja ja varaparistoja. Ja puhdistuspuhallin ja muita puhdistusvälineitä.
Jalustaa Ville sen sijaan ei kuljeta, paitsi pientä gorillapodia salamaa varten.
Salaman vaihtoehtona on joskus pieni matkaheijastin, joskin sen tilalla voi käyttää vaikka valkoista paperia.
Latureita varten saatetaan tarvita adapteri – ja kaikkihan muistavat, että paitsi kamera, myös laturit kuljetetaan käsimatkatavaroissa, sillä kamerankin käyttö loppuu muuten lyhyeen, jos laukku jää matkalle.

Villen kamerarepussa oli myös varusteita, jotka monella naisella kulkevat käsilaukussa, paperinenäliinoja, buranaa, imodiumia, laastareita.

Jossain tilanteissa, vaikka yöjunassa Intiassa, lukittava turvaverkko kamerarepun päälle on hyvä idea, vaikka sellainen painaakin.

Myös pokkari kulkee Villellä edelleen mukana joihinkin fyysisesti haastaviin tilanteisiin varakamerana. Pokkari, sillä pokkarilla saa kuvat talletettuna myös raw-kopioina, siinä missä puhelimella saa vaan jpegin.

Ville objektiivit olivat muuten 24-105 mm ja kiinteä 24 mm (jonka optiikka on tietysti parempi kuin zoomin).

Kameran asetuksista ja histogrammi

Tekniikan osalta tällä kurssilla oletettiin jo osattavaksi ISO-herkkyydet, valkotasapainot ja talletusmuodot mm.  histogrammi ei ollut ihan kaikille tuttu käsite, mutta Ville muistutti, että sitä, että onko kuva sopivasti valottunut ei voi katsoa kameran näytöltä, joka voi säätyä vaikka ympäristön mukaan, vaan kannattaa opetella katsomaan histogrammista, että ollaan riittävän keskellä.

Automatiikka selviää huonosti hyvin tummassa tai vaaleassa ympäristössä, sillä se hakee aina keskiarvoista ympäristöä, mustasta seinästä tulee harmaa, kuten valkoisestakin.

Useimmat kuvasivat ”jo” manuaaliasetuksilla, mutta jos ihan siihen ei jossain tilanteessa halua mennä, niin valotusajan esivalinta (TV) on hyvä vaihtoehto.

Keskustelimme myös hiukan siitä, että kuvat on syytä ottaa talteen joka päivä ja ne on, jo matkalla, hyvä olla ainakin kahdessa paikassa. Jos mukana ei ole tietokonetta, niin voisi harkita kuvapankkia, johon kuvat saa muistikortilta talteen ilman tietokonetta.

Salama mukaan matkalle

Ville tuntui uskovan vahvasti salaman käyttöön lähes tilanteessa kuin tilanteessa.
Monelle olivatkin tuttuja tilanteet, jossa kuvattava on vaikka ikkuna-aukossa vastavalossa: tällöin kuva pitää valoittaa taustan mukaan ja valaista kohde salamalla. Jos ei järeämpää salamavarustusta ole matkassa, niin vaikka sillä kamerassa kiinni olevalla pienellä salamalla.

Salaman käytöstä puhuessaan Ville käytti esimerkkinä mm. tätä rannalta otettua kuvaa. Ilman lisävaloa kuvassa oleva ihminen olisi tumma tai tausta ylivalottunut.

Parhaimmillaan salaman valo on kun sen voi heijastaa katon tai muun vaalean pinnan kautta. Ja usein valo mielellään sivusta, jos siihen on mahdollisuus.
Myös Villen esimerkki salamasta teltan sisällä sitä kuvattaessa oli hyvä!

Tilanteissa, jossa haluaa isolta alueelta, vaikka yömarkkinoilta, mahdollisimman paljon yksityiskohtia näkymään kuvassa kannattaa harkita äärimmäisiä ISO-herkkyyksiä: jos kuva on tarkoitettu nettiin, niin siitä seuraava rakeisuus ei vielä haittaa.

Monet tuntuivat kyllä epäilevän tuota salaman käyttöä matkalla, kun kuvaustilanteet menevät usein ohi kovin nopeasti. Mutta pitäisikö sittenkin hankkia salama? Ottaa se mukaan matkalle? Ottaa se vielä mukaan päivän retkellekin? Ja käyttää sitä kuvaustilanteessa? Mutta tuntui Ville vakuuttavankin, taitaa salamakauppa käydä tulevalla viikolla!

Omalta osaltani taidan jatkossa nyt ensin edes kuljettaa kamerani mukana tullutta pientä siihen kiinnitettävää salamaa mukaan matkoille, sitäkään en ole tähän mennessä tehnyt!

Suunnittele maisemakuvasi

Maisemakuvien osalta Ville korosti suunnitelmallisuutta: lue säätiedoitus, selvitä auringonnousu- ja –laskuajat ja jos löydät hyvän maiseman, niin palaa kuvaamaan sitä myös auringonlaskun tai –nousun tienoilla.
Syväterävyyttä kuvaan saa ottamalla jotain kuvan etualalle: ihminen, eläin, pensas, teltta.

Suunnitelmallisuutta ei kyllä kukaan paikalla olevista matkabloggaajista tuntunut harrastavan: pääasia on matka, eivät ne kuvat, joten kuvat ja blogijutun näkökulma syntyy vasta koetun myötä.

Santiago de Chile
Näköalapaikalla Santiago de Chilen kaupungin yllä

Maisemakuvia kannattaa myös pyrkiä ottamaan korkealta, näköalapaikalta tai sellaisen puuttuessa voi yrittää vaikka korkeaan kerrostaloon, soittaa ovikelloa ja kysyä, että saanko ottaa kuvan parvekkeeltasi! Joku ei suostu, mutta joku voi suostuakin!

Machu Picchu
Machu Picchu maailmanympärimatkallamme 2013 – ja vuori, jolle Ville oli kiivennyt parempaa kuvaa varten (me emme kiivenneet!)

Jos kuvaan olisi tulossa jotain harmillista, kuten vaikka sähköjohtoja, vaihda paikkaa – kuvasta ei saa poistaa elementtejä.
Kuvankäsittelyä Ville kertoi tekevänsä vain kontrastin, väriensäädön ja tarvittaessa terävöittämisen verran. Nettiin meneviä kuvia on usein syytä rajata melko tiukasti. Mutta lehtikuvien – ja Villen mielestä myös matkablogien kuvien – pitää olla aitoja, manipuloimattomia, eli ei poisteta kuvasta mitään tai lisätä siihen mitään!

Panoraamakuvista oli sen verran juttua, että ne ovat hiukan hankalan muotoisia käyttää missään. Ehkä muutaman ruudun yhdistäminen vielä toimii.

Vesileimoistakin juteltiin hetki: ne ”haittaavat” vain osaamatonta varasta, kuvankäsittelyohjelmalla ne voi poistaa.  Googlen kuvahaulla voi etsiä omia kuviaan: onko niitä käytetty jossain muualla – ja etenkin jos niitä on käytetty kaupallisiin tarkoituksiin, niin kannattaa lähettää 2-3 kertaa normaalin kuvan hinnan kokoinen lasku perään!

Suunnitelmallisuudesta vielä: lehtijuttua tai muuten ammatillisesti kuvattaessa on ennen kuvaamista yleensä laadittu suunnitelma siitä, minkälaisia kuvia tarvitaan ja mietitty mistä ja milloin ne parhaiten saa otettua. Ehkä jossain määrin tätä voisi ajatella joidenkin blogijuttujenkin osalta!

Ruokaa vai ruokakuvia

Fernburger
Fernburger – suurin koskaan syömämme hampurilainen @ Queenstown, NZ

Lopuksi juteltiin vielä ruokakuvaamisesta.
Vaikka  yksi meistä kertoi nousevansa tuolille pystyäkseen kuvaamaan annoksen ylhäältä, niin kun Ville oli kertonut miten hän ruokakuvat ottaa, niin tuo tuolille nouseminen tuntui aika kesyltä!

Tyypillisesti Ville siirtää annoksen kuvattavaksi parempaan paikkaan, tyhjään naapuripöytään, terassille tai ikkunalle. Jos seurueessa useampi on tilannut saman annoksen, niin hän tarkistaa ensin mikä niistä on paras, ja ottaa sen kuvattavaksi. Keittiölle voi myös etukäteen kertoa, että aikoo kuvata annokset, jolloin he ehkä panostavat ulkonäköön ihan erityisesti. Mukana on hyvä olla myös pinsetit, että voi tarvittaessa järjestellä annosta ja jos pari sipulirengasta lisää tuntuisi parantavan kuvaa, kannattaa niitä pyytää tarjoilijalta!

Ravintolamiljöö, viinilasi ja –pullo ja leipäkori kannattaa Villen mielestä useimmiten kuvata erikseen ja annos erikseen.


Ville Palonen on laajalti maailmaa kiertänyt freelancekuvaaja.

Ja jos haluaisit itsekin osallistua tällaiselle kurssille, niin lue lisää tästä.
Seuraavat julkiset ryhmät ovat 30.8., 27.9. ja 4.10.

Matkavalokuvauskurssi

(Jutun otsikkokuva Studio Turbo10:stä on Villen ottama ja sain luvan sen käyttämiseen. Repun ja hihnan kuva on verkkokauppojen sivuilta ja oletan heidän pitävän tuotteittensa markkinoinnista. Loput kuvat ovat omiamme.)

 

 

Tags from the story
,
Join the Conversation

12 Comments

  1. says: Timo

    Kiitos kiinnostavasta jutusta! Valokuvaus on mulle meidän reissuilla tärkeä juttu, vaikken noin ammattimaisesti sitä osaa tehdä – varsinkin Villen kotisivun kuvia kun katteli, niin huomas eron.

    Valaistusta tulee itse hoidettua ilman salamaa, kun en oo kunnolla opetellut sitä. Täyskennojärkkärillä DRO-ominaisuus auttaa onneksi pitkälle ja varjojen säädöllä Lightroomissa hoituu loput.

    1. Syksymmällä (lokakuussa) on tarkoitus järjestää kurssi, jolla keskitytään salaman käyttämiseen (täytesalama, salama päävalona, muotoileva valo irrottamalla salama kamerasta, jne). Jos kiinnostaa, lisätietoja saa sähköpostilla: ville(AT)kerranelamassa.fi

    2. says: Timo

      Kuulostaa kiinnostavalta, mutta tulee käytyä siä eteläs niin harvoin, ettei välttämättä onnistu.

      Salamattomuutta oon hoitanut tosiaan isolla kennolla ja kunnolla tuetulla kuvaamisella. Tulokset tälläisiä: Flickr/timokoo (tosin tuolla aika vähän hämäräkuvia). Tervetuloa vilkaisemaan.

    3. Kiitos Ville!
      Kunhan muutenkin opin lisää kamerastani, niin ehkä jossain vaiheessa pääsen niin pitkälle, että kannattaa tähänkin aiheeseen paremmin paneutua. Toivottavasti saat riittävästi edistyneempiä kuvaajia mukaan, että saatte kivan ryhmän kasaan!

    4. Kiitos kommentistasi Timo! Itse olen tosi aloittelija salamakuvauksen osalta, mutta Villellä oli paljon sellaisia esimerkkejä, että jos ihmisen toinen reuna on jäämässä pimeäksi, niin se kannattaa salamalla valaista. Villellä oli myös esimerkkejä salamalla/kuvankäsittelyllä korjattu ja edelliset olivat kyllä yleensä parempia. Vaikka jossain kohtaa nämä kyllä muuttavat makuasioiksikin :-)

  2. says: Ansku BCN

    Mielenkiintoinen kurssi, tekisi itsellenikin hyvää! Vähän harmittaa bloggailla suomeksi ulkomailta käsin, kun mihinkään kivaan tapahtumakutsuun ei voi vastata myönteisesti eikä juuri mihinkään yhteistyöhön tarttua. Mutta niin kai se on, että kaikkea ei voi saada :)

    1. Kiitos kommentistasi Ansku! Ehkä ainakin marraskuun sateissa, sieltä etelämpää käsin bloggaaminen, vaikka suomeksikin, sisältää jotain positiivisiakin elementtejä :-) Tänään vuorossa onkin sitten Matkakirjoituskurssi, katsotaan innostunko siitäkin jotain kirjoittamaan tänne blogiimmekin!

  3. Tämä olisi ollut niiiin mielenkiintoinen kurssi käydä…! Mutta ei, taidanpa sen sijaan suunnata jollekin paikalliselle maisemavalokuvaukurssille, niitä tulee kuitenkin itse kuvattua kaikkein eniten. :) Ruokien kuvaamisen jätän vastedeskin ammattilaisille. Itse haluan syödä ruokani lämpimänä, ja miestäkin hävettäisi liikaa, jos ryhtyisin pomppimaan tuolille. :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jenna! Taitaakin siellä suunnalla olla tarjontaa kursseistakin vielä Helsinkiä enemmänkin. Ja samaa mieltä ruokajuttujen ja -kuvien kanssa. Mieluummin syön :-)

  4. Tosi hyödyllinen kirjoitus taas kerran. Valokuvauskursseilla on huikeita eroja. Itse maksoin koko kevään mittaisesta valokuvauskurssista 150 euroa, ja hyöty oli täysi nolla. Rahat ja aika menivät käytännössä täysin hukkaan. Puolen tunnin esitelmä Kimmo Ohtoselta Tampereen kotimaanmatkailumessuilla opetti paljon enemmän. Eikä edes tarvinnut erikseen maksaa kyseisestä sessiosta. Nämä vinkit menee ehdottomasti talteen, joten kiitos taas Pirkko hyvästä jutusta.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *