Imagen ja Mondon matkakirjoittajakoulutus keräsi arviolta 100 innokasta kuulijaa eilen A-lehtien tiloihin. Minutkin, matkabloggaajana ehkä jo kokeneen, mutta toimittajana aloittelijan.
Tarjolla oli inspiraatiota ja käytännön neuvoja, kirjoittamisesta ja kuvaamisestakin, sillä kuten Mondon päätoimittaja Kati Kelola totesi, käytännössä heille voi tarjota vain juttuja, jossa on tekstin lisäksi hyvät kuvat.
Arman Alizadin osuus meni inspiraation puolelle – Armanin matkat ovat niin extremejä, ettei edes maabongari samaistu siihen maailmaan, San Salvadorin jengeihin tai Bangladeshin laivanpurkaamoihin.
Arman Alizadista voit lukea halutessasi lisää uudesta Image -lehdestä tai vaikka Panun matkat -matkablogin yhteenvedosta tästä samaisesta tilaisuudesta – itse keskityn tässä jutussa matkakirjoittamiseen.
Näin kirjoitat matkajutun, joka luetaan
Mondon päätoimittajan Kati Kelolan esitys sen sijaan puhutteli jo matkabloggaajaakin. Aivan kuten Ville Palonen Matkavalokuvauskurssilla, myös Kati korosti suunnittelua.
Paitsi kohde, tarvitaan kirkas idea näkökulmasta ja kohdeyleisöstä. Tässä vaiheessa päätetään myös formaatti: tehdäänkö laajaa reportaasia vai vinkkipalsta.
Eiffelin tornin historiaa ei kannata enää toistaa, mutta tornissa pitkään työskennelleen henkilön elämäntarina voi olla kiinnostava.
Rooman ravintoloista ei voi tehdä yleiskatsausta, mutta suosittujen turistikohteiden lähellä olevien hyvien ravintoloiden valikoima on hyvä rajaus.
Idean kiteyttämisen jälkeen ennen matkaa kerätään kaikki tarvittavat taustatiedot ja sovitaan haastattelut etukäteen.
Matkalla on tärkeää ottaa kontaktia, niin etukäteen sovittujen haastattelujen muodossa kuin heittäytymällä juttelemaan ihmisten kanssa.
Kerää paljon yksityiskohtia ja kirjoita ne muistiin ja/tai ota kuvia. Yksityiskohdat herättävät juttusi eloon. Jaksa vielä se yksi askel! Vaikka Image-lehden päätoimittaja Heikki Valkaman mukaan erillistä matkajournalismia ei olekaan, on vain journalismia, niin siinä missä kotimaassa voi useimmiten tarvittaessa soittaa haastateltavalle uudelleen niin matkalla asiat on tehtävä kerralla oikein ja valmiiksi.
Juttua kirjoitettaessa karsitaan kaikkea kerättyä materiaalia, ryömitään risukon läpi, ja toteutetaan suunnitteluvaiheessa kirkastuneen idean mukainen juttu.
Jutun ytimen saatat löytää miettimällä mitä kertoisit ystävällesi ensimmäisenä baarissa, mitkä olivat matkan parhaat ja hauskimmat jutut. Mutta myös rehellisyyttä tarvitaan: älä kaunistele vaan näytä myös kohteen rosoiset puolet. Napolissa on kaunista, mutta jos siellä on myös löyhkääviä roskia kaduilla, kerro siitäkin!
Kielen pitää olla kuvaavaa ja täsmällistä: rakenna tilanne lukijan silmien eteen ja muista, että lukija ei ollut mukana kohteessa.
Ei näin: Munkki lyö minua hurjalla falloksella
Vaan näin: Munkki kaivaa punaisen kaapunsa liepeistä puisen mustan kolmekymmensenttisen falloksen ja kopauttaa minua sillä otsaan
Tarkista aina faktat. Myös oppaan kertomat! Ovathan nimet ja paikannimet oikein ja samassa kirjoitusasussa koko jutussa?
Hyvä matkajuttu on kuin henkilökuva, mutta paikasta. Jutusta tulee kokonainen kun siinä on myös lähikuvaa, yksityiskohtia, ihmisiä ja rosoa.
Mondo ja freelancerit
Katille esitettiin useita kysymyksiä liittyen matkajuttujen tarjoamiseen Mondo-lehdelle. Innokkaiden matkabloggaajien näkökulmasta tilanne on kuitenkin karu: isot reportaasit tilataan pieneltä, vakiintuneelta freelancer –toimittajien joukolta.
Pienempiä juttuja voi toki tarjota. Näistä maksetaan vain palkkio, ei kuluja.
Pienempien juttujen myötä tutustutaan puolin ja toisin ja hyvä työ saattaa johtaa toiseenkin.
Toimituspäällikkö Pekka Hiltunen jatkoi aiheesta vielä sen verran, että erityisen huono avaus yhteistyölle on kertoa olevansa lähdössä jonnekin ja että voisi kirjoittaa sieltä, mistä näkökulmasta tahansa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Mondon pitäisi tehdä tuntemattoman toimittajanalun puolesta töitä ideoidakseen jutun näkökulmaa, eli tässä tapauksessa joustavuus on selkeää laiskuutta!
Ennen yhteyttä lehteen on myös hyvä tutustua lehden aikaisempiin numeroihin, tutustua juttujen formaatteihin ja varmistaa, ettei ajattelemastaan aiheesta oli juuri äskettäin kirjoitettu.
10 vinkkiä hyvään juttuun
Myös Pekka Hiltunen tarjosi oman settinsä ohjeita matkajuttujen kirjoittajille kymmenen kiellon muodossa:
- Älä aloita lentokoneesta (tai junasta tai autosta) – jollet laskeudu Paron kentälle Bhutanissa, yhdelle maailman vaikeimmista lentokentistä.
- Älä kirjoita minämuodossa – älä asetu lukijan ja kokemuksen väliin.
- Älä julkaise päiväkirjaasi – matkajuttu on kuvaus paikasta, ei matkastasi päivä päivältä.
- Älä tyydy rutiinihaastatteluihin – tapaa muitakin ihmisiä kuin tarjoilijoita ja oppaita.
- Älä jätä yksityiskohtia kysymättä – miksi tämä kastike maistuu taivaalliselta? miksi tämä baari on suosittu? Tykitä kysymyksiä koko ajan!
- Älä puuduta, riko rytmi – vie lukijasi jutun keskellä odottamattomaan tilanteeseen tai heitä kehiin 5 kohdan lista tai runo tai laulun sanoja tai vaikka lainaus paikkaan sijoittuvasti kirjasta, mielellään tuoreesta.
- Älä tyydy latteisiin kokemuksiin. Haluatko ihmisten tekevän mitättömiä matkoja juttusi pohjalta?
- Älä taivastele. Älä ihastele. Kerro tästä maailmasta. – Matkailu ei ole täydellistä. Matkailu on tylsääkin. Edes yksikin pieleen mennyt juttu tekee jutusta rehellisemmän.
- Älä sorry matkailukliseisiin – ei vertauksia Brooklyniin tai Sormusten Herran -maisemiin.
- Älä pyyhällä. Matka syntyy hetkistä. Samoin hyvä matkajuttu. – Tarvitaan yksi, kaksi, ehkä kolmekin hienoa hetkeä, johon tiivistyy paikan nautinto.
Ja vielä bonuksena 11. vinkki: testaa tekstisi. Lueta se jollain, joka on käynyt samassa paikassa. Lueta se jollain, joka on menossa sinne.
Blogien osalta Hiltunen voisi tehdä myönnytyksen kohdan 3 osalta. Blogeille on tyypillistä tuoreus ja omat kokemukset ja juttu julkaistaan usein pätkissä.
Kohdassa 7 Hiltusen mielestä tylsiä asioita olivat suomalaisille järviristeilyt ja ulkoilmamuseot, joihin menemällä ei kaupunkiin tutustu.
Hiltusen vinkit ovat myös luettavissa Twitteristä #imagelehti päivämäärällä 25.8.2015.
Lopuksi
Huh huh. Kokeneenkin bloggaajan (ja hiukan lehtikirjoittamistakin opiskelleen) näkökulmasta vaatimustaso on huikea. Siinä missä useimmat bloggaajat tunnustivat matkavalokuvauskurssilla, etteivät kovin paljoa kuvaussessioitaan suunnittele, niin taitaa blogijuttujenkin suunnittelu olla aika vähäistä. Itse ainakin melkein aloitan kokemisesta ja jutut ja niiden näkökulma syntyvät vasta koetun myötä. Toki osana matkavalmisteluja olemme keränneet jonkin verran taustatietoa kohteesta ja oppaiden juttuihin olemme oppineet suhtautumaan kriittisesti: kovin usein matkailijalle tarjotaan viihdyttävää legendaa faktojen sijaan.
Mutta myönnettävä se on, matka blogijutuista matkajutuiksi on pitkä ja kilpailu on kovaan, niin matkajournalismin, kuten kaiken muunkin journalismin saralla!
Sattumalta muuten juuri tänään ilmestyneessä Oma aika -lehdessä on kirjoittamani juttu Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä. Kaksi aukeamaa tekstiäni ja monta valokuvaamme. Ja nämä ihan normaalilla toimittajan palkkiolla (kuvista vielä erikseen), joten tämän myötä voin todeta, että keväinen lehtikirjoituskurssi oli erinomainen investointi!
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos tästä Pirkko. Päivän hyödyllisyydestä ja monipuolisuudesta kertoo ennen kaikkea se, kuinka eri asioita olit nostanut tähän juttuun Panun koosteeseen verrattuna. Molemmat tosi hyviä juttuja. Harmittaa, kun en päässyt paikalle, mutta toivottavasti uusi mahdollisuus avautuu vielä tämän vuoden puolella.
Kiitos Saana – mukavaa jos juttuni toi lisänäkökulmaa tuohon suositun tapahtuman sisältöön!
Jaa’a, lieneekö tuossa vinkkilistassa syy siihen, miksi en jaksa lukea matkalehtiä ollenkaan? Esim. ilmiselvästi tuolla suuresti ihainnoidut syvälliset henkilökuvaukset ja haastattelut eivät kiinnosta minua juuri koskaan – varsinkaan jos ne on tehty tuolla ylitsevuotavaiselle kuvailutyylillä.
En myöskään halua tietää miksi joku kastike maistuu taivaalliselle, ja hyppään yli kaikki sellaiset tekstit joissa kastikkeen tai minkä tahansa muun naurettavan yksityiskohdan syvimpään olemukseen mennään liian tarkasti. Tekotaiteelliset tekstit ovat kaikista pahimpia.
Blogit ovat siten ainakin toistaiseksi parempaa luettavaa kuin paikallaan junnaavat matkalehdet. Kirjat toimivat sitten hyvänä vastapainona blogeille. :—)
Jos kuitenkin jotain toivoisi ”lehtimäisyydestä” tarttuvan blogeihinkin, niin ehdottomasti tuon faktojen tarkistuksen!
Hyvä kooste, kiitos Pirkko!
Kiitos sarrrri! Itsekin vähän mietin noita paikallisten haastatteluja – ainakaan meidän melko nopeasti etenevällä tavalla tutkia maailmaa tällaisten haastattelujen tekeminen paitsi ihan poikkeuksellisesti tuntuu hiukan haetulta.
Toistaiseksi olemme lähinnä ”pystyneet” kuvaamaan mitä olemme nähneet ja kokeneet ja kertomaan joitakin käytännön asioita, vaikka ne sitten liittyisivät lentoihinkin :-)
Mutta ehkä jotain tuosta voisi ottaa onkeensakin, taustatietoja voisi varmaan joskus olla vielä nykyistäkin enemmän jo ennen kohdetta ja ehkä joskus suunnitelmat blogijutuistakin voisivat olla hyviä. Ja voisihan ne sitten tarvittaessa heittää yli laidan :-)
Hyvä kirjoitus ja onnea jutustasi Oma aika-lehteen. Minäkään en juuri matkalehtiä lue, joten on monia kohtia, joita en allekirjoita – siis kun puhutaan blogikirjoittamisesta. Ja tällaiselle tylsälle museofriikille särähti ainakin korvaan se, ettei ulkoilmamuseoista kannata kirjoittaa. Kirjoittakaa, minä ainakin lukisin!
Kiitos kommentistasi MariJ! Itse asiassa juuri tuo ulkoilmamuseokohta särähti vähän minullekin ja mieleeni tuli vierailumme Bukarestin ulkoilmamuseossa, jossa ainakin juuri silloin oli paljon aktiviteetteja koululuokille ja sen myötä paljon elämää!
Hyvä kirjoitus!
Itse olen viime aikoina lukenut hyviä matkablogeja niin innokkaasti, että parin suomalaisen matkalehden viime numerot on avaamatta. Toisin sanoen harkitsen vakavasti, josko lopettaisin niiden tilaamisen ainakin vähäksi aikaa.
Kiitos Rami! Eihän tosiaan blogi ole ihan sama asia kuin Mondo ja kyllä niin Kelola kuin Hiltunen jossain kohtaa esitystään muistivat aina mainitakin, että ”blogissa tämä voi toimia”. Mutta kieltämättä, kuten joku muukin jossain näissä kommenteissa totesi, välillä vaikka Mondon jutut ovat kyllä niin ”hienoja” ja ”erikoisia” etteivät ne ihan enää tavallisempaa matkailijaa kosketa.
Kiitos kovasti tästä! Niin harmittaa, etten ehtinyt tuonne Imagen matkakirjoittajakurssille, joten tämä yhteenvetosi päivästä olikin iso ilo ja kovasti hyödyksi! :)
Kiitos Anna-Maria! Mukavaa, jos jutusta oli iloa ja hyötyä!
No, kyllähän nuo vinkit ihan journalismilta kuulostavat ;). Oli mukava lukea sujuvaa ja ytimekästä kirjoitustasi, vaikka aihe olikin tuttuakin tutumpi. Ja hei, isosti onnea Pirkko lehtijutustasi; se on upea aluevaltaus! Täytyy yrittää etsiä lehti käsiini jostain :).
Kiitos Rouva :-) Ja kiitos kiitoksistasi. Tästä jutusta löydät nyt jopa linkin Oma Aika -lehden digilehtisovellukseen, jos ei muuten meinaa lehti löytyä.
Kiitos tästä! Tämä oli tosi mielenkiintoinen. Ja onnea tuosta julkaistusta jutustasi, hienoa!
Kiitos Ulla! Mukavaa jos minun (ja Panun) jutut tästä tilaisuudesta olivat iloksi niille, jotka eivät päässeet osallistumaan, arki-iltapäivänä.
Kiitoksia. Säästin juttusi siiheksi, kunnes naputin vihdoin omani – ENKÄ aloittanut metrovaunusta, vaikka junassa näkyikin tuttu matkabloggaaja! Oli mukavaa tavata taas.
Isosti onnea ja menestystä myös matkailutoimittajan uran urkenemiseen! Ja kyllä tuo A-lehdissä vietetty iltapäiväkin oli sen satasen väärtti, vai mitä?
Heh heh … hyvä kommentti, tuo liittyen siihen, miten satuimme samaa reittiä menemään samaan tilaisuuteen. Ja juu, oli minusta sen (melkein) satasen hinnan väärtti, hyvinkin tilaisuudesta jäi ajatuksia ja ideoita syksyyn hintansa edestä!
Innostuin viime syksynä tästä postauksestasi niin paljon, että osallistuin eilen matkamessujen yhteydessä järjestettyyn Mondon kirjoittajakouluun. Olet kirjoittanut luentojen tiivistelmät niin täsmällisesti, että tunnistin Katin ja Pekan luennot täysin samoiksi. Jopa eilen kerrotut esimerkit ovat samoja kuin koulutuksessa, johon sinä osallistuit. Tällä kertaa vierailevana bloggaajana oli Archie gone Lebanon -blogin Inka Khanji.
Olen itsekin aloitellut matkablogiharrastusta ja mielenkiinnolla luin tiivistelmäsi, kiitos siitä! Vähän jäin pohtimaan Hiltusen kohtaa 2 – mun mielestä blogeissa on parasta just henkilökohtaisuus ja jopa se, että pääsee matkaamaan toisen silmien läpi… että ehkä kakkoskohtakaan ei ihan päde blogeissa, omasta mielestäni :)
Kivoja reissuja!
Kiitos nina! Blogissa saa tietysti tehdä kuten haluaa, mutta ainakin ihan selkeästi päiväkirjat: heräsin, söin aamupalaa, mietin mitä puen päälleni … ja vasta sitten jotain kohteesta, ovat kyllä ainakin vähänkin pitemmän matkan osalta puuduttavaa luettavaa, eli joskus kannattanee kyllä miettiä juttujaan kohde edellä ja minä hiukan taka-alalla.